Yleiskaavan uhkaamaa aluetta: Ramsinniemi 26.10.2015 |
Kumpaakin kaavaa on edistetty väitteillä, joiden totuusarvo on heikko tai epämääräinen. Tässä joitakin yleisiä väittämiä sekä vastaväitteitä niihin:
Väite 1: Yleiskaavan pohjalta ei rakenneta mitään, se vain mahdollistaa rakentamisen.
Vastaväitteitä:
- Asemakaavavaiheessa on huomattavasti vaikeampi vaikuttaa luonnon säilymiseen, jos voimassa on rakentamisen "mahdollistava" yleiskaava.
- Miksi pitkittää luontoon rakentamisen kritisoimista, kun jo yleiskaavavaiheessa päättäjillä on mahdollisuus tehdä vastaesityksiä ja jos ne eivät menesty, voi jättää eriävän mielipiteen (eri asia tietenkin on, jos kädet ovat äänestäjille näkymättömin sopimuksin etukäteen sidotut).
- Jos jonkin alueen (esim. Ramsinniemen) rakentamista väitetään "mahdollistamisesta" huolimatta epätodennäköiseksi, niin miksi se ylipäätään on haluttu kaavaan?
Väite 2: Yleiskaava vahvistaa viherverkostoa (joskus totuudellisemmassa muodossa yleiskaava vahvistaa viherverkoston).
Vastaväitteitä:
- Viherverkostoa ei ehkä ole merkitty aiempiin yleiskaavoihin, mutta on turha pitää edistyksenä paperille merkittyä "verkostoa", joka todellisuudessa heikentää nykytilaa ja jonka verkostomaisuuskin on ainakin itään kohdistuvien leikkausten vuoksi kyseenalainen.
- Yksi metsäisen verkoston puuhahenkilöistä oli aikoinaan silloinen kaupunginvaltuutettu Anni Sinnemäki, joka paradoksaalisesti on apulaiskaupunginjohtajan roolissa hyväksymässä heikennykset kaupunkiluontoon.
Väite 3: Yleiskaava on ilmastovaikutuksiltaan hyvä.
Vastaväitteitä:
- Yleiskaava on yhdessä Östersundomin osayleiskaavan kanssa leikkaamassa 39 prosenttia Helsingin hiilinieluista (tieto löytyy yleiskaavan ilmastovaikutusten arviointiraportista).
- Raideliikennettä voi sinänsä pitää päästöttömänä, mutta kiskojen vetäminen metsään pirstoo luontoa samalla tavoin kuin moottoritien rakentaminen. Jotta raideliikenteen hyödyt toteutuisivat, raiteet tulee sijoittaa nykyisille väylille (sama koskee myös pyöräilyn laatukäytäviä). Pohjoiset havumetsät ovat ilmaston kannalta yhtä merkittäviä kuin sademetsät eikä kukaan kai pidä ekologisena sademetsien pirstomista rautateillä.
- On kyseenalaista, että väestön keskittäminen olisi ilmastoystävällistä, koska kaupungistuminen lisää kulutusta ja rakentamisella itselläänkin on isot ilmastovaikutukset.
- Kaavan tavoitteena on vanhanaikaisesti myös asumisväljyyden kasvattaminen, jota ei voi pitää ilmastotekona (joitakin vuosikymmeniä sitten väljyyden tavoitteleminen oli ymmärrettävää, koska isotkin perheet saattoivat asua yksiössä tai kaksiossa). Olisi huomattavasti järkevämpää rakentaa asuntoja, joissa on tehokas pohja.
Väite 4: On ajateltava tulevien asukkaiden etua.
Vastaväitteitä:
- Uusien ja nykyisten asukkaiden asettaminen vastakkain on turhaa, koska uudetkin asukkaat todennäköisesti arvostavat luontoalueita (Liisa Tyrväinen kirjoittaa tästä Helsingin Sanomien vieraskynäkirjoituksessa). Asunnot on mahdollista sijoittaa jo rakennettuun ympäristöön luontoon levittämättä.
Väite 5: Syntyneet ja syntymättömät lapsemme ja lapsenlapsemme tarvitsevat asuntoja.
Vastaväitteitä:
- Ihmisiä paitsi syntyy myös kuolee. Suurilta ikäluokilta on lähivuosina vapautumassa asuntoja. Nyt syntyvät ikäluokat ovat pieniä ja monissa suvuissa on enemmän isovanhempia kuin lapsenlapsia.
