Kaupunkirakenteen levittäminen ei ole tiivistämistä

Helsingin Sanomissa oli 16.7.2013 laaja artikkeli kaupunkirakenteen tiivistämisestä. Jutun yhteydessä ollut Kalle Silfverbergin kommentti Uudisraivaus ei ole tiivistämistä ilahdutti, koska olen moneen kertaan joutunut huomauttamaan, että kaupunkisuunnittelijat puhuvat virheellisesti tiivistämisestä silloinkin, kun kyse on kaupunkirakenteen levittämisestä luontoalueille.

Alla on artikkelin johdosta kirjoittamani mielipide, joka julkaistiin Helsingin Sanomissa 20.7.2013:

Pääkaupunkia voidaan yhä tiivistää

Helsingin Sanomissa (Talous 16.7.2013) oli laaja juttu kaupunkirakenteen hajanaisuudesta. Siinä virastopäällikkö Mikko Aho kuvasi asukkaiden vastustavan herkästi uutta rakentamista. Kuitenkin useassa lähiössä juuri asukkaat ovat ehdottaneet alueiden tiivistämistä ja kehittämistä sen sijaan, että kaupunkia levitettäisiin uudisraivaushengessä Helsingissä vielä toistaiseksi oleville metsäalueille ja rannoille. Monien kokemus kuitenkin on, että suunnittelijat haluavat mieluummin levittää kuin tiivistää kaupunkirakennetta.

Helsinki ei ole niin metsäinen kuin Malminkartanon huipulta saattaisi kuvitella. Vehreä näkymä on osittain optinen harha. Pääkaupunkiseudulla kerrostalot ovat lähiöissäkin niin matalia, että puiden latvat näkyvät niiden yli ja korkealta katsottuna syntyy vaikutelma metsästä. Lähemmäksi kävellessä ”metsä” osoittautuu kuitenkin usein pihoilla tai talojen väleissä kasvaviksi yksittäisiksi puiksi.

Helsingissä on kuitenkin vielä oikeitakin metsiä. Ne tulisi suojella kaupunkirakenteen levittämiseltä.  Jo rakennetuilla alueilla riittää mahdollisuuksia tiivistämiseen esimerkiksi sisääntuloväylien bulevardisoinnilla ja korkeammalla rakentamisella.

Hyvän kaupungin rakentaminen edellyttää luovaa ja avointa mieltä sekä asukkailta että suunnittelijoilta.

Hanna-Leena Ylinen

Helsinki