Ohjelmasta löytyvästä karttarajauksesta huomaa, että paljaaksi riivitty purolaakso sisältyi suojeltavaksi aiottuun 2,43 hehtaariin.
.png) |
| Kuvakaappaus Helsingin luonnonsuojeluohjelmasta 2008 - 2017 |
"Kuvaus: Varjakanpuisto on pääasiassa viljavaa ja allikkoista tervaleppäluhtaa sekä kosteaa suurruoholehtoa. Alueella on myös jonkin verran pajuviitaluhtaa ja avoimia osia. Varjakanpuiston luonnontila ja uhkeat tervalepikot ovat säilyneet hyvin, vaikka alueen halki kulkee kevyen liikenteen väyliä, ojituksia ja purojen perkauslinjoja. Kasvillisuustyypit ovat edustavia ja laajoja. Kohteessa esiintyy Helsingissä erittäin uhanalainen kasvilaji liereäsara ja Helsingissä vaarantunut laji mätässara. Lisäarvoina alueella ovat Helsingissä silmälläpidettävät kasvilajit hirssisara, pikkumatara, mesimarja ja lähdetähtimö, Helsingissä muuten huomionarvoiset lajit kotkansiipi, lehtopalsami (hyvin runsas), lehtotähtimö, raate, rantayrtti ja purolitukka.
Linnuista alueella esiintyy vaarantunut pikkutikka ja lintudirektiivin laji pikkulepinkäinen sekä monipuolista yölaulaja- ja lehtimetsien lajistoa: satakieli, luhta-, viita- ja rytikerttunen, kultarinta ja mustapääkerttu. Vartiokylänlahti on kokonaisuudessaan arvioitu tärkeäksi lepakkoalueeksi. Tervalepikon ja Broändan uoman alueella tavataan ainakin vesisiippoja ja pohjanlepakoita – molemmat ovat luontodirektiivin lajeja.
Rauhoituksen tarkoitus: Säilyttää kasvistollisesti ja linnustollisesti arvokas lehto- ja kosteikkoalue. Turvata alueella elävien lepakoiden elinmahdollisuudet.
Hoito ja käyttö:. Tarpeetonta kulkemista kosteimmissa osissa on syytä välttää herkästi haavoittuvien kosteikkopintojen takia. Tervalepikkoa ei tulisi valaista voimakkaasti lepakoiden elinolojen huomioimiseksi.
Huom. Varjakanpuiston eteläpuolelle suunnitellun tulvapenkereen rakentaminen on otettu suojelualueen rajauksessa huomioon ja alueen rajaa on siirretty mereltä koilliseen sekä kauemmas pientalotonteista. Tulvapenkere tullee kuivattamaan jonkin verran Varjakanpuiston tervaleppäluhtaa ehkäistessään laajamittaisen meriveden nousun lepikon alueelle."
Luonnonsuojeluohjelmaa laadittaessa ympäristökeskuksessa oli siis huomioitu tulvasuojelu, jonka vuoteen 2017 jatkuvassa toteutuksessa rakennusvirasto puolestaan on sivuuttanut luonnonsuojeluohjelman.
Luonnonsuojeluohjelmat eivät sinänsä aina toteudu kokonaisuudessaan. Edellisessä luonnonsuojeluohjelmassa rauhoittamatta jäivät mm. Västinki ja Varisluoto. Raadollinen syy: suojelemisen arvoisiksi katsotut saaret jäivät Vuosaaren sataman alle.
Virallinen suojelukaan ei aina takaa luonnontilan säilymistä käytännössä. Jos suojelualueet ovat pieniä eikä niillä ole suojavyöhykettä ympärillään, reunavaikutus alkaa rapauttaa niitä. Näin on käynyt esimerkiksi Uutelan nevalle, jota kanavan varren rakennettu puisto on heikentänyt. Myös Rastilan neva saattaa olla liian pieni säilyäkseen Pärnunkadun ja Ramsinniementien asuintalojen puristuksessa.
Ympäristökeskus on tietoinen liian pienten suojelualueiden ongelmasta. Siksi toivoisikin, että Helsingin tulevassa luonnonsuojeluohjelmassa kiinnitettäisiin huomiota alueiden laajuuteen. Näin ympäristökeskus kuvaa ongelmaa nykyisessä ohjelmassa:
"Pohjoismaisten suurkaupunkien välisessä vertailussa on tullut esiin, että Helsingin luonnonsuojelualueet ovat keskimäärin pieniä. Niitä on lukumääräisesti paljon, mutta ne eivät muodosta verkostoa, joka pystyisi turvaamaan eri luontotyyppien ja lajien säilymisen. Siksi on tärkeää, että luonnonsuojelualueet liittyvät mahdollisuuksien mukaan olemassa olevaan viheralueiden verkostoon. Verkostoon kuuluvien alueiden ja niitä yhdistävien ”käytävien” säilyminen tulee turvata nykyistä vahvemmin maankäytön suunnittelussa ja alueiden hoidossa. Arvokkaat luontoalueet, jotka eivät täytä luonnonsuojelulain kriteereitä, voidaan huomioida kaavoituksessa myös maankäyttö-ja rakennuslain keinoin kaavamerkinnällä ”Luo” eli ’luonnon monimuotoisuuden kannalta erityisen tärkeä alue’. Tällaisten alueiden analyysi on yksi lähitulevaisuuden haaste Helsingin luonnonsuojelualueiden ja viheralueiden välistä verkostoa kehitettäessä."
