.png) |
| Yksi kiistanalaisista kohteista. Havainnekuva Ramsinniemestä. |
Riveiltä paistava närkästys kertoo paitsi asukkaiden mielipiteiden väheksymisestä myös jonkinlaisesta sokeutumisesta numeroille. Jos takerrutaan tavoiteltuun 210 000 uuteen asukkaaseen ainoana oikeana vaihtoehtona, ei luoville ratkaisuille jää tilaa.
Soininvaaran mainitsemat luvut voi sitä paitsi lukea toisin päin. Yleiskaavaluonnoksesta löytyisi siis peräti sadalle tuhannelle asukkaalle sellaisia rakentamismahdollisuuksia, joita kukaan ei ole mielipiteessään vastustanut. Tämäkin tarkoittaisi jo noin 17 prosentin väestönkasvua Helsinkiin.
Yleiskaavaluonnoksen aikaperspektiiviksi on valittu vuosi 2050. Soininvaaran mainitsemaa 210 000 uutta asukasta odotetaan siis 35 vuoden kuluessa. Yleiskaavaprosessi toistuu Helsingissä kuitenkin noin kymmenen vuoden välein eli kaavan aikaperspektiiviä voisi huoletta lyhentää esimerkiksi vuoteen 2025 tai 2030 tähtääväksi. Tällöin olisi mahdollista tyytyä kaavoittamaan “vain” nuo yleisesti hyväksyttävissä olevat kohteet ja jättää kiistanalaiset tulevia kaavakierroksia varten.
Näin kannattaisi toimia, sillä jos yleiskaavan annetaan aidon kaupunkirakenteen tiivistämisen lisäksi mahdollistaa myös uudisraivaus, on helppo arvata, että kaava rakennusliikkeiden toiveesta alkaa toteutua uudisraivauksesta. Laiturilla 16.4.2015 järjestetyssä paneelissa kaupunkisuunnittelulautakunnan puheenjohtaja Risto Rautava (kok.) esitti näkemyksenään, että kaupunkibulevardit toteutuisivat kaavasta viimeisenä.
Aikaperspektiivin lyhentäminen olisi järkevää siinäkin mielessä, että vuoden 2050 maailma tai edes Helsinki eivät ole helpolla ennustettavissa, sillä muuttujia on paljon eikä kaikkia niistä tunnisteta. Selvää kuitenkin on, että monet tulevaisuuden haasteista liittyvät luontoon ja ympäristöön. Luontoalueiden säilyttämistä siis tuskin jouduttaisiin katumaan.
Helsingin väestökään ei välttämättä kehity nopean kasvunprojektion mukaisesti. Varhaisista metrosuunnitelmista kertova Helsingin Sanomien juttu muistuttaa, että massiivisen kasvun ennusteita on tehty aiemminkin. Vuonna 1963 arveltiin, että Helsingissä olisi 80-luvun puolivälissä 720 000 asukasta.
Massiiviseen väestönkasvuun voi toki yleiskaavassa varautua. Se tulisi kuitenkin tehdä niin, että vältyttäisiin massiivisilta virheiltä.
Tuo 80-luvun arvio sinänsä toteutui, mutta Vantaalle ja Espooseen, eli Helsinkiä ei rakennettu tiiviisti ja kaupunki laajeni naapurikuntiin. Nythän alue on jo käytännössä hajanainen miljoonakaupunki, jossa työssäkäyntialue on Lontoon kokoluokkaa - eli todella paljon luontoa on kadonnut asfaltin ja betonin alle, mutta asukkaita on kymmenesosa tuohon Lontooseen verrattuna. Mutta jos Helsinki olisi rakennettu todella tiiviisti, niin nyt Espoo ja Vantaa olisi sitten peltoa joka ruokkisi tuota tiivistä Helsinkiä - nyt ne pellot ovat sitten noiden kaupunkien ulkopuolella. Mitä koitan sanoa on se, että tuo kasvava väestö tuhoaa luonnon joko rakentamisen kautta, tai vaatii sitten ulkopuolisen luonnon muuttamista omiksi resurssilähteiksi, kuten pelloiksi. Luonnon kannalta ongelma on väestönkasvu, ei se kasvaako Helsinki vai Keuruu, koska ihmiset kuluttavat samalla tavalla nykyään joka paikassa. Suota ja vetelää siis joka puolella, kunnes tulee Vapo.
VastaaPoistaAsukasmäärän kasvua haetaan nytkin niin Helsingissä, Espoossa kuin Vantaallakin samoin kuin todennäköisesti monissa muissakin kunnissa. Kuinkahan paljon Suomen väestö kasvaisi, jos jokaisen kaupungin tai kunnan tavoittelema kasvu toteutuisi?
PoistaLehtijutun mukaan uudet asunnot menevät Vantaalla tälläkin hetkellä kaupaksi:
http://www.hs.fi/kaupunki/a1431057214909
Luonnon kannalta ongelma on toki väestönkasvu, mutta ongelmallista on myös se, jos esim. Keuruulta muuttajalle pitää rakentaa uusi asunto Helsinkiin ja toinen jää Keuruulla tyhjäksi.
Yleiskaavalasi vaikuttaisi olevan kannanottojen perusteella puoliksi täysi eikä puoliksi tyhjä. Paljon on sellaista, mitä ei ole vastustettu.
VastaaPoistaKaavoituksen pitäisi kehittyä ketterämmäksi. Suunnittelun olisi hyvä päivittyä muutosten mukana. Tavoitteita ei kannata jumittaa liian pitkälle ajalle.
Maailma on monella tapaa murroksessa. Ennustaminen on monessa asiassa vaikeampaa kuin ennen. Silti ennenkin on aavistettu välillä pieleen. Kaupunkitilan käyttötarpeet voivat muuttua lähivuosikymmeninä todella paljon. Tilaa saattaa myös vapautua reilusti uuteen käyttöön.
Ympäristöriskit ovat tieteeseen perustuva fakta. Lisäksi monimuotoinen luonto kaupungin keskellä on puskuri ilmastonmuutoksen tuomia haittoja vastaan. Uudisraivaus olisikin vanhanaikainen riskiratkaisu.