Suoalue Meri-Rastilassa. 16.7.2014 |
Alla on 10.8.2015 lähettämäni mielipide:
Mielipide luonnonsuojeluohjelmasta ja metsäverkostosta
Olen tutustunut Helsingin luonnonsuojeluohjelmaehdotukse en
siltä osin kuin se koskee niitä (lähinnä Itä-Helsingissä sijaitsevia)
luontoalueita, jotka tunnen. Ehdotuksessa on paljon hyvää ja siinä
on tunnistettu monia suojelun arvoisia kohteita.
Olen tutustunut Helsingin luonnonsuojeluohjelmaehdotukse
Esityksessä ei kuitenkaan ole ehdotettu yhtään suojelukohdetta Vartiosaareen. Tämä on puute, joka tulee korjata, sillä saaressa on runsaasti luontoarvoja. On mahdollista, että vastaavia puutteita on myös muualla Helsingissä. Valitettavasti en pysty ottaamaan kantaa kaikkiin kaupungin luontokohteisiin.
Metsäverkosto
Samassa julkaisussa luonnonsuojeluohjelmaehdotukse n
kanssa käsitellään myös ehdotusta metsäverkostoksi. Metsäverkostoehdotus
huomioi Vartiosaaren, mutta jättää Meri-Rastilan metsän ja Ramsinniemen
ulkopuolelle, vaikka kriteerit näiden osalta täyttyvätkin.
Samassa julkaisussa luonnonsuojeluohjelmaehdotukse
Meri-Rastilan suhteen tätä perustellaan sillä, että kriteerit täyttävä alue sijoittuu osin luonnonsuojelualueeksi ehdotetulle kohteelle ja osin sen ulkopuolelle. Argumentti ontuu, koska verkostoehdotuksessa on mukana samoja kohteita kuin luonnonsuojeluohjelmaehdotukse
Meri-Rastilan ja Ramsinniemen metsäalueet tulee siis johdonmukaisuuden nimissä sisällyttää metsäverkostoon, samoin kuin Haltiala, jossa tekstin mukaan tehtiin vastaava rajaus kuin Meri-Rastilassa. Vartiosaari, Ramsinniemi ja Meri-Rastilan metsäalue muodostavat vahvasti kytkeytyneen luontokokonaisuuden. Tällainen poikkeuksellisen hyvin säilynyt kokonaisuus kuuluu ilman muuta Helsingin metsäverkostoon. Ehdotuksessa Meri-Rastila mainitaankin yhtenä niistä muutamista alueista, joihin luontoarvoja on keskittynyt.
Erityisen tärkeää Meri-Rastilan metsäalueen ja Ramsinniemen sisällyttäminen metsäverkostoon on siksi, että metsäverkosto vahvistetaan yleiskaavan yhteydessä, kun taas suojeltavaksi esitetyistä alueista vain osa lopulta päätyy suojeltaviksi. Ylipäätään kaikkien luonnonsuojeluohjelmaehdotuksen metsäisten kohteiden tulisi kuulua myös metsäverkostoon.
Yleistä luonnonsuojeluohjelmasta
Joidenkin alueiden osalta (1. Paloheinä-Haltiala, 2. Pakilanmetsä, 27. Uutelan metsä) luonnonsuojeluohjelmassa on vaihtoehtoina laajempi ja suppeampi rajaus. Koska luonnon monimuotoisuus pystytään turvaamaan sitä paremmin, mitä laajempi alue säilyy luontaisena, tulee suojelun tarkoituksen toteutumiseksi näissä tapauksissa valita laajempi rajaus.
Joidenkin alueiden osalta (1. Paloheinä-Haltiala, 2. Pakilanmetsä, 27. Uutelan metsä) luonnonsuojeluohjelmassa on vaihtoehtoina laajempi ja suppeampi rajaus. Koska luonnon monimuotoisuus pystytään turvaamaan sitä paremmin, mitä laajempi alue säilyy luontaisena, tulee suojelun tarkoituksen toteutumiseksi näissä tapauksissa valita laajempi rajaus.