- Asuntoja on joka tapauksessa mahdollista rakentaa täydentämään jo rakennettuja ympäristöjä.
Väite 6: Kantakaupunki on halutuinta aluetta. Jos lähiöt tiivistetään, saadaan uutta kantakaupunkia.
Vastaväitteitä:
- Lähiöitä tiivistämällä ei saada uutta kantakaupunkia, koska tällä hetkellä normit estävät tehokkaan rakentamisen. Lisäksi nykyinen teollinen rakentaminen ei synnytä viihtyisää kaupunkiympäristöä.
- Vaikka tiiviisti asutut alueet olisivat haluttuja, se ei silti tarkoita, että kantakaupunkimainen asuminen sopisi kaikille tai edes useimmille. Moni ei halua asua talossa, jonka kivijalassa on liiketiloja. Aiemmin kivijalkaan saattoi tulla rauhallista liiketoimintaa kuten pankin konttori, Valion baari, siirtomaatavaraliike, nappi-, paperi- tai alusvaatekauppa. Nykyisin todennäköisin vuokralainen on asumisviihtyvyydelle riskin muodostava kapakka.
Väite 7: Yleiskaavalla saadaan kohtuuhintaisia asuntoja ja pystytään helpottamaan asunnottomuutta.
Vastaväitteitä:
- Asunnottomuus ei poistu kaavoittamalla. Se olisi mahdollista poistaa täsmäkeinoin, sillä asunnottomuus koskee hyvin pientä ihmisjoukkoa.
- Kaavoituksella ei saada kohtuuhintaisia asuntoja, varsinkaan jos samaan aikaan pyritään houkuttelemaan "hyviä veronmaksajia".
- Säännellyn tuotannon lisääminen kohtuullistaisi hintoja, samoin pienien asuntojen rakentaminen, koska pulaa on erityisesti yksiöistä ja kaksioista. (Ja ei, asuntokaupan ketjut eivät ratkaise tätä pulaa, vaikka niin kaupunkisuunnittelupiireissä usein väitetäänkin.)
- Kaikkein eniten hintoja kohtuullistaisi työpaikkojen syntyminen muualle Suomeen, koska tällöin muuttoliike pääkaupunkiseudulle vähenisi.
Väite 8: Yleiskaavan kritisoiminen on kepulaista aluepolitiikkaa, jolla vastustetaan väestön keskittymistä Helsinkiin. Vetovoimainen pääkaupunki on koko maan etu.
Vastaväitteitä:
- Yleiskaavan luontovaikutusten kritisoiminen ei tarkoita, etteikö olisi mahdollista rakentaa Helsinkiin asuntoja kasvavalle väestölle. Helsingissä on runsaasti mahdollisuuksia tiivistää kaupunkia jo rakennetuilla alueilla. Kritiikki kohdistuu pääsääntöisesti luonto- tai kulttuurialueille levittäytymiseen.
- Myös PK-seudulle keskittäminen tulisi ymmärtää aluepolitiikaksi, jonka tavoitteena on lisätä seudun päättäjien vaikutusvaltaa. Muu Suomi tukee Helsinkiä taloudellisesti, koska pääkaupunkiaseman vuoksi valtiolliset työpaikat keskittyvät tänne.
- Pyrkimys yhden keskuksen malliin on kansainvälisesti poikkeuksellinen. Muiden Suomen kaupunkien vahvistumisesta hyötyisivät niin helsinkiläiset kuin muualla Suomessa asuvatkin.
Väite 9: Helsingin viheralueille rakentaminen säästää metsiä kehä kolmosen ulkopuolella.
Vastaväitteitä:
- Helsingissä voidaan päättää vain Helsingin metsien säilymisestä. Yksikään metsä muualla ei säästy Helsinkiin rakentamalla.
- Keskittäminen ei sinänsä säästä metsiä, koska haja-asutus itsessään aiheuttaa metsille vain vähäisen rasituksen (talot ja asunnot ovat jo olemassa).
- Luonnon monimuotoisuuden väheneminen ja metsien heikko tila on seurausta metsien käytöstä eikä käyttö vähene sillä, että väki pakkautuu Helsinkiin. Pikemminkin on riski, että metsien käyttö kasvaa, jos Helsingin energiaratkaisut pohjautuvat puun polttoon.
Kiteytän kommentiksi väitteen ja siihen vastaväitteet:
VastaaPoistaVÄITE: Tiivistäminen luontoalueiden paikalle on ilmastoteko.
