Tallinnan satamassa Helsinkiin suhtaudutaan ironisesti. |
Kaupunkisuunnitteluvirasto
on lomaillut heinäkuussa. Osallisille suunnittelijoiden loma on ollut
tervetullut hengähdystauko – vuodessa on siis edes yksi kuukausi,
jolloin ei koko ajan tarvitse olla huolissaan, mitä suunnitelmia
virastosta putkahtaa käsittelyyn.
Viraston loma ei kuitenkaan ole ollut täydellinen. Yleiskaavasuunnittelija Heikki Salmikivellä on heinäkuussakin ollut aikaan antaa Helsingin Sanomille lähes kahden sivun laajuinen haastattelu, jossa hänen ydinsanomansa oli, että "tiivistysrakentamista on turha kauhistella, jos haluaa pöhinää muuallekin kuin Kallioon ja sen välittömään läheisyyteen".
Viraston loma ei kuitenkaan ole ollut täydellinen. Yleiskaavasuunnittelija Heikki Salmikivellä on heinäkuussakin ollut aikaan antaa Helsingin Sanomille lähes kahden sivun laajuinen haastattelu, jossa hänen ydinsanomansa oli, että "tiivistysrakentamista on turha kauhistella, jos haluaa pöhinää muuallekin kuin Kallioon ja sen välittömään läheisyyteen".
Tähän liittyi joitakin ajatusvirheitä. Ensinnäkin vain pieni osa asukkaista kaipaa "pöhinää" kotinurkilleen ja hekin useimmiten vain muutamia vuosia kestävän elämänvaiheen ajan. Itsekin asuin aikoinaan mielelläni Helsinginkadun kulmilla, mutta lopulta se osa elämää oli ohi.
Toiseksi pöhinää ei voi levittää kaikkialle, koska jos niin tapahtuisi, se laimenisi ja lakkaisi olemasta. "Pöhinä" – jos tätä sanahirviötä halutaan käyttää – on luonteeltaan sellaista, että sitä kuuluukin olla vain hyvin rajallisella alueella.
Kolmanneksi Salmikivi (kuten kaupunkisuunnitteluvirasto laajemminkin) käyttää virheellisesti sanaa "tiivistäminen". Viheralueille rakentaminen ei kaupungin rajojen sisäpuolellakaan ole tiivistämistä, se on kaupunkirakenteen levittämistä. Todellista tiivistämistä olisi täydennysrakentaminen jo rakennetuille alueille rakennuskantaa korottamalla tai suunnittelemalla asuintaloja jo olemassa olevien rakennusten lomaan esimerkiksi parkkikentille tai muille välialueille. Myös kaupunkibulevardit saattaisivat olla tiivistämistä, jos ne suunniteltaisiin niin, ettei rakentaminen leviäisi niiden tuntumassa oleville viheralueille.
Haastattelu selittää suunnittelun tilaa. Jos yleiskaavan keskeinen tavoite on pöhinän lisääminen, niin ei ole ihme, että suunnitelma on monilta osiltaan kelvoton. Lähes kahden sivun juttu kertoo myös Hesarin ja kaavoittajan läheisistä suhteista. Mittavaan tekstiin ei ole saatu mahtumaan vastakkaisen näkemyksen edustajan haastattelua, jolla olisi toteutettu edes näennäinen journalistinen tasapaino. Toki juttu on mahdollista tulkita myös yleiskaavasuunnittelua ironisoivaksi: äänessä on nuori mies, jolla on vivahteettoman yksioikoisia näkemyksiä ja joka näyttää kovin stereotyyppiseltä nojatessaan ravintolapöytään pilkkupaidassaan ja jalkapallokommentaattorihiuksissaan.
Tässä on muutamia poimintoja Helsingin Sanomien jutusta ja kommenttejani niihin:
Salmikivi: "Meillä on Teurastamon ja Kallion kaltaiset kaupunkikulttuurikeitaat, joissa tapahtuu juuri siksi, että näillä alueilla rakennukset ovat tiiviisti ja ihmisiä on paljon."
Kommentti: Kannattaa huomioida, ettei kaupunkisuunnittelulla nykyisin edes pyritä Kallion kaltaisiin alueisiin, joiden asukastiheys johtuu tehokkaasta tilankäytöstä. Suunnittelua ohjaavat normit estävät asukastiheyttä lisäävien pienten yksiöiden ja kaksioiden rakentamisen. Kerrostalojen pihoilla on Kalliossa parkkipaikkoja vain murto-osa asuntojen lukumäärästä, jolloin autojen säilyttäminen vie vähemmän tilaa kuin uusilla alueilla.