Luonnonsuojeluohjelma vuosille 2008 - 2017 oli ainakin tätä kirjoitettaessa ladattavissa täältä.
Luonnon ja luonnonsuojelun pilkkaamista edes puhua luonnonsuojelusta, kun tarkoitus on vain jättää joku ihmissilmää miellyttävä palanen oman onnensa nojaan keskelle asutusta. Lähtökohtana ei ole se, että luontokappaleet säilyttävät kotinsa tai sitten se, että veden kulkua ei häiritä, joka aiheuttaa sitten laajoja muutoksia paljon laajemmalle kun alueet käytännössä kuivatetaan. Taas on joku käyttänyt aikaa tutkimalla aluetta ja kirjoittamalla pitkät pätkät kaupungin arkistoihin, mutta ei tuostakaan nivaskasta paperia tai bittiä luonto paljoa hyötynyt. No, tähän kannattaa tottua, kun kuulemma kaupunki voi vain kasvaa loputtomiin. Ehkä evoluutio nopeutuu ja ihmisestä kehittyy kelpo asfaltin syöjä, kun mitä sitä elävällä maalla tekee ihminenkään.
VastaaPoistaLuonnonsuojelun tilannetta kuvaa hyvin se, että kaksi suojeltavaksi esitettyä saarta oli voitu räjäyttää sataman tieltä.
PoistaHelsingin kaupungilla on oma luonnon monimuotoisuuden turvaamiseen tähtäävä ohjelmansa ja valtioneuvosto on laatinut strategian, jonka tavoitteena on, että luonnon monimuotoisuuden köyhtyminen pysähtyy Suomessa vuoteen 2020 mennessä.
Tavoitteiden saavuttaminen edellyttäisi kuitenkin, että luonnon monimuotoisuuden turvaaminen otettaisiin lähtökohdaksi kaikessa toiminnassa. Suomessa ei taida olla ainuttakaan puoluetta tai edes yksittäistä poliitikkoa, joka olisi tämän ymmärtänyt.
Ainakin alustavasti on vaikuttanut siltä, että tervaleppäluhta on ollut tarkoitus suojella myös uudessa luonnonsuojeluohjelmassa. Saa nähdä, miten käy. Alue on nyttemmin muuttunut rajusti.
VastaaPoistaLuontoalueiden pitäisi kytkeytyä toisiinsa riittävän hyvin, jotta luonto pärjäisi monimuotoisena. Pieninä tilkkuina luonto ei pärjää. Tieto pitäisi nostaa pöydälle ja ottaa ympäristöriskit tosissaan.
Vuosi 2020 on kohta. Onko tarkoitus oikeasti pysäyttää luonnon monimuotoisuuden köyhtyminen?
Tutkimustietoa luonnon merkityksestä on paljon ja tässä vaiheessa tuo tutkittu tieto pääsee jo mukaan strategioihin. Vallitseva tutkittu tieto vaikuttaa kuitenkin auttamattomasti liian vähän varsinaisiin päätöksiin. Tämä rapauttaa hyvinvoinnin edellytyksiä.
VastaaPoistaJos jossakin päin rankattaisiin päätöksentekoa sen mukaan, miten hyvin tutkittu tieto on otettu käyttöön, meillä olisi aika paljon parantamisen varaa.
Välillä tuntuu siltä kuin kuilu tutkitun tiedon ja käytännön päätösten välillä kasvaisi. Samaan aikaan, kun tieto luonnon monimuotoisuuden merkityksestä kasvaa, luontoa pirstotaan ja tuhlataan. Suunnan on muututtava. Tutkittu tieto on otettava vakavasti.
Kun ulkoilee ja katsoo ympärilleen niin huomaa, että luontoa vähenee joka puolella. Puistoissa kasvaa yhä vähemmän katseltavaa. Erilaisia lintuja näkee vähemmän. Maisema muuttuu yksinkertaisemmaksi. En ymmärrä tätä. Mistä oletetaan, että se virkistys tulee?
VastaaPoistaEsimerkiksi seuraavat asiat mietityttävät:
VastaaPoista- Miten jäljellä olevan tervaleppäluhdan vesitalous säilyy tai muuttuu?
- Miten alueen kokoon nähden laajat hakkuut muuttavat olosuhteita?
- Mitä luontokokonaisuuden pienentyminen vaikuttaa eri lajien kannalta?
Jos kosteikkoseudulle tarvitaan tulvavalleja eikö niitä voisi sijoittaa kosteikon taakse? Luonto säilyisi paremmin ja auttaisi tulvien torjunnassa.
VastaaPoista