Mielipide yleiskaavaluonnoksesta

Näin tylyltä Ramsinniemi näyttää suunnittelijan silmin.

Nyt näytteillä olevasta Helsingin yleiskaavaluonnoksesta voi lähettää mielipiteitä sähköpostitse osoitteeseen helsinki.kirjaamo@hel.fi 27.2.2015 asti.

Alla on oma mielipiteeni kaavaluonnoksesta:

Mielipide yleiskaavaluonnoksesta

Olen osallistunut useisiin Laiturilla järjestettyihin yleiskaavatilaisuuksiin ja haluan kiittää kaupunkisuunnitteluvirastoa niistä. Erityisesti haluan kuitenkin kiittää kaupunkisuunnittelulautakuntaa, joka kokouksessaan 16.12.2014 päätti yksimielisesti tehdä parannuksia yleiskaavaluonnokseen Meri-Rastilan ja Mustavuoren luontoalueiden osalta.

Yleiskaavan suhteesta Meri-Rastilan ja Vartiosaaren osayleiskaavasuunnitelmiin sekä luontoalueista yleensä

Yleiskaavaluonnokseen jäi Meri-Rastilan metsän läntiseen osaan pienehkö alue rakentamiseen. Kyseinen alue on osoitettu rakentamiseen Meri-Rastilan osayleiskaavassa, josta on meneillään valitusprosessi. Muistutan virastoa siitä, että jos osayleiskaavasta jätetyt valitukset menestyvät, on asuntovaltaisen alueen merkintä poistettava myös nyt esillä olevasta yleiskaavaluonnoksesta. Sama koskee Vartiosaarta: jos osayleiskaava kaatuu joko poliittisessa tai juridisessa käsittelyssä, on merkinnät poistettava käsillä olevasta yleiskaavasta. 

Monin paikoin kaava näyttää ottavan huomioon nykyiset viheralueet. Pikselimalli, jossa ajatuksena on, että hehtaarin kokoiset ruudut voivat omilla merkinnöillään vaikuttaa vieressä oleviin ruutuihin on kuitenkin kyseenalainen. Joustavuus saattaa joissain asioissa olla kannatettavaa - voi esimerkiksi olla hyödyllistä, jos toimitilojen sijaan voidaankin rakentaa asuntoja tai päinvastoin - mutta luontoalueiden osalta merkintöjen tulisi olla sitovia. 

Maakuntakaavalla, yleiskaavalla ja asemakaavalla on kaikilla omat sisältövaatimuksensa ja jotta eri vaatimukset tulisivat kaavoituskokonaisuudessa huomioitua, ei pitäisi olla käytäntöjä, joilla jokin kaavoitustaso ikään kuin ohitettaisiin. Jos yleiskaavassa virkistysalueeksi merkittyyn kohtaan asemakaavoitettaisiin asuntoja viereiseen pikseliin vedoten, olisi kaavoitus tältä osin ohittanut yleiskaavan sisältövaatimukset. 

Saaristoraitiotie on huono hanke sekä taloudellisesti että ympäristön kannalta

Yleiskaavaluonnokseen merkitty Vartiosaaren halki Ramsinniemeen kulkeva saaristoraitiotie on monin tavoin ongelmallinen. Kaavamateriaaleissa se mainitaan jonkinlaisena matkailuvalttina. Kaupunkisuunnittelua ei tulisi kuitenkaan perustaa kuvitelmiin siitä, mitä turistit mahdollisesti Helsingiltä haluaisivat. Rajallisten liikennemäärärahojen suuntaaminen tällaisiin hankkeisiin ei ole vastuullista verotulojen käyttöä. Uudet raitiotiet tulisi suunnitella palvelemaan asukkaitten arkea. Lisäksi ne olisi sijoitettava niin, ettei niiden rakentamisesta aiheudu ympäristöhaittaa. Luonnon ja asukkaiden ehdoilla suunniteltu kaupunki on turistienkin kannalta houkuttelevampi kuin heille keinotekoisesti rakennettu puuhamaa.

Kaupunkisuunnittelulautakunta ohjeisti kokouksessaan 16.12.2014 virastoa selvittämään, kuinka Ramsinniemen alueen virkistys-, luonto- ja suojeluarvot sekä mahdollisimman esteetön pääsy rannoille voitaisiin turvata. Jos esteettömyyden ajatellaan tarkoittavan, että rannalle tulisi päästä lastenvaunujen tai pyörätuolin kanssa, on sekin ristiriidassa luonto- ja suojeluarvojen kanssa. Selvää joka tapauksessa on, että kapealle niemelle vedetty raitiotie estäisi kyseisten arvojen toteutumisen kokonaan.

Ramsinniemen osalta haluan huomauttaa, että toisin kuin kaava-aineistossa mainitaan, se ei sijaitse "kantakaupungin tuntumassa", vaan Vuosaaressa, joka ennen Östersundom-liitosta oli Helsingin itäisintä laitaa. Lisäksi huomautan, että sekä Ramsinniemi että Vartiosaari ovat 1. luokan lepakkoalueita. 

