Valtuuston 26.10.2016 hyväksymästä yleiskaavasta voi päätellä, etteivät helsinkiläispoliitikot ja kaupunkisuunnitteluvirasto pidä Helsingin metsäistä ja merellistä luontoa kovin arvokkaana. Luonto on heille jossain muualla ja moni uskoo väitteeseen, että paras keino suojella luontoa, on rakentaa mahdollisimman paljon asuntoja Helsinkiin – myös viheralueille.
Mekanismia, jolla Helsingin rannoille ja metsiin rakentaminen suojelisi luontoa muualla Suomessa, ei kukaan ole koskaan avannut. Eikä voisikaan, sillä sellaista ei ole. Asutuksen keskittäminen Helsinkiin ei vähennä metsien talouskäyttöä muualla Suomessa eikä estä yhdenkään huvilan rakentamista järven tai meren rantaan. Pikemminkin kaupunkiluonnon väheneminen heikentäisi luontoa myös muualla, jonne virkistyskäytön paineet kaupungista siirtyisivät. Lisäksi, jos Helsinki tulevaisuudessa aikoo tuottaa energiaa hakkeesta, on siihen tarvittava puu peräisin metsistä.
Kaupunkiluonto ei välttämättä ole vähempiarvoista kuin luonto maaseudulla. Tämän voi todeta paitsi kulkemalla Helsingin rannoilla ja metsissä, myös selaamalla Antti Kolin kirjaa Helsingin muuttuva luonto (Metsäkustannus, 2017). Kirjan kuvat ja teksti osoittavat, että pääkaupungissa on runsaasti elämää.