Valtuuston 26.10.2016 hyväksymästä yleiskaavasta voi päätellä, etteivät helsinkiläispoliitikot ja kaupunkisuunnitteluvirasto pidä Helsingin metsäistä ja merellistä luontoa kovin arvokkaana. Luonto on heille jossain muualla ja moni uskoo väitteeseen, että paras keino suojella luontoa, on rakentaa mahdollisimman paljon asuntoja Helsinkiin – myös viheralueille.
Mekanismia, jolla Helsingin rannoille ja metsiin rakentaminen suojelisi luontoa muualla Suomessa, ei kukaan ole koskaan avannut. Eikä voisikaan, sillä sellaista ei ole. Asutuksen keskittäminen Helsinkiin ei vähennä metsien talouskäyttöä muualla Suomessa eikä estä yhdenkään huvilan rakentamista järven tai meren rantaan. Pikemminkin kaupunkiluonnon väheneminen heikentäisi luontoa myös muualla, jonne virkistyskäytön paineet kaupungista siirtyisivät. Lisäksi, jos Helsinki tulevaisuudessa aikoo tuottaa energiaa hakkeesta, on siihen tarvittava puu peräisin metsistä.
Kaupunkiluonto ei välttämättä ole vähempiarvoista kuin luonto maaseudulla. Tämän voi todeta paitsi kulkemalla Helsingin rannoilla ja metsissä, myös selaamalla Antti Kolin kirjaa Helsingin muuttuva luonto (Metsäkustannus, 2017). Kirjan kuvat ja teksti osoittavat, että pääkaupungissa on runsaasti elämää.
Kolin kuvat näyttävät, että luonnon monimuotoisuudelle tärkeän lahopuun voi kokea myös esteettisenä. Keloontuneet tai sammaleen peittämät rungot ja kannot ovat visuaalisesti kiinnostavampia kuin hoidetut puistot nurmikoineen.
Meneillään on kuudes sukupuuttoaalto ja maailman meret ovat hukkua tuottamaamme muoviroskaan. Tästä huolimatta Helsingin Sanomia lukiessa voisi kuvitella, että suurin yksittäinen luonto-ongelma on ruuansulatuskanavan läpi kulkeneesta ruohosta koostuva valkoposkihanhen kakka. Ihmistoiminta on houkutellut valkoposkihanhet tänne. Jos Helsingin nurmikot muutettaisiin luonnon monimuotoisuutta paremmin palveleviksi niityiksi, ruohonversoista pitävät hanhet eivät enää kaupungissa viihtyisi. Koli muotoilee asian kirjassaan näin:
"Jos nurmikot olisivat kukkaniittyjä tai perunapeltoja, hanhet menisivät muualle."
Helsingin muuttuva luonto kuvaa Helsingin luonnonhistoriaa niistä ajoista lähtien, jolloin alue oli vielä kokonaan veden peitossa. Kiinnostavinta kirjassa on kuitenkin tämän hetken tilanteen esittely kohteittain. Olemassa olevan luonnon säilyttämiseksi meillä kaikilla on mahdollisuus toimia.
Metsistä Koli toteaa näin: "Luonnontilaisia on lähinnä Vuosaaressa, saaristossa sekä Haltialassa eli Keskuspuiston pohjoisosassa."
Valitettavasti kaavahankkeita kohdistuu juuri näihin luonnontilaisimpiin alueisiin. Yleiskaava katkaisisi toteutuessaan kokonaisen vihersormen Ramsinniemen ja Vartiosaaren kohdalta. Luontoa heikentäviä rakentamissuunnitelmia on Vuosaaressa myös Uutelassa ja Mustavuoressa. Itäistä saaristoa ollaan asemakaavoittamassa eikä kaava tule olemaan luonnon kannalta myönteinen. Lisäksi yleiskaava toisi rakentamista Haltialan aarnialueen lähistöllä sijaitsevalle Tuomarinkartanon alueelle. Tämän vaikutukset ulottuisivat myös Haltialaan.
Vartiosaaren "kehittämistä" suunnittelevien kannattaisi tarttua Kolin kirjaan ja pysähtyä miettimään, olisiko saari sittenkin parempi kehittämättä. Näin Koli kuvaa Vartiosaarta:
"Laajasalon ja Vuosaaren välissä oleva Vartiosaari on metsäinen ja korkea saari. Luonto on monipuolinen ja rauhaisa, tunnelmallinen. Ramsinniemen lähellä on pieni alue kirveen koskematonta metsää. Kaupungin äänet eivät tänne kuulu, jäkäliköt ja sammalet ovat saaneet rauhan kulutukselta. Metsä painaa satunnaisen kulkijan hiljaiseksi. Puut eivät ole kovin paksuja eivätkä pitkiä, johtuen saariston olosuhteista."
Poliittiset päättäjät ovat usein välinpitämättömiä hyväksymiensä suunnitelmien seurauksista. "Linnuilla on siivet ja eläimillä jalat. Ne voivat mennä muualle," he saattavat todeta. Koli on kirjassaan realistisempi. Yleiskaavan mahdollisen toteutumisen seurauksista hän kirjoittaa:
"Jäljellä olevilla viheralueilla kulutuseroosio lisääntyy huolestuttavasti. Kasvit, puut ja sienet lopettavat kasvamisen ja kuluvat pois, eläimet kuolevat heti tai karkottuvat."
Koli peräänkuuluttaa uutta arvojärjestystä kaupungin suunnittelijoille. Ensimmäiseksi toimeksi hän ehdottaa laajamittaista puiden istuttamista talojen ja teiden sekaan. Tukholmassa vastaava vaatimus on kirjattu yleiskaavaan.
Helsingin tulevaisuutta pohdittaessa keskeistä olisi muistaa, että luonto ei ole jossain muualla. Se on täällä.
Jos luonto häviää jostakin, ei uuteen paikkaan suuntaaville eläimille yleensä löydy korvaavaa tilaa toisaalta. Jokainen paikka voi elättää vain rajallisen määrän kutakin lajia.
VastaaPoistaJos uuteen paikkaan päätyvä eläin löytää asuinsijan, saattaa lajin toinen edustaja joutua väistymään. Isossa kuvassa laji taantuu, jos sille sopivia elinpaikkoja vähennetään.
Kaupunkisuunnitteluvirasto perustelee yleiskaavaehdotustaan toteamalla, että viheralueille rakentaminen säästää viheralueita toisaalla. Siihen on enää vaikea lisätä mitään.
VastaaPoistaTuollainen Tukholman mallin puiden lisääminen kaupunkirakenteen sisään oli esillä viime valtuustokauden lopulla ja ympäristölautakunta puolsi vahvasti, mutta en tiedä etenikö siitä mihinkään. Mitä lie tarkoitti, ehkä vain jotain lehmuskujaa, mutta jos katsoo Töölönlahden ja Kalasataman uusia puistoja, niin eihän niissä ole oikein edes puita. Pelkkää loonia Texasin malliin ja kun mikään ei edes varjosta, niin se loonikin on sitten ruskeaa kuivuttuaan. Kun puisto tarkoittaa pelkkää nurmikkoa asfalttikentillä, niin ei ihme että puita ei ilmesty sitten katujenkaan varsille. Itse olen ollut hirveän pettynyt tähän Uutta Helsinkiä-projektiin jonka alueet ovat arkkitehtuuriltaan bulkkia ja vihreydeltään asfaltin harmaita.
VastaaPoistaYlipäätään tuntuu että valtuutetuillla on hirveän huono luontotuntemus ja kiinnostus. Helsingin luontoharvinaisuudetkin ovat useille täysin tuntemattomia ja edes uhanalaisuus ei saa kiinnostumaan suojelusta tai elinympäristön parantamisesta. Ja kun asioista yrittää olla yhteydessä, niin vastauksia ei tule, tai sitten kiitetään vain mielenkiinnosta mutta ei vastata kysyttyyn. Sitten ihmettelevät että ihmisiä ei politiikka kiinnosta.
Rakennusvirasto kunnostaa ja kehittää Helsingissä puistoja ja viheralueita poistamalla kasvillisuutta ja selkiyttämällä niitä. Puistojen kunnostamisen tarkoitus on avartaa maisemia, avata näkymiä ja istuttaa puuttomia lyhyeksi ajettavia nurmikoita. Isoiksi kasvaneet puut kaadetaan, luonnonvaraisesti tai liian lähellä toisiaan kasvavat puut poistetaan, ja lopuista puista katkaistaan oksat turvallisuuden vuoksi.
VastaaPoista