Lehtikatsaus

Helsingin Sanomien vt. vastaava päätoimittaja Riikka Venäläinen kirjoitti 21.6.2013 julkaistussa kolumnissaan Journalisteja ja ihmisiä lehtensä sitoutumattomuudesta. Se kolahti, sillä kuulun niihin, joista Helsingin Sanomien riippumattomuus näyttää kyseenalaiselta. En niinkään ole miettinyt asiaa puoluepoliitiikan kannalta, mutta on aiheita, jotka Helsingin Sanomat joko sivuuttaa tai joita se käsittelee vain tarkkaan valitusta näkökulmasta.

Olin taas kerran hermostunut Helsingin Sanomiin päivää ennen Venäläisen kolumnia, kun rakennusalan pariinkin kertaan palkitsema toimittaja Marja Salmela kirjoitti omassa kolumnissaan WIMBY-ilmiöstä. Oletan hänen kohdistaneen kirjoituksensa mm. kaupunkimetsien puolustajille, joihin itsekin kuulun.

Kaupunkimetsäliike puolustaa kuitenkin "pusikoiden" sijaan laajojen luontoalueiden säilyttämistä Helsingissä. Samaan tähtää myös kaupunginhallituksen 8.2.2010 hyväksymä Helsingin luonnon turvaamisen strategia, Toimintaohjelma 2008 - 2017, jota kaupunki on noudattanut valitettavan heikosti.

Monet meistä metsien puolustajista olemme sitä paitsi esittäneet jo rakennettujen alueiden täydennysrakentamista vaihtoehdoksi kaupunkirakenteen levittämiselle luontoalueille. Esimerkiksi Meri-Rastilassa tehtiin asukkaiden, opiskelijoiden ja ammattiarkkitehtien yhteistyönä täydennysrakentamissuunnitelma. Sitran rahoittamassa tutkimuksessa suunnitelma todettiin KSV:n tekemää osayleiskaavaehdotusta paremmaksi paitsi ympäristön myös talouden kannalta.

Rakennustyömaa jäissä.

Asukkaiden syyllistämisen sijaan Salmela olisi voinut miettiä rakennusalan vaikutusta asuntojen hintatasoon. Olen seurannut Meri-Rastilassa sijaitsevaa Ramsinrannan aluetta, jonka piti valmistua vuonna 2005. Alue on edelleen kesken, sillä rakennusliikkeet ovat säännöstelleet tuotantoa pitääkseen hinnat korkeina. Vastaavaa tapahtuu myös toisaalla Vuosaaressa: Kahvikorttelissa, jonka rakentamisessa ei kiirettä näytetä pitävän. Oletan, että alueita, joiden rakentamista viivytellään korkean hintatason ylläpitämiseksi, on muuallakin Helsingissä.

 

Olen vuosia seurannut Meri-Rastilan osayleiskaavoitukseen liittyviä kummallisuuksia. En usko, että kyse on paikallisesta ilmiöstä, vaan esimerkkitapauksesta, joka on yleistettävissä Helsingin kaupunkiin laajemminkin. Kaupunkisuunnittelu näyttäisi tapahtuvan epävirallisissa piireissä, minkä jälkeen valmiiksi sovittu vaihtoehto runnotaan vuorovaikutusnäytöksen ja poliittisen koneiston läpi. Taustalla on avainpoliitikkoja, joilla on huomattavasti vaikutusvaltaa saamiinsa äänimääriin nähden.

     

Kun 2.4.2013 luin Helsingin Sanomien selvitystä, jossa kerrottiin maa- ja metsätalousministeriön valikoineen mieleistään tutkimustietoa, en hämmästynyt. Helsingin kaupunkisuunnittelu toimii täsmälleen samoin enkä yllättyisi, vaikka kyseessä olisi laajemminkin ”kaupungin tapa”.

Journalismissa ehkä kaikkein olennaisinta on se, mikä jätetään kirjoittamatta. Jos Helsingin Sanomat käsittelisi Helsingin kaupunkia yhtä tutkivalla otteella kuin maa- ja metsätalousministeriötä, saisimme ehkä lukea jotain todella kiinnostavaa. En usko näin tapahtuvan.