Kommentteja joistakin luonnonsuojeluohjelman kohteista
21. Meri-Rastilan metsä ja rantakivikko
21. Meri-Rastilan metsä ja rantakivikko
On
hyvä, että useamman pienen suojelualueen sijaan ympäristökeskus on
päätynyt esittämään pinta-alaltaan noin 23 hehtaarin kokoista
metsäaluetta suojeltavaksi. Alueen suojelurajausta on kuitenkin syytä
vielä laajentaa nyt esitetystä sisällyttämällä siihen rajauksen
itäpuolella olevat kallio- ja kangasmetsät sekä metsäalueella
sijaitsevat pienet suot.
Vaikka luontoarvojen tulisikin ohjata kaavoitusta eikä päinvastoin, voidaan todeta, ettei Meri-Rastilan metsän osalta pitäisi syntyä ristiriitaa kaavoituksen kanssa, sillä osayleiskaavan yhteydessä kaupungin taholta on moneen kertaan annettu ymmärtää, että 85 prosenttia metsästä säilyy osayleiskaavan jälkeen. Helsingin yleiskaavaluonnoksen ensimmäiseen versioon metsäalueelle rakentamista oli tosin tästä huolimatta eksynyt, mutta kaupunkisuunnittelulautakunta korjasi erehdyksen ja rakentaminen poistettiin luonnoksen uudesta versiosta.
Vaikka luontoarvojen tulisikin ohjata kaavoitusta eikä päinvastoin, voidaan todeta, ettei Meri-Rastilan metsän osalta pitäisi syntyä ristiriitaa kaavoituksen kanssa, sillä osayleiskaavan yhteydessä kaupungin taholta on moneen kertaan annettu ymmärtää, että 85 prosenttia metsästä säilyy osayleiskaavan jälkeen. Helsingin yleiskaavaluonnoksen ensimmäiseen versioon metsäalueelle rakentamista oli tosin tästä huolimatta eksynyt, mutta kaupunkisuunnittelulautakunta
Toisin kuin luonnonsuojeluohjelmaehdotukse ssa
todetaan, Meri-Rastilan muinaisrantakivikon ympäristöä ei ole
asemakaavoitettu asutukselle. Jos alue joskus asemakaavoitetaan
toistaiseksi kiistanalaisen osayleiskaavan pohjalta, kulun ohjaaminen
olisi haastavaa eivätkä suojelun tavoitteet todennäköisesti täyttyisi.
Lisäksi (kuten ehdotuksessa todetaan) muodostumaan kuuluu pienempiä
kivikkoja ja suuria lohkareita noin 400 metrin pituisella alueella,
joten muinaisranta ei edes mahdu nyt ehdotetulle puolta lyhyemmälle
alueelle. Suojelualuetta tuleekin laajentaa niin, että edustava
rantakivikko säilytetään kokonaisuudessaan.
22. Ramsinniemen lehdon suojelualueen laajennus
Ramsinniemen
suojelualueen laajennus on kannatettava. Sen jälkeenkin Ramsinniemessä
jäisi kuitenkin METSO I-luokan kohteita suojelun ulkopuolelle.
Suojelualuetta pitää laajentaa enemmän, jotta runsaasti eri-ikäistä
lahopuuta sisältävän rantametsän säilyminen luontaisena saadaan
turvattua.
Kuten luonnonsuojeluohjelmaehdotukse ssa todetaan, yleiskaavaluonnos esittää Ramsinniemeen rakentamista ja raitiotielinjausta. Uudenmaan liitto on kuitenkin lausunnossaan todennut suunnitelman maakuntakaavan vastaiseksi.
