 |
| Pohjavedenpuisto Meri-Rastilan tien suunnasta. 9.4.2015 |
Kaupunkisuunnitteluvirasto on käynnistänyt Meri-Rastilaan täydennysrakentamishankkeen. Vaikka hanke ei kohdistukaan länsirannan metsään, sisältyy suunnittelualueeseen useita ongelmallisia kohteita. Osallistumis- ja arviointisuunnitelmassa hanketta kuvaillaan näin: "Täydennysrakentamista tutkitaan olemassa oleville tonteille sekä viheralueille."
Hankkeen alueisiin kuuluu Pohjavedenpuiston metsäinen kallio, Ison Kallahden puisto, Ole Kandelinin puisto, Rysäpuisto, Haruspuisto ja osa Ullaksenpuistoa. Vaikka kaikkiin puistoihin ei osoitettaisikaan varsinaista asuinrakentamista, riskinä on, että suunnitelmilla heikennetään niiden luonnontilaisuutta.
Meri-Rastilaa suunnitelmassa kuvataan mm. näin: "Alueella on paljon tunnistettavia vahvuuksia, kuten merellisyys, maastonmuodot, yhtenäinen arkkitehtoninen luonne ja luonnon läheisyys.
Tavoitteena on korostaa alueen vahvuuksia ja samalla parantaa kaupunkikuvaa ja kaupunkitilaa sekä turvallisuutta, yhteisöllisyyttä, toiminnallisuutta ja yhteenkuuluvuutta ympäröiviin alueisiin."
Tavoitteena on korostaa alueen vahvuuksia ja samalla parantaa kaupunkikuvaa ja kaupunkitilaa sekä turvallisuutta, yhteisöllisyyttä, toiminnallisuutta ja yhteenkuuluvuutta ympäröiviin alueisiin."
Valitettavasti Helsingin kaavoituksessa vahvuuksia ei ole ollut tapana säilyttää, vaan "ottaa käyttöön". Merellisyys ja luonnon läheisyys eivät tarkoita kaavoittajalle luonnonrantoja ja metsäistä ympäristöä, vaan jotain, jonka voi kiveämällä ja rakentamalla muokata kuolleeksi. Maastonmuodoilla suunnittelijat viittaavat kallioihin, jotka rakentamisvaiheessa on tarkoitus louhia tasaisiksi.
Tässä muutamia kuvia Pohjavedenpuistosta, jonka maastonmuotojen toivoisi saavan säilyä:
 |
| Pohjavedenpuiston kalliota. 9.4.2015 |
Meri-Rastilan tien puolella on merkkejä aiemmasta louhimisesta. Jos vielä olemassa oleva kalliokin muuttuisi kivimurskaksi, ei hienoista maastonmuodoista enää kannattaisi puhua:
 |
| Entistä kalliota. 9.4.2015 |
Puut selviytyvät vaativissa olosuhteissa kasvamalla vinoon:
 |
| Vinoon kasvanut mänty. 9.4.2015 |
 |
| Sama mänty alhaalta. 9.4.2015 |
 |
| Pohjavedenpuisto. 9.4.2015 |
 |
| Pohjavedenpuisto. 9.4.2015 |
 |
| Pohjavedenpuisto. 9.4.2015 |
Tässä on joskus ollut rakennus:
 |
| Tolppia Pohjavedenpuiston tuntumassa. 9.4.2015 |
Meri-Rastilan täydennysrakentamishankkeen valmisteluaineistosta voi antaa palautetta 4.5.2015 asti.
Pohjavedenpuiston kallioalue on todella komea. Sen soisi säilyvän sellaisena.
VastaaPoistaYlipäätään luonnon tuhlaamisesta pitäisi päästä eroon kaupungin kehittämisessä. Helsinkiin voisi alkaa rakentaa selvästi korkeampia taloja. Kun korkeaa ja matalaa olisi limittäin, erilaisten talojen luonne tulisi esiin. Maisema olisi elävämpi.
Tietoa luontoalueiden kytkeytyneisyyden merkityksestä on niin paljon, että asia pitäisi jo ottaa todesta. Myös virkistysalueiden osalta kytkeytyneisyys pelittää paremmin. Lähelle ihminen jaksaa lähteä liikkumaan usein. Kaukaiset virkistysalueet jättävät liikunnankin etäiseksi.
Kun Helsinki haluaa isommaksi kaupungiksi, sen on aika hankkia kunnon silhuetti. Sellainen profiili, jossa on kunnolla vaihtelua ja kaukaa tunnistettavia maamerkkejä. Kun kaupungin joukkoon sijoitetaan korkeampiakin rakennuksia, luontoakin säästyy.
VastaaPoistaPieniä avauksia korkeammalle rakentamiselle on jo tehty, mutta ei tarpeeksi. Esimerkiksi Kalasatamaan olisi voinut suunnitella kokonaisuuden, jossa korkeamman ja matalamman kontrasti ei olisi niin suuri. Korkeaa ja matalampaa olisi voitu sijoitella limittäin niin, että isossa kuvassa laskeuduttaisiin ylhäältä alas kohti reunoja ja silti mukana olisi koko ajan vaihtelua. Käytännössä alueelle olisi voitu sijoittaa selvästi enemmän asumista.
Kun täydennysrakentamiseen lähdetään, pitää mukaan saada selvästi korkeampia taloja, jotta luontoa ja virkistysalueita säästyy. Maan tuhlaaminen tulisi pitkällä tähtäimellä kaupungille kalliiksi.
