Ne tekevät sen itse

Tallinnan satamassa Helsinkiin suhtaudutaan ironisesti.

Kaupunkisuunnitteluvirasto on lomaillut heinäkuussa. Osallisille suunnittelijoiden loma on ollut tervetullut hengähdystauko – vuodessa on siis edes yksi kuukausi, jolloin ei koko ajan tarvitse olla huolissaan, mitä suunnitelmia virastosta putkahtaa käsittelyyn.

Viraston loma ei kuitenkaan ole ollut täydellinen. Yleiskaavasuunnittelija Heikki Salmikivellä on heinäkuussakin ollut aikaan antaa Helsingin Sanomille lähes kahden sivun laajuinen haastattelu, jossa hänen ydinsanomansa oli, että "tiivistysrakentamista on turha kauhistella, jos haluaa pöhinää muuallekin kuin Kallioon ja sen välittömään läheisyyteen".

Tähän liittyi joitakin ajatusvirheitä. Ensinnäkin vain pieni osa asukkaista kaipaa "pöhinää" kotinurkilleen ja hekin useimmiten vain muutamia vuosia kestävän elämänvaiheen ajan. Itsekin asuin aikoinaan mielelläni Helsinginkadun kulmilla, mutta lopulta se osa elämää oli ohi.

Toiseksi pöhinää ei voi levittää kaikkialle, koska jos niin tapahtuisi, se laimenisi ja lakkaisi olemasta. "Pöhinä" – jos tätä sanahirviötä halutaan käyttää – on luonteeltaan sellaista, että sitä kuuluukin olla vain hyvin rajallisella alueella.

Kolmanneksi Salmikivi (kuten kaupunkisuunnitteluvirasto laajemminkin) käyttää virheellisesti sanaa "tiivistäminen". Viheralueille rakentaminen ei kaupungin rajojen sisäpuolellakaan ole tiivistämistä, se on kaupunkirakenteen levittämistä. Todellista tiivistämistä olisi täydennysrakentaminen jo rakennetuille alueille rakennuskantaa korottamalla tai suunnittelemalla asuintaloja jo olemassa olevien rakennusten lomaan esimerkiksi parkkikentille tai muille välialueille. Myös kaupunkibulevardit saattaisivat olla tiivistämistä, jos ne suunniteltaisiin niin, ettei rakentaminen leviäisi niiden tuntumassa oleville viheralueille.    

Haastattelu selittää suunnittelun tilaa. Jos yleiskaavan keskeinen tavoite on pöhinän lisääminen, niin ei ole ihme, että suunnitelma on monilta osiltaan kelvoton. Lähes kahden sivun juttu kertoo myös Hesarin ja kaavoittajan läheisistä suhteista. Mittavaan tekstiin ei ole saatu mahtumaan vastakkaisen näkemyksen edustajan haastattelua, jolla olisi toteutettu edes näennäinen journalistinen tasapaino. Toki juttu on mahdollista tulkita myös yleiskaavasuunnittelua ironisoivaksi: äänessä on nuori mies, jolla on vivahteettoman yksioikoisia näkemyksiä ja joka näyttää kovin stereotyyppiseltä nojatessaan ravintolapöytään pilkkupaidassaan ja jalkapallokommentaattorihiuksissaan.

Tässä on muutamia poimintoja Helsingin Sanomien jutusta ja kommenttejani niihin: 

Salmikivi: "Meillä on Teurastamon ja Kallion kaltaiset kaupunkikulttuurikeitaat, joissa tapahtuu juuri siksi, että näillä alueilla rakennukset ovat tiiviisti ja ihmisiä on paljon." 

Kommentti: Kannattaa huomioida, ettei kaupunkisuunnittelulla nykyisin edes pyritä Kallion kaltaisiin alueisiin, joiden asukastiheys johtuu tehokkaasta tilankäytöstä. Suunnittelua ohjaavat normit estävät asukastiheyttä lisäävien pienten yksiöiden ja kaksioiden rakentamisen. Kerrostalojen pihoilla on Kalliossa parkkipaikkoja vain murto-osa asuntojen lukumäärästä, jolloin autojen säilyttäminen vie vähemmän tilaa kuin uusilla alueilla.

Salmikivi ei huomioi, että kauniit ja hyvin suunnitellut rakennukset lisäävät viihtyisyyttä Kallion kaltaisissa perinteisissä kantakaupunginosissa. Uusille alueille rakennettavat talot edustavat nykyistä teollista rakentamista. Kalasatamaa kritisoineille on vastattu, että sen rumuus johtuu alueen keskeneräisyydestä. Jo nyt on kuitenkin nähtävissä, että valmistuneet talot ovat ankeita niin väri- kuin muotokieleltäänkin.  

HS: "Salmikiven mukaan yleiskaavasuunnittelijan työ on miettiä kaupunkisuunnittelun suuria linjoja pitkällä aikavälillä. Käytännössä tämä on järkevien mutta ristiriitaisten argumenttien yhteensovittamista ja kompromisseja." 

Kommentti: Koska tulevaisuuden haasteet liittyvät ennen kaikkea ympäristöongelmiin, keskeisen tavoitteen pitkän aikavälin kaupunkisuunnittelun linjoja mietittäessä tulisi olla viheralueiden säilyttäminen niiden nykyisessä laajuudessa. Käytännössä ainoat argumentit, joita suunnittelussa on huomioitu, liittyvät rakennusteollisuuden ja muun talouselämän intresseihin.

Kuuluuko "pöhinän" lisääminen Salmikiven tarkoittamiin järkeviin argumentteihin? 

Salmikivi: "Vuosaarta pidetään luonnonkauniina ja viihtyisänä, vaikka itse asiassa erityisesti Aurinkolahti on yksi kaupungin tehokkaimmin rakennettuja alueita keskustan ulkopuolella." 

Kommentti: Vuosaarta pidetään luonnonkauniina ja viihtyisänä täällä sijaitsevien luontoalueiden kuten Uutela, Mustavuori, Meri-Rastilan metsä, Ramsinniemi ja Kallahdenniemi vuoksi. Aurinkolahdessa viihtyisä ympäristö on ainakin osin menetetty, sillä vehreyden sijaan yleisillä alueilla on kiveystä ja luonnonranta on muutettu pölyäväksi hiekkaerämaaksi, jolla on sitä paljon puhuttua "pöhinää" muutamana kymmenenä päivänä kesässä. Asukkaille "pöhinä" on Aurinkolahdessakin häiriötekijä.

Aurinkolahdessa on myös menetetty mahdollisuus vieläkin korkeampaan asukastiheyteen, koska alueen talot ovat melko matalia. Nostamalla talojen korkeutta, viheralueita olisi voitu säilyttää enemmän ja lopputuloksena olisi ollut nykyistä viihtyisämpi Aurinkolahti.

HS: "Eniten kantaa ottavat ikäihmiset, nuoret eivät kommentoi ja vielä syntymättömät eivät saa sanoa mitään", Salmikivi tiivistää. 

Salmikivi tarkoittaa sitä, että kaupunkisuunnittelun ratkaisut varmasti kiinnostaisivat vielä syntymättömiä, sillä tämän päivän suunnittelun tulokset näkyvät heidän tulevaisuudessa maksamissaan vuokrissa ja asuntojen hinnoissa. Sama tilanne on nuorilla." 

Kommentti: On melkoista röyhkeyttä Salmikiveltä esiintyä syntymättömien äänitorvena. On pelottava ajatus, että virkamiehinä on henkilöitä, jotka kuvittelevat pystyvänsä tulkitsemaan tulevien sukupolvien ajatuksia. Ainoa, josta nuorten ja syntymättömien osalta voi olla kohtalaisen varma, on että luonnon monimuotoisuuden turvaaminen on heidän etujensa mukaista.

Kaupunkisuunnitteluvirasto haluaa mitätöidä kritiikin leimaamalla sen ikäihmisten antamaksi. Kaupunkiluonnolla on kaikenikäisiä ystäviä. Eikä pöhinävaiheen ohittaneiden asukkaiden mielipiteitä kannattaisi väheksyä, sillä keski-ikäiset ja keski-iän ylittäneet tunnistavat, ettei yksi ratkaisu toimi joka tilanteessa.

Helsingin kaupunki pyrkii kehittämään uusia osallisuuden muotoja, jotka tosiasiassa rajoittavat osallistumista. Parhaillaan on päättymässä haku, jossa etsitään kahdeksaakymmentä kaupunkilaista kehittämään osallisuusmallia. Tällaisessa pienen joukon osallistamisessa on sama ongelma kuin edustuksellisessa demokratiassakin. Muutama kymmenen ihmistä on helppo ohjata tukemaan haluttua mielipidettä.

Jos kaupunkisuunnittelulla haluttaisiin kohtuullistaa asuntojen vuokria ja myyntihintoja, tämä onnistuisi helpoiten purkamalla normeja, jotka pakottavat rakentamaan liian isoja asuntoja ja isoja paikoitusalueita. Olisi syytä olla kaavoittamatta merellisille ja metsäisille alueille ja niiden sijaan keskittyä aitoon kaupunkirakenteen tiivistämiseen, jotta rakennujat eivät voisi harjoittaa kermankuorintaa. Lisäksi olisi etsittävä keinoja puuttua rakennusliikkeiden harjoittamaan hintasäätelyyn. 

HS: "Hän [Salmikivi] toteaa, että kun kaupunki kasvaa, viheralueiden määrä henkilöä kohti vähenee väistämättä. Tätä yritetään kuitenkin kompensoida sillä, että meren äärelle pääsyä halutaan helpottaa entisestään. 

"Mutta tietenkään vihreät arvot eivät ole ainoita arvoja," Salmikivi pohtii. 

"Esimerkiksi Malmin lentokentän alue herättää intohimoja kulttuurihistoriallisista syistä." 

Kommentti: Kun kaupunki kasvaa, viheralueiden määrä henkilöä kohti vähenee. Tämän ei kuitenkaan tarvitse tarkoittaa viheralueiden absoluuttisen määrän vähenemistä. Hyvällä suunnittelulla väestönkasvu on mahdollista sijoittaa jo rakennetuille alueille. Tukholmassa massiivinen kasvu onnistuu uhraamatta käytännössä lainkaan viheralueita. Miksei sama voisi onnistua Helsingissä?

Salmikivi siis tunnustaa kaupungin olevan paitsi luonto- myös kulttuurivihamielinen. Malmin lentokentän mukana häviäisi myös luontoarvoja, sillä kentän lisäksi rakentaminen leviäisi nykyisin melualueella sijaitseviin metsiin.

Niin uskomatonta kuin se onkin, Helsingissä viiden puolueen edustajista koostuva kaupunkisuunnittelulautakunta hyväksyi yksimielisesti yleiskaavaehdotuksen, jonka tavoitteena on "pöhinän" lisääminen.

Parodia on jo kauan ollut mahdotonta. Ne tekevät sen itse.

- Paavo Haavikko