Kuten luonnonsuojeluohjelmaehdotukse
17. Tahvonlahdenharju
Tahvonlahdenharjun suojelurajauksesta on aiempaan verrattuna pudotettu pala länsireunalta. Maastokäynnin perusteella pala vaikuttaa kuuluvan kokonaisuuteen ja sen palauttaminen suojelurajaukseen olisi perusteltua. Myös Stansvikin kartanon tuntumassa on rantametsää, jolla suojelurajausta on hyvä täydentää. Koska kyse on tärkeästä lepakkoalueesta, myös kartanoympäristöä on syytä sisällyttää suojelurajaukseen.
Tahvonlahdenharjun suojelurajauksesta on aiempaan verrattuna pudotettu pala länsireunalta. Maastokäynnin perusteella pala vaikuttaa kuuluvan kokonaisuuteen ja sen palauttaminen suojelurajaukseen olisi perusteltua. Myös Stansvikin kartanon tuntumassa on rantametsää, jolla suojelurajausta on hyvä täydentää. Koska kyse on tärkeästä lepakkoalueesta, myös kartanoympäristöä on syytä sisällyttää suojelurajaukseen.
Tahvonlahdenharjuun liittyen luonnonsuojeluohjelmassa kannattaa miettiä ratkaisua, jolla mahdollistettaisiin laajempi Kruunuvuorenlammen alueeseen yhdistyvä vihervyöhyke.
16. Kruunuvuori rantoineen
Helsingin luonnonsuojeluohjelman 2015 – 2024 ehdotuksessa Kruunuvuoren luonnonsuojelurajaus on vain 2,29 hehtaaria. Ehdotuksessa todetaan, että "suojeltavalle lammelle tulee määritellä suojavyöhyke, jonka maankäyttö suunnitellaan siten, että lammen luontainen valuma-alue ei muutu". Tämä kannattaa toteuttaa laajentamalla suojelurajausta niin, että suojavyöhyke sisältyy siihen. Näin oltaisiin toiveajattelua varmemmalla pohjalla.
Helsingin luonnonsuojeluohjelman 2015 – 2024 ehdotuksessa Kruunuvuoren luonnonsuojelurajaus on vain 2,29 hehtaaria. Ehdotuksessa todetaan, että "suojeltavalle lammelle tulee määritellä suojavyöhyke, jonka maankäyttö suunnitellaan siten, että lammen luontainen valuma-alue ei muutu". Tämä kannattaa toteuttaa laajentamalla suojelurajausta niin, että suojavyöhyke sisältyy siihen. Näin oltaisiin toiveajattelua varmemmalla pohjalla.
Kruunuvuorenlammen valuma-alue on kuvattu Helsingin lammet -raportissa (sivu 15, kuva 4). Valuma-alue on huomattavasti laajempi kuin nyt ehdotettu suojelurajaus, erityisesti lammen etelä- ja itäpuolella.
Kruunuvuoren metsä ansaitsee luonnonsuojelusalueen statuksen. Osa Kruunuvuoren männyistä on hyvinkin voinut seistä paikoillaan yli kaksi sataa vuotta. Metsässä on kookkaita keloja ja maastossa runsaasti eri-ikäistä lahopuuta. Lampi on tärkeä sammakoiden ja rupikonnien lisääntymispaikka. Metsää ympäröivät kivet ja kalliot luovat jylhyyden tunnetta. Kokonaisuuden säilymisen kannalta huomattavastikin isompi – vähintään Kruunuvuorenlammen valuma-alueen kokoinen – suojelurajaus olisi perusteltu.
20. Varjakanpuiston tervaleppälehto
Varjakanpuistossa on tulvasuojelun nimissä tehty luonnontilaa heikentäviä toimia. Tämän vuoksi on syytä selvittää, miten ehdotuksessa suojeltavaksi esitetyt alueet ovat säilyneet ja olisiko rajaukseen mahdollista sisällyttää lähistöltä joitakin korvaavia alueita, jotka ovat selvinneet mullistuksesta paremmin.