VASTAVÄITTEET:
- Muutos maankäytössä on yksi merkittävimmistä ympäristöriskeistä, joka lisäksi pahentaa muita ympäristöongelmia.
- Monimuotoinen luonto on tavallaan puskuri, joka torjuu ilmastonmuutosta. Jos tämä puskuri ei kestä, muuttuu ympäristö huomattavasti hankalammaksi vaikkapa ihmisille.
Sinnemäki tulee vihreille aika kalliiksi, kun jo mokasi puolueen johdossa vaalit ja karkoitti osaavia muihin puolueisiin ja nyt sitten pakenee vastuuta kaupunkisuunnittelussa. Soininvaara ei olisi ainakaan raukkamaisesti tehnyt muuta kun puhuu.
VastaaPoistaHyviä pointteja ja perusteluita, toiset vahvempia kuin toiset, mutta saako näille keneltäkään vastuussa olevalta vastausta? On tuo jo perustellumpaa politiikkaa, kun se mitä valtuustossa tai eduskunnassa käydään. Tekihän tämä yksi porukka jo Hernesaaresta vaihtoehtoisen kaavan, joka toisi lisää asuntoja helposti kantakaupunkiin, mutta ei KSV tai poliitikot ota asiaan kantaa. Kun rahassa mitattuna tuossa puhutaan puolen miljardin menetyksestä, niin on tämä tavatonta ettei ketään saada vastaamaan. Kuka voisi tehdä tuollaisia tappioita tavallisessa firmassa lentämättä pihalle? Viitisen tuhatta asukasta tai enemmänkin pääsisi kantakaupunkiin lisää, eikä tarvitsisi katsella sen ulkopuolelta tilaa heidän taloille.
Protestiliike, joka saisi ehkä edustajan valtuustoon, ei sekään mahda asialle mitään, jos ja kun muut jatkavat tätä hiljaista jyräämistä. Itse pelkään lähinnä sitä, että protestin osoittaminen juuri vihreitä kohtaan johtaa siihen, että nämä uutta Babylonia rakentavat saavat vain vapaan kaistan puolueessa. Mutta toisaalta mikä tulisi muuttumaan, kun uudesta kaavasta ja kartasta voi jo selvästi nähdä mitä ajetaan. Saaristoratikka Vuosaareen on jo selvä, jos Vartiosaari kaavoitetaan. Malmin lentokentästä ilmeisesti halutaan vilkas bisnesslentokenttä, joten luontoarvoilla pelaaminen siinä on aika kyynistä. Lentokemikaalien virratessa Longinojaan menee sitten vuosien työ hukkaan.
Väitettä kantakaupungista halutuimpana alueena voisi vähän pyöritellä. Kurkkia asetelmaa eri suunnista ja ihmetellä sitäkin, mitä "kantakaupunki" tarkoittaa. Entä, onko kantakaupungissa jotakin, mitä ei löydy muualta?
VastaaPoistaSuurin osa monipuolisista kulttuuripaikoista sijaitsee keskeisimmässä kantakaupungissa. Tämä superpalvelu tuskin monistuu jatkumaan pitkin kaupungin laitoja, vaikka rakennettaisiin kuinka tiivistä.
Itse asiassa keskeisimmän kantakaupungin tuntumassa on myös hyviä virkistysalueita - kuten kuuluukin olla: Suomenlinna, Vallisaari, Keskuspuisto, Meilahden seutu ja Seurasaari.
Kantakaupungin virkistysalueet pitää säilyttää. Mutta jos laitakaupunkiin rakennetaan viheralueiden paikalle taloja, ei homma toimi. Onko reuna-alueilta kohta yhtä pitkä matka lenkille kuin teatteriin tai konserttiin?
Valtio ja Satdi voisivat vaikka lainarahalla ostaa markkinoilta vuokra-asuntoja sekä myös rakennuttaa niitä mm. kaupunkibulevardien varsille, ei luontoalueille: kohtuulliseen vuokraan sisällytettäisiin vain asunnon käyttökulut ei suinkaan pääomakuluja, jotka nykyiset "yleishyödylliset" vuokrayhtiöt perivät vuokralaisilta. Kun syntyisi kohtuuhintaiset vuokra-asuntomarkkinat, myös omistusauntojen hinnat laskisivat lähemmäksi tuotantokustannuksia.
VastaaPoista