Salmikivi ei huomioi, että kauniit ja hyvin suunnitellut rakennukset lisäävät viihtyisyyttä Kallion kaltaisissa perinteisissä kantakaupunginosissa. Uusille alueille rakennettavat talot edustavat nykyistä teollista rakentamista. Kalasatamaa kritisoineille on vastattu, että sen rumuus johtuu alueen keskeneräisyydestä. Jo nyt on kuitenkin nähtävissä, että valmistuneet talot ovat ankeita niin väri- kuin muotokieleltäänkin.
Kommentti: Koska tulevaisuuden haasteet liittyvät ennen kaikkea ympäristöongelmiin, keskeisen tavoitteen pitkän aikavälin kaupunkisuunnittelun linjoja mietittäessä tulisi olla viheralueiden säilyttäminen niiden nykyisessä laajuudessa. Käytännössä ainoat argumentit, joita suunnittelussa on huomioitu, liittyvät rakennusteollisuuden ja muun talouselämän intresseihin.
Kuuluuko "pöhinän" lisääminen Salmikiven tarkoittamiin järkeviin argumentteihin?
Salmikivi: "Vuosaarta pidetään luonnonkauniina ja viihtyisänä, vaikka itse asiassa erityisesti Aurinkolahti on yksi kaupungin tehokkaimmin rakennettuja alueita keskustan ulkopuolella."
Kommentti: Vuosaarta pidetään luonnonkauniina ja viihtyisänä täällä sijaitsevien luontoalueiden kuten Uutela, Mustavuori, Meri-Rastilan metsä, Ramsinniemi ja Kallahdenniemi vuoksi. Aurinkolahdessa viihtyisä ympäristö on ainakin osin menetetty, sillä vehreyden sijaan yleisillä alueilla on kiveystä ja luonnonranta on muutettu pölyäväksi hiekkaerämaaksi, jolla on sitä paljon puhuttua "pöhinää" muutamana kymmenenä päivänä kesässä. Asukkaille "pöhinä" on Aurinkolahdessakin häiriötekijä.
Aurinkolahdessa on myös menetetty mahdollisuus vieläkin korkeampaan asukastiheyteen, koska alueen talot ovat melko matalia. Nostamalla talojen korkeutta, viheralueita olisi voitu säilyttää enemmän ja lopputuloksena olisi ollut nykyistä viihtyisämpi Aurinkolahti.
HS: "Eniten kantaa ottavat ikäihmiset, nuoret eivät kommentoi ja vielä syntymättömät eivät saa sanoa mitään", Salmikivi tiivistää.
Salmikivi tarkoittaa sitä, että kaupunkisuunnittelun ratkaisut varmasti kiinnostaisivat vielä syntymättömiä, sillä tämän päivän suunnittelun tulokset näkyvät heidän tulevaisuudessa maksamissaan vuokrissa ja asuntojen hinnoissa. Sama tilanne on nuorilla."
Kommentti: On melkoista röyhkeyttä Salmikiveltä esiintyä syntymättömien äänitorvena. On pelottava ajatus, että virkamiehinä on henkilöitä, jotka kuvittelevat pystyvänsä tulkitsemaan tulevien sukupolvien ajatuksia. Ainoa, josta nuorten ja syntymättömien osalta voi olla kohtalaisen varma, on että luonnon monimuotoisuuden turvaaminen on heidän etujensa mukaista.
Kaupunkisuunnitteluvirasto haluaa mitätöidä kritiikin leimaamalla sen ikäihmisten antamaksi. Kaupunkiluonnolla on kaikenikäisiä ystäviä. Eikä pöhinävaiheen ohittaneiden asukkaiden mielipiteitä kannattaisi väheksyä, sillä keski-ikäiset ja keski-iän ylittäneet tunnistavat, ettei yksi ratkaisu toimi joka tilanteessa.
Helsingin kaupunki pyrkii kehittämään uusia osallisuuden muotoja, jotka tosiasiassa rajoittavat osallistumista. Parhaillaan on päättymässä haku, jossa etsitään kahdeksaakymmentä kaupunkilaista kehittämään osallisuusmallia. Tällaisessa pienen joukon osallistamisessa on sama ongelma kuin edustuksellisessa demokratiassakin. Muutama kymmenen ihmistä on helppo ohjata tukemaan haluttua mielipidettä.
Jos kaupunkisuunnittelulla haluttaisiin kohtuullistaa asuntojen vuokria ja myyntihintoja, tämä onnistuisi helpoiten purkamalla normeja, jotka pakottavat rakentamaan liian isoja asuntoja ja isoja paikoitusalueita. Olisi syytä olla kaavoittamatta merellisille ja metsäisille alueille ja niiden sijaan keskittyä aitoon kaupunkirakenteen tiivistämiseen, jotta rakennujat eivät voisi harjoittaa kermankuorintaa. Lisäksi olisi etsittävä keinoja puuttua rakennusliikkeiden harjoittamaan hintasäätelyyn.