Asukassuunnite

Yleiskaavaluonnoksen pohjana olevalla asukasmäärätavoitteella on valtuustoryhmien kattava tuki. Massiiviseen kasvuun perustuvan ennusteen käytöstä ei seuraa ongelmia, jos yleiskaava laaditaan huolella Helsingin metsäisiä ja merellisiä luontoarvoja kunnioittaen. Jos yleiskaavaan kuitenkin sisällytetään suunnitteeseen vedoten rakentamista tärkeille luontoalueille, on riski, että kaava alkaa rakennusliikkeiden toiveita mukaillen toteutua niistä, jolloin lopputuloksena on huonoa kaupunkia.

Asukassuunnitteen toteutumiseen liittyy monia epävarmuustekijöitä. Tuoreiden tietojen mukaan työttömyys on kasvanut Helsingin seudulla muuta maata nopeammin. Myös julkisen sektorin työpaikkoja ollaan ajamassa alas. Tämä tulee kohdistumaan erityisen voimakkaasti Helsinkiin, koska tyypillisesti pääkaupunkiin sijoittuvat valtiolliset työpaikat ovat vähenemässä. 

Yleiskaavan aikaperspektiivi

Nyt esillä oleva yleiskaavaluonnos suuntautuu vuoteen 2050 ja tähän vedoten virasto on puolustanut luonnoksen kaikkein kyseenalaisimpia ratkaisuja (mm. saaristoraitiotie) toteamalla, etteivät ne välttämättä toteudu, mutta tarkoituksena on mahdollistaa ne tulevaisuuden varalta. Todellisuudessa kaavaan, jossa on sekä hyviä (aito tiivistäminen jo rakennetuilla alueilla) että huonoja (kaupunkirakenteen levittäminen rannoille ja metsäisille alueille) ratkaisuja, liittyy riski, että lyhyen tähtäimen taloudellisten intressien vuoksi juuri kaavan huonoimmat osat alkaisivat toteutua ensimmäisinä.

Tämän vuoksi olisikin toivottavaa, että yleiskaavan aikaperspektiivi muutettaisiin esimerkiksi vuoteen 2025, jolloin kaavan ennustavuus paranisi eikä siinä olisi tarvetta varautua useiden vuosikymmenien aikana mahdollisesti toteutuvaan väestönkasvuun. Samalla kaavasta olisi mahdollista jättää pois kaikkein huonoimmat ratkaisut ja keskittyä tiivistämään jo rakennettuja alueita.

On muistettava, että yleiskaavaprosessi toistuu noin 10 - 15 vuoden välein. Nyt tehtävän yleiskaavan tähtäimen asettaminen vuoteen 2050 ei tunnu luontevalta, jos ottaa huomioon, että seuraava yleiskaava laaditaan todennäköisesti jo 20-luvulla. 

Vedenalaiset ekosysteemit ja rantaluonto vaikuttavat toisiinsa

Yleiskaavasuunnittelun niin saaristossa kuin mantereellakin tulisi perustua riittäviin selvityksiin sekä niiden huomioimiseen kaavatyössä. Erityisesti merelliset selvitykset ovat toistaiseksi puutteelliset. Samalla tulisi myös muistaa asioiden liittyminen toisiinsa. Rantaluonnossa tapahtuvat muutokset heijastuvat myös vedenalaiseen luontoon, siksi toimenpiteitä vesistöjen läheisyydessä tulisi välttää.

Merellisten alueiden osalta on mm. perusteltua katsoa, että Vartiokylänlahti muistuttaa Natura-direktiivin luontotyyppiä 1650 (kapea murtovesilahti). Myös tästä syystä siihen kohdistuvista voimakkaasti ympäristöä muokkaavista hankkeista kuten saaristoraitiotie tulisi luopua.

Myös rantaraitin suhteen tulisi noudattaa varovaisuutta, jotta lopputuloksena ei olisi nykyisten luonnonrannoilla kiemurtelevien kinttupolkujen sijaan kuollutta ja kivettyä ympäristöä.

Luonnon monimuotoisuuteen ja ilmastonmuutokseen liittyvät tavoitteet

Kaupunkiluonnon merkitykseen on Helsingissäkin havahduttu, mutta valitettavasti orastava tietoisuus ei ole riittävästi vaikuttanut kaavaluonnokseen. Seuraava lainaus on poimittu yleiskaavan ilmastovaikutusten arviointiraportista:

 ”ILKKA-hankkeessa arvioitiin Helsingin hiilivaraston olevan vähän yli 1 250 tuhatta tonnia ja vuotuisen muutoksen noin 35 tuhatta tonnia (Helsingin ympäristökeskus 2014). Tämä vuotuinen hiilinielu vastaa 130 tuhannen 14 tonnin hiilidioksidipäästöjä. Hiilinielut osaltaan perustelevat viheralueiden olemassa olon tärkeyttä ja rakentamispaineen suuntaamista jo valmiiksi rakennettuihin ympäristöihin näitä tiivistäen.”

