Asuntotuotantoprosessin sujuvoittaminen

Sujuvoittaminen vaiheessa? Kolme vuotta louhikkona ollut aavetyömaa.

Monelta jäi todennäköisesti huomaamatta Helsingin Sanomissa 3.2.2014 julkaistu pieni uutinen. Vaikka uutisen kuvitus herättääkin hiukan epämiellyttäviä assosiaatioita, jutun otsikoinnilla pyrittiin positiivisuuteen.

Ehkä juuri myönteiseksi verhotun otsikon vuoksi varsinainen uutinen ja itse asia jäivät vähälle huomiolle. En tiedä ketään, joka vastustaisi byrokratian vähentämistä. Otsikko harhautti, sillä byrokratian sijaan kyse on demokratian vähentämisestä. Työryhmän tavoitteena näyttäisi olevan heikentää osallisten asemaa kaavoituksessa.

Uutinen liittyi samana päivänä olleeseen Helsingin kaupunginhallituksen kokoukseen, jossa iltakouluasiana käsiteltiin asuntotuotannon sujuvoittamistyöryhmän loppuraporttia.

En ole huomannut kenenkään hälyttäneen raportista, vaikka niin asukasaktiivien, luontojärjestöjen kuin demokratian puolustajienkin tulisi olla siitä huolissaan. Raportista ilmenee, että kaavoitukseen pyritään aiempaa tiiviimmin sitomaan kaupungin eri virastot. Tämä tekisi suunnitelmista entistä lujemmin (jos mahdollista) valmiiksi lukkoon lyötyjä eikä vuorovaikutukselle siis jäisi tilaa.

Huolestua kannattaisi ainakin esirakennusprosessin tehostamisesta sekä mahdollisuudesta käyttää puistoalueiksi suunniteltuja alueita työmaalogistiikan ja massojen hallinnan alueina.

Esirakennusprosessilla haluttaisiin käytännössä heikentää demokratiaan olennaisesti kuuluvaa muutoksenhakuoikeutta. Jokainen, joka on läheltä tarkkaillut rakentamista, tietää, millaiset seuraukset työmaalogistiikan ja massojen hallinnan sijoittamisesta puistoalueille olisi.

Raportissa kerrotaan, että tarkoituksena on, että tärkeiden kaavahankkeiden osalta merkityksellisten virastojen johtavat virkamiehet sopivat kaavoituksen lähtökohdista kaavoituksen alkuvaiheessa. Tällaisia kick off -tilaisuuksia on jo ollut kaksi ja niissä on käsitelty mm. Kivinokkaa ja Vartiosaarta.

Vartiosaaren suunnitteluperiaatteet olivat esillä kaupunkisuunnittelulautakunnassa marraskuussa 2013 ja Kivinokan käsittelyn pitäisi alkaa keväällä 2014.

Todellisuudessa loppuraportissa mainittua "sujuvoittamista" testattiin kuitenkin jo Meri-Rastilan osayleiskaavan yhteydessä, sillä vaikka eri viranomaistahot antoivatkin vielä kirjallisia lausuntoja, olivat virastojen lautakunnille esittelemät päätösehdotukset kuin samalla kynällä kirjoitettuja.

Erityisen kiinnostavaa oli ympäristökeskuksen täydellinen takinkääntö vuosien 2009 ja 2013 välillä. Vuonna 2009 ympäristökeskus esitti kannanotossaan, että laajimmasta suunnitteluvaihtoehdosta tulisi heti luopua, koska se hävittäisi pääosan alueen eliöstön kannalta arvokkaasta metsästä. Suunnittelua kuitenkin jatkettiin juuri tuon laajimman vaihtoehdon pohjalta.

Keväällä 2013 ympäristökeskus antoi lausunnon, joka oli täydellisessä ristiriidassa aiemman kannanoton kanssa. Näin siitä huolimatta, että vuonna 2011 tehdyissä kartoituksissa Meri-Rastilan luontoarvoista oli saatu uutta tietoa, jonka pohjalta olisi ollut perusteltua pitäytyä vuoden 2009 lausunnossa tai jopa tiukentaa sitä.

Joku ehkä kutsuu tätä sujuvoittamiseksi. Itse puhun mieluummin sumplimisesta.