Eivät ihmiset käytännössä jaksa lähteä iltakävelylle tai juoksulenkille muutaman kilometrin päähän. Lisäksi lasten on päästävä leikkimään luontoon lähelle kotia. Pienille ihmisille on taattava mahdollisuus leikkiin ja monipuoliseen liikuntaan.
Jos maata tuhlataan, se loppuu jossakin vaiheessa kesken.
Samaa mieltä, on tonttimaan tuhlausta, että Helsinkiin suunnitellaan edelleen pientalopeltoja ja matalia kerrostaloja.
PoistaKaupungilta myös puuttuu silhuetti - mereltä katsottuna Helsinki näyttää pannukakulta, josta esiin nousee vain pari piippua. Rakennettu Helsinki on pääsääntöisesti visuaalisesti ankea: iso osa rakennuksista on teollisesti tehotuotettua massaa eikä kaupunkikuvaa ole elävöitetty väreillä tai esimerkiksi erikorkuisten talojen muodostamilla kauempaa hahmottuvilla pyramidimuodostelmilla.
Kalasatama on hyvä esimerkki hukatusta mahdollisuudesta. Korkeat tornit tulevat muodostamaan metroaseman ympärille jonkinlaisen portin, jonka vaikutelma ainakin havainnekuvan perusteella latistuu, kun heti tornien tuntumassa olevat talot ovat huomattavasti matalampia. Myös jo valmistuneiden talojen muotokieli on ankea. Kuka on keksinyt hyppyrimäkimäisen kattomuodon, jota nykyisin näkee lähes kaikissa uusissa kohteissa? Jos tarkoitus oli elävöittää ympäristöä, niin ei onnistunut. Konttimaiset rakennelmat kerrostalojen yhteydessä voisivat hyvin toteutettuina olla hyvä idea, mutta Kalasatamassa kokonaisuus näyttää päälle liimatulta.
Kannattaa huomata, että korkeatkaan talot eivät synny tyhjästä ja niihin muuttavat kuluttavat varmasti vähintään sen verran luontoa kulutuksellaan kuin matalampaankin muuttavat - ei siis puhuta luonnon säästämisestä, vaan luonnon kulutuksen kasvattamisesta, mutta sillä erotuksella että korkeilla taloilla olisi mahdollista vähentää rakennettavan maan tarvetta. Mutta on turha kuvitella, että poikkeus muuttuisi säännöksi ja korkeasta rakentamisesta tulisi käytäntö. Mitä korkeampi, sitä enemmän myös tekniikkaa synnyttämässä kulutusta.
VastaaPoistaValitettavaa, mutta jos väestö kasvaa, niin tuo rakennusmaaksi menevän maan vähentäminen lienee ainoa asia mitä ylipäätään voi luonnonsuojelussa tavoitella, ehkä ajankohtaiset patojen purkamiset pitää tuohon lisätä. Kaikki muu luonnonkulutus tulee kasvamaan - rakentaminen vaatii kaupungin ulkopuolelta tuotavia resursseja yhä enemmän; tulee ne sitten kaivoksista, öljynporauksesta tai metsistä. Sitten uudet asukkaat lisäävät väestön tarvitsemaa peruskulutusta, joka merkitsee sitten sitä, että jossain täytyy koko ajan lisätä peltomaan määrää ja esimerkiksi kalastusta - nämä johtaa sitten sukupuuttoihin. On siis turha kuvitella, että WWF:n t-paitaa pitämällä pelastaa tonnikalat tai tiikerit, jos väestö, joka on riippuvainen meristä ja entisistä metsistä eli pelloilta tuotavista resursseista, kasvaa. Myöntääkö joku vaaliehdokas tätä - ei tietenkään, koska ponzimainen kasvutalousoppi pitäisi hylätä ja koko yhteiskunta pistää uusiksi tavoitteiltaan. Tilanteessa jossa naapurimaa harjoittelee valloitussotia tällainen suunnanmuutos näyttää mahdottomalta.
Yksi haaste erilaisille kasvuasetelmille voi tulla ihmisillä teetettävän palkkatyön vähenemisen kautta. Automaation rooli kasvaa vääjäämättä ja tämä muuttaa totutut yhtälöt toisenlaisiksi.
VastaaPoistaIhmistyön määrän kasvu ja siihen linkittynyt kasvava talous ovat toimineet yhteiskunnassa tapahtuneiden muutosten moottorina sen verran pitkään, että tulossa olevaa toisenlaista maailmaa voi olla vaikea tunnistaa.
Kun automaation rooli kasvaa ja ihmisillä teetettävä työ vähenee, miten käy ostovoiman? Miten muutokset ostovoimassa vaikuttavat asuntojen kysyntään? Entä mikä on epävakaiden työurien vaikutus? Miten tämä kaikki heijastuu kaupunkien toiminnallisuuksiin laajemmin?
Yhteiskunta voi olla 20 vuoden päästä erittäin erilainen kuin nyt. On varsin todennäköistä, että asumisen reunaehdot määrittyvät tuolloin suurelta osin toisin kuin tänään.
Yhteiskunnassa on käynnissä niin suuria muutoksia, että kaavoituksenkin pitäisi uudistua paljon. Yksi apuvälineistä voisi olla lyhentää suunnittelun aikajännettä. Kun ennustaminen vaikeutuu, on kykyä nopeisiin reaktioihin hyvä pitää yllä.
On selvää, että ympäristöriskit ovat yksi tämän ajan suurista haasteista. Todennäköisesti ympäristöriskien rooli haasteena vain kasvaa tulevaisuudessa. Kun tähän yhdistää muutokset taloudessa ja työn tekemisen muutokset, on tarve kehittää suunnittelua suuri.