Katse tiukasti menneisyydessä

Rantapallo löytyi Ramsinniemestä 2.4.2017

Vuosi sitten juhlistin blogini neljävuotispäivää kirjoituksella Yhä vain pahenee. Jo tuolloin kirjoittaminen oli muuttunut kevyestä harrastuksesta raskaaksi harrastukseksi enkä ollut ollenkaan varma, jaksaisinko enää yhtä kautta. Nyt blogi täyttää viisi vuotta, joten ilmeisesti olen nipin napin jaksanut. Postauksia on kuitenkin ilmestynyt aiempaa harvemmin.

Blogiin on tähän mennessä kertynyt 294 julkaistua tekstiä sekä 26 sellaista, jotka olen joskus julkaissut, mutta myöhemmin syystä tai toisesta palauttanut luonnoksiksi. Lisäksi olen poistanut yhden kirjoituksen kokonaan.

Tässä on poimintoja vuosien varrelta:

Blogin ensimmäinen aihe oli Meri-Rastilan länsirannan metsän osayleiskaava. Aihepiiri on sittemmin laajentunut kattamaan muihinkin Helsingin luontoalueisiin kohdistuvia kaavahankkeita. Rajallisten mahdollisuuksien vuoksi olen kuitenkin keskittynyt lähinnä Itä-Helsingin merellisiin kohteisiin.

Tuorein kaavasuunnitelma, johon blogissa on otettu kantaa, liittyy Uutelassa sijaitseviin Halkullanniemeen ja Nuottasaareen.

Silta Halkullanniemen ja Nuottasaaren välissä. 11.2.2017

Blogin suosituin teksti on elokuussa 2013 julkaistu Vuoranta, Meri-Rastilan oma aavehotelli, joka on avattu noin kymmenentuhatta kertaa. Tekstin suosio tuskin perustuu Nokia C2 -puhelimella ottamiini valokuviin, vaan sitä ovat nostaneet mm. Vuorannassa kuvatut TV-ohjelmat Suurin pudottaja ja Kekäläisen kesäduuni. Näistä jälkimmäiseen idea on todennäköisesti poimittu tästä blogista.

Vuoranta elokuussa 2013, "kamerana" Nokia C2

Tekstit voivat nousta suosituiksi ilman TV-ohjelmilta saatua taustatukeakin. Täystuho Vartiokylänlahdella ehti jo kertaalleen käydä ykkössijalla, mutta on sittemmin asettunut toiseksi suosituimmaksi heti aavehotellin jälkeen. Suosion taustalla on todennäköisesti jako Suomen Luonnon fb-sivulla sekä asukkaiden suuttumus ympäristön tuhoamisesta. Tekstiin viitattiin myös Suomen Kuvalehdessä julkaistussa Tiina Raevaaran kolumnissa.

"Tulvasuojelua" Vartiokylänlahdella 29.3.2015

Poliittisen päätöksenteon raadollisuus on tullut selväksi kaavoitusta koskevia äänestyksiä seuratessa. Tiukoissa tilanteissa äänestykset päättyvät usein kaupukiluonnon tappioksi, koska viheralueiden rakentamista voimakkaimmin ajava Kokoomus on mestari poliittisessa kaupankäynnissä ja onnistuu valitettavasti saamaan kahden vaiheilla olevien äänet puolelleen. Myös yrityksillä on luonto- ja asukasaktiiveja enemmän mahdollisuuksia vaikuttaa päättäjiin. Vaaleissa ehdokasta valitessa yhtenä kriteerinä kannattaakin pitää pientä vaalibudjettia. Yritykset ja järjestöt eivät anna vaalirahaa pelkästä hyväntahtoisuudesta, vaan rahan toivotaan jättävän vastaanottajalleen tunteen kiitollisuudenvelasta.

Vaikka vierastan puoluepolitiikkaa, ei blogissa siis ole siltä vältytty. Blogi on ehtinyt nähdä kahdet kuntavaalit. Politiikka kiinnostaa lukijoita, sillä maaliskuussa julkaisemani Vaalit tulossa? onnistui nousemaan kaikkien aikojen kuudenneksi suosituimmaksi tekstiksi.

Pääsääntöisesti yritän välttää henkilöistä kirjoittamista, mutta jos ärsyynnyn tarpeeksi, saatan siihenkin ryhtyä. Näin kävi heinäkuussa 2016, kun yleiskaavasuunnittelija Heikki Salmikivi antoi Helsingin Sanomille kauniistikin sanottuna naurettavan haastattelun. Tästä kirjoittamani postaus Ne tekevät sen itse sai runsaasti lukijoita ja on tällä hetkellä kaikkien aikojen viidenneksi suosituin teksti.

Hesari on inhokkimediani ja siis blogin vakioaiheita. Helsingin Sanomiin liittyen blogissa on julkaistu mm. kirjoitus Kannattaako solvatuksi tulemisesta maksaa?.

Kaikkiin lehden rimanalituksiin ei blogissa kuitenkaan ole aikaa tarttua. Esimerkiksi pari viikkoa sitten julkaistusta "HS-analyysista" olisin kirjoittanut, jos olisin ehtinyt. Jutussa toimittaja Joonas Laitinen suree Tatu Rauhamäen (kok.) putoamista valtuustosta ja etsii syitä kaikesta muusta paitsi Rauhamäen harjoittamasta poliittisesta pelistä. Ainakaan näkyvyyden puutteeseen Rauhamäki ei pudonnut, niin ahkerasti HS on häntä esillä pitänyt.

Jos Helsingin Sanomat olisi halunnut kirjoittaa aiheesta aidosti analyyttisen jutun, se olisi voinut pohtia, miksi omalla listallaan niukalla äänisaaliilla vuonna 2012 viimeisenä läpi päässyt Rauhamäki nostettiin kaupunginhallituksen puheenjohtajaksi.

Blogia on siis luettu ja joskus kommentoitukin, mutta onko teksteillä ollut vaikutusta? Ei suoranaista, sillä vaikka niin virkamiehet kuin päättäjätkin muistavat nykyään mainita luonnon monimuotoisuuden, kyse on useimmiten tyhjästä puheesta. Kaupunkia suunnitellaan edelleen tuhlailevasti luontoon levittäen eikä pian väistyvän valtuuston päätöksiä voi parhaalla tahdollakaan pitää luontomyönteisinä. Yleiseen asenneilmapiiriin on blogi sentään saattanut hiukan vaikuttaa, sillä joskus keskustelupalstoilta löytyy kaikuja tutunoloisista luontoargumenteista.

Entä tuleeko kuudes vuosi? Aika näyttää. Kiitos lukijoille näistä viidestä vuodesta.