HS: "Hän [Salmikivi] toteaa, että kun kaupunki kasvaa, viheralueiden määrä henkilöä kohti vähenee väistämättä. Tätä yritetään kuitenkin kompensoida sillä, että meren äärelle pääsyä halutaan helpottaa entisestään.
"Mutta tietenkään vihreät arvot eivät ole ainoita arvoja," Salmikivi pohtii.
"Esimerkiksi Malmin lentokentän alue herättää intohimoja kulttuurihistoriallisista syistä."
Kommentti: Kun kaupunki kasvaa, viheralueiden määrä henkilöä kohti vähenee. Tämän ei kuitenkaan tarvitse tarkoittaa viheralueiden absoluuttisen määrän vähenemistä. Hyvällä suunnittelulla väestönkasvu on mahdollista sijoittaa jo rakennetuille alueille. Tukholmassa massiivinen kasvu onnistuu uhraamatta käytännössä lainkaan viheralueita. Miksei sama voisi onnistua Helsingissä?
Salmikivi siis tunnustaa kaupungin olevan paitsi luonto- myös kulttuurivihamielinen. Malmin lentokentän mukana häviäisi myös luontoarvoja, sillä kentän lisäksi rakentaminen leviäisi nykyisin melualueella sijaitseviin metsiin.
Niin uskomatonta kuin se onkin, Helsingissä viiden puolueen edustajista koostuva kaupunkisuunnittelulautakunta hyväksyi yksimielisesti yleiskaavaehdotuksen, jonka tavoitteena on "pöhinän" lisääminen.
Parodia on jo kauan ollut mahdotonta. Ne tekevät sen itse.
- Paavo Haavikko
Sekä ilmastonmuutoksen että luonnon monimuotoisuuden heikkenemisen kannalta on merkittävää, että maankäyttö on muuttunut liiaksi.
VastaaPoistaMe ihmiset olemme vallanneet luonnolta niin paljon tilaa muuhun käyttöön, että esimerkiksi ilmastonmuutoksen mukanaan tuomien ongelmien estäminen on vaikeampaa. Tämä on erityisen merkittävää sekä nuorten että vielä syntymättömien ihmisten kannalta.
Jos syntymättömien etua painotetaan, on siis maankäyttöä muutettava aidosti nykyistä tehokkaammaksi.
Nuorille ja syntymättömille voisi olla eduksi sekin, että suunniteltaisiin enemmän pieniä asuntoja, joissa tila on joustavasti käytössä. Pienet asunnot olisivat halvempia ja kuluttaisivat vähemmän sekä materiaaleja että energiaa.
Esimerkiksi Singaporessa on pinta-alaan nähden todella paljon ihmisiä ja silti runsaasti monimuotoista luontoa. Helsingin väkimäärää on mahdollista lisätä paljon ilman luontoalueiden uhraamista.
VastaaPoistaTermiä "tiivistäminen" ei ole perusteltua käyttää tilanteissa, joissa rakentaminen leviää luonnon paikalle.
Tehokkuusloikka olisi paikallaan Helsingin kehittämisessä. Rakentamisen tehotarve pitäisi suhteuttaa vallitseviin oloihin. Jos luontoa on jäljellä liian vähän, ei riitä, että rakennetaan vähän tiiviimmin kuin äsken.
VastaaPoistaJos Aurinkolahtea katsoo Uutelasta yli meren, alue näyttää matalalta ja harvaan rakennetulta. Silti rakennusten väliin ei jää luontoa. Olisi ollut hyvä rakentaa Aurinkolahteen tiiviimmin ja korkeampia taloja. Samalla olisi voitu säästää luontoa rakentamiselta.
Pitkän tähtäimen suurissa linjoissa ympäristöriskeihin vastaamisen merkitys on suunnaton.
VastaaPoistaVoiko olla niin, että osassa yhteiskunnan kehittämiseen liittyvistä asioista meillä on paljon huolella tutkittua tietoa ja osassa enemmänkin oletuksia?
VastaaPoistaSitä, miten luonto toimii, on tutkittu paljon. Tässä maastossa on arvioitu asioita hyvin pitkällä aikajänteellä. Siksikin ympäristöriskeihin liittyvästä monimutkaisesta kokonaisuudesta tiedetään paljon.
Yhä enemmän tiedetään myös siitä, miten monimuotoisuus luonnossa tukee ihmisiä ja yhteiskuntia.