Kauniit sanat eivät kuitenkaan ole estäneet kaavoittamasta luontoalueille, sillä samasta raportista ilmenee myös, että yleiskaavaluonnos ja Östersundomin osayleiskaava leikkaisivat 39 prosenttia Helsingin kaupungin hiilinieluista.

Usein kuulee väitettävän, että Helsinkiin rakentaminen säästäisi metsiä (ja siis hiilinieluja) muualla. Helsingin kaavoituksella pystytään kuitenkin säilyttämään (tai valitettavasti useammin tuhoamaan) hiilinieluja vain kaupungin sisällä. Muualla olevia metsiä ei Helsingin päätöksillä voi säilyttää. Haja-asutus itsessään ei ole kovin suuri uhka Suomen metsäluonnolle. Metsäluonnon monimuotoisuuden väheneminen maaseudulla ei johdu asumisesta, vaan metsien käytöstä. Väestön pakkautuminen pääkaupunkiin voi olla uhka myös muualla sijaitseville metsille, varsinkin jos Helsingissä kulutettua energiaa aletaan tuottaa biomassaa polttamalla. Biomassan poltto tarkoittaa käytännössä metsien kasvavaa tehokäyttöä.

Metsäluontoa tulisi säilyttää siellä, missä sitä vielä on – myös silloin, kun se sijaitsee pääkaupungin rajojen sisäpuolella. Helsinki on sitoutunut luonnon monimuotoisuuden vähenemisen pysäyttämiseen, samoin valtioneuvosto ja EU. Biodiversiteettiin liittyvien tavoitteiden saavuttaminen onnistuu vain, jos jäljellä oleviin metsiin ei rakenneta tai niitä ei ylihoideta.

Luontoalueiden tulisi olla aitoja

Vihersormiksi nimettyjen alueiden tulisi olla aidosti luontoalueita. "Itäiseksi vihersormeksi" kutsuttu alue näyttää kartalla kovin laajalta ja vihreältä, jos ei tiedä, että se koostuu mm. golfkentästä ja entisestä kaatopaikasta. Sipooseen suuntautuva aidompi itäinen vihersormi etenee Laajasalosta, Vartiosaaren, Ramsinniemen, Meri-Rastilan ja Vartiokylänlahden kautta kohti Mustavuorta. Sen asema tulisi tunnustaa kaavamerkinnöissä ja luopua kytkeytyneisyyttä heikentävistä ja pirstovista toiminnoista kuten saaristoraitiotiestä.

Metron mahdollisuuksiin tulisi suhtautua realistisesti

Helsingissä on ollut osayleiskaavahankkeita (Meri-Rastila, Kivinokka ja uusimpana Östersundom), joita on ainakin osittain perusteltu metrolla. Myös yleiskaavaluonnos ohjaa rakentamista metron varrelle ja tämän lisäksi luonnoksessa varaudutaan siihen, että Vuosaaren satamaan voisi tulla matkustajalaivoja.

Metron kapasiteetin osalta tulisi tehdä kattava riskianalyysi, sillä länsimetron mukanaan tuomat lyhyemmät junat tulevat ruuhka-aikoina aiheuttamaan kapasiteettiongelman Itä-Helsingissä ilman laivamatkustajiakin. Riskejä mietittäessä tulisi myös muistaa, ettei edes mahdollinen (vaikkakin vuosi vuodelta epätodennäköisempi) automatisointi pysty lyhentämään vuorovälejä kuin rajallisesti, sillä tunneliosuuksilla ei turvallisuussyistä voi yhteen suuntaan ajaa kerrallaan kuin yksi metro. Lisäksi automatisointi pidentäisi metron laituriaikoja.  

Helsingissä on runsaasti mahdollisuuksia rakentaa levittämättä kaupunkirakennetta luontoalueille

Helsingissä on runsaasti mahdollisuuksia tiivistää jo rakennettuja alueita erityisesti Kehä I:n sisäpuolella. Tilaa asunnoille tulee lähivuosina vapautumaan mm. yksityisautoilulta, jonka suosio on laskussa. Kaupunkilaisnuoret eivät enää ole kiinnostuneita ajokortin hankkimisesta ja kaupungin omatkin toimet tähtäävät siihen, ettei auton omistaminen olisi Helsingissä välttämätöntä. Myös toimitilaa on vapaana tai vapautumassa asuinkäyttöön muutettavaksi.

Asukkaat eri puolilla Helsinkiä kantavat huolta kaupungin luontoalueiden puolesta. Meille asukasaktiiveille olisi helpotus, jos voisimme luottaa, että virkamiehet uudisraivauskaavojen sijaan suunnittelisivat ranta-, metsä- ja niittyalueet rauhaan jättäviä suunnanmuutoskaavoja ja sijoittaisivat tarvittavat asunnot ja toimitilat luovasti jo rakennettuja alueita hyödyntäen.

Helsingissä 9.2.2015

Hanna-Leena Ylinen