Jukka Heikkisen haastattelu Kalasataman tornitaloista (HS
Tänään 11.5.) avasi hyvin kaupunkisuunnitteluun liittyvien muistutusten ongelmaa. Ne otetaan kyllä vastaan, koska laki niin
edellyttää, mutta ennen poliittista päätöksentekoprosessia niihin laaditaan
vastineet, jotka saavat muistutuksissa esitetyt huomiot näyttämään
sivuseikoilta.
Muistutusmenettelyn keskeinen ongelma on, että vastineita laativat käytännössä samat virkamiehet, joiden työtä muistutukset koskevat. Näin vastineiden lähtökohdaksi tulee annettujen muistutusten aiheettomiksi osoittaminen – silloinkin, kun huomautuksille olisi vahvat perusteet.
Vuorovaikutusraportissa kaavoittaja ottaa viimeisen sanan itselleen.
Millaista vuorovaikutusta on sellainen, jonka lopputulos on ennalta päätetty?
Ja mitä keinoja osallisella on tilanteessa, jossa hän tietää raportissa olevan
virheellistä tietoa?
Osallinen voi tietysti olla suoraan yhteydessä poliittisiin päättäjiin, mutta kynnys on korkea ja lisäksi osallisilla on uskottavuusongelma.
Osallinen voi tietysti olla suoraan yhteydessä poliittisiin päättäjiin, mutta kynnys on korkea ja lisäksi osallisilla on uskottavuusongelma.
Helsingin kokoisessa kaupungissa
päättäjien on mahdotonta perehtyä kaikkiin esityslistoilla oleviin asioihin.
Virkamiesten esityksiin luottaminen voi tuntua luontevalta. Siksi käy, kuten
Heikkinen haastattelussa totesi, että virkakoneiston esitys kuulostaa
suorastaan ainoalta mahdolliselta, ja kumileimasin heilahtaa.
Hanna-Leena Ylinen, Helsinki
Hanna-Leena Ylinen, Helsinki
Lue myös Hei me vuorovaikutetaan!
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti
Kommenttisi julkaistaan tarkastuksen jälkeen.