Ihmisten yhteiskuntien kehityksen "sisäisissä asioissa" on lyhyessä ajassa tapahtunut paljon ja kehityksen vauhti kiihtyy. Samalla muuttujat muuttuvat. Siksi ennustettavuus on vaikeaa. Miten esimerkiksi tietoverkkojen käyttö muuttaa toimintoja ja tilan käyttöä?
Kaiken monimutkaisuuden keskellä pitäisi tunnistaa se, mitä tiedetään paremmin ja missä pikemminkin arvataan. Lisäksi pitäisi priorisoida ratkaisut tärkeiksi tiedetyissä asioissa.
Ympäristöriskit tiedetään ison luokan haasteiksi. Miksi ne silti käytännön valinnoissa ja päätöksissä usein sivuutetaan?
Mitä on kaupunkikulttuuri? Kuka sen saa määrittää? Onko jokaisella oma määritelmänsä? Kenen määritelmä tulee valituksi? Onko kaupunkikulttuuria kaupungissa vääjäämättä? Onko kaupunkikulttuuri siten lainkaan minkään objektiivisen mittarin laatuasia?
VastaaPoistaOnko eri ikäisten ihmisten toive kaupunkikulttuurin sisällöstä keskimäärin erilainen? Onko ikäryhmien sisällä silti suuria eroja? Mitä lapset toivoisivat vanhempiensa kaupunkikulttuurilta?
Tuntuu kuin tarjolla olisi yksi kapea-alainen käsitys kaupunkikulttuurista. Miksi?
Jos lukee vanhoja kirjoja, välittyykö kaupunkielämästä erilainen käsitys kuin nyt toivottu pöhinä?
Kaavat muuttuvat kaupungiksi vasta tulevaisuudessa. Millainen eri ihmisten toive kaupunkikulttuurista on tuolloin?
Rajaisiko kapea-alainen kuva toivotusta kulttuurista mahdollisuuksia?
Pöhinää syntyy kaupunkikeskustoihin, usein vanhoille satama- ja teollisuusalueille, jos on syntyäkseen. Pöhinää ei voi määrätä yleiskaavassa.
VastaaPoistaVarmaa kuitenkin on, että pöhinää ei synny sisääntuloväylien varsille kaupunkimetsiin rakennettaville asuinalueille, vaikka viraston havainnekuvat kahviloita ja ravintoloita pursuavatkin.
Tuohan tässä ihmetyttääkin, että eivät tajua miten saada aikaan sitä mitä haluavat, tai sitten vain verhoavat trendikkäiden sanojen taakse sen että eivät välitä kaupungin leviämisestä. Jokatapauksessa kaikki on mennyttä poliitikkojen keskittyessä jahtaamaan Pokemoneja. Viimeinen silaus oli se, että Vantaankoski padotaan uudelleen vesivoimaa varten ja koko joen mittainen nousu- ja paluuväylä menetetään. Pelkkää vesivoimahtiön kiusantekoa ja ilkeyttä, mutta senkin edessä poliittinen (vihreä)eliitti menee polvilleen. EI enää voi uskoa sitä laiskuutta ja välinpitämättäömyyttä jota poliiitten eliitti näyttää kaiken tämän luonnontuhon edessä, jossa bisnes tekee mitä haluaa ja saa virkamiehetkin valehtelemaan puolestaan.
VastaaPoista"Lähes kahden sivun juttu kertoo myös Hesarin ja kaavoittajan läheisistä suhteista."
VastaaPoistaPuhutaan ns. Silfverbergin perikunnasta:
Kalle Silfverber, HS:n kaupunkitoimituksen päällikkö
Outi Silfverberg, Vihreiden edustaja KSL:ssa
Leena Silfverberg, liikennesuunnittelija Ksv:ssa
Kari Silvferberg, edellisten oppi-isä, eläkkeellä Ksv:sta
Ovatko nämä kaikki sukua keskenään? Muistelen, että KSV:n tilaisuudessa, jossa Kalle Silfverberg oli puheenjohtajana (osoittaa läheisiä välejä), erään yleisöpuheenvuoron käyttäjän sukunimi oli myös Silfverberg, jolloin Kalle S. korosti, etteivät he ole sukua. En tosin muista, mikä oli yleisöpuheenvuoron käyttäneen henkilön etunimi.
PoistaHesarin toiminta on sinänsä niin tarkoitushakuista, että olen miettinyt, että pitäisi aloittaa "eroa Hesarista" -kampanja, jossa kehotettaisin eri alueiden kaavoitusteksteistä loukkaantuneita irtisanomaan tilauksensa. Itsekin tosin vielä toistaiseksi maksan HS:n propagandasta, mutta jossain vaiheessa tulee raja vastaan.