14. Fastholma ja Saunalahden itäpuolinen metsä, 15. Kivinokan vanha metsä
Yhdessä nämä kaksi aluetta muodostavat toimivan kokonaisuuden.
29. Kallahden matalikko
Alueen suojelun parantaminen on perusteltua.
26. Rudträsk, 27. Uutelan metsä, 28. Skatanniemi
Jos Uutelan metsän osalta valitaan laajempi rajaus, ovat esitykset perusteltuja.
Lopuksi
Luonnonsuojeluohjelman osalta on olennaista sisällyttää suojavyöhykkeet suojelualueisiin. Suojelualueet tulee rajata niin, että rajaukset turvaavat suojelullisesti arvokkaiden alueiden säilymisen kokonaisuudessaan. Esimerkiksi Kruunuvuorenlammen ja Meri-Rastilan muinaisrannan osalta nyt tehdyt ehdotukset eivät takaa kokonaisuuden suojelua.
Luonnonsuojeluohjelman osalta on olennaista sisällyttää suojavyöhykkeet suojelualueisiin. Suojelualueet tulee rajata niin, että rajaukset turvaavat suojelullisesti arvokkaiden alueiden säilymisen kokonaisuudessaan. Esimerkiksi Kruunuvuorenlammen ja Meri-Rastilan muinaisrannan osalta nyt tehdyt ehdotukset eivät takaa kokonaisuuden suojelua.
Metsäverkoston osalta on selvää, että siihen tulee sisällyttää myös Meri-Rastilan metsän ja Ramsinniemen alueet, koska ilman niitä esitys ei muodosta aitoa verkostoa. Myös Haltialan tulee kuulua kokonaisuuteen. Meri-Rastilan ja Haltialan jättämistä metsäverkoston ulkopuolelle perusteltiin erikoisin argumentein. Tämä ei anna hyvää kuvaa Helsingin kaupungista ja asia tulee korjata metsäverkoston suunnittelutyön seuraavassa vaiheessa.
Ei ole loogisia perusteluja jättää luonnonsuojeluehdotuksen metsäkohteita pois metsäverkostosta. Kaikkien luonnonsuojeluohjelman metsäisten kohteiden tulee sisältyä myös metsäverkostoon.
Hanna-Leena Ylinen
Kiitos että olet olemassa! Meinasi mennä tämäkin paperi ihan huomaamatta.
VastaaPoistaMaankäytön muutos on keskeinen vaikuttaja ympäristöriskien kokonaisuudessa. Esimerkiksi ilmastonmuutoksen torjumiseksi on tärkeätä suojata kestäviä luontokokonaisuuksia.
VastaaPoistaToivotonta, valitettavasti. Kaupunki kertoo ottavansa luonnon huomioon, mutta sitten ei välitä kun projekteja toteutetaan. Nimittäin Vihdintien parannuksessa tuhoutuu Mätäojan sivuvirtaa, eli parasta taimenen kutualuetta, kun kaupunki vei puuston antamasta suojaa. Hirvittävän monta puroa tuhottu viime vuosina, mutta ei nämä poliitikot välitä asiasta. Kunhan puhuvat ennen vaaleja. Joku Soininvaarakin vain nauraa, että joku mutu ei pääse virtaa Vantaassa padon takia ylös, vaikka kyseessä uhanalaisten lajien tuhoutuminen, ja yritys oli parantaa uhanalaisten lajien mahdollisuuksia. Virkamiehiin kun ottaa yhteyttä, niin sekin on yhtä tyhjän kanssa. Itsekö sitä pitää mennä kakkosnelosen kanssa päivystämään, jotta kaupunki pitää lupaamansa?
VastaaPoistaHieno perusteellinen kirjoitus. Toivon sydämestäni, että se huomioidaan kaikkineen. Ja yo. kommentti Ilmastonmuutoksen torjumisen näkökohdista on erittäin olennainen niinikään.
VastaaPoista