Tärkeintä on se, mitä emme tiedä

Nassim Nicholas Taleb: Satunnaisuuden hämäämä, suom. Kimmo Pietiläinen, Terra Cognita 2008

Kun puolisen vuotta sitten aloin lukea matemaatikko ja pörssimeklari Nassim Nicholas Talebin kirjaa Musta joutsen, vierastin aluksi hänen vuolasta tyyliään. Sitten aloin pitää siitä ja lopulta jäin kaipaamaan sitä niin, että halusin tarttua myös tähän vanhempaan teokseen Satunnaisuuden hämäämä. Melkein kaikki käsikirjoituksen lukeneet kustannustoimittajat olisivat halunneet muuttaa tekstiä, mutta Talebin mielestä hänen persoonallisuutensa piti näkyä kirjasta. ”Olen erehtyväinen enkä näe syytä piilotella pieniä puutteitani,” hän perustelee.

Taleb määrittelee tärkeimmäksi tehtäväkseen kiusata niitä, jotka suhtautuvat itseensä liian vakavasti. ”Jos luulet, että hallitset tunteesi, pohdi sitä, että jotkut ihmiset uskovat myös hallitsevansa sydämensä sykettä ja hiustensa kasvua,” hän muistuttaa. Itsekriittisyys on tarpeen, sillä luontoäiti on rakentanut meidät hämäämään itseämme. Meillä on tapana selittää menestyksemme taidoillamme, mutta syyttää huonoa onnea takaiskuistamme. Tunteet ohjaavat päätöksentekoamme, koska jos toimisimme järjellä, emme pystyisi päättämään lainkaan. Kärsimme myös jälkiviisausharhasta: satunnaiset ja yllättävät tapahtumat näyttävät jälkeenpäin selkeiltä syy- ja seurausketjuilta.

Taleb varoittaa meitä siitä, että aliarvioimme satunnaisuuden osuuden miltei kaikessa. Ilman onnea saavutetut asiat vastustavat hänen mukaansa satunnaisuutta voimakkaimmin.  Onneen ei kannata luottaa, sillä on samantekevää, miten usein jokin asia onnistuu, jos epäonnistumisen hinta on kestämätön, kuten venäläisessä ruletissa. Todellisuus on Talebin mukaan kuitenkin vielä venäläistä rulettiakin julmempi, koska todellisuuden piippu ei ole näkyvissä. Saatamme siis tietämättämme pelata venäläistä rulettia.

Muutamat ammattikunnat tuntuvat olevan Talebin erityisen huomion kohteena. ”Uskollisuus ajatuksille ei ole hyvä asia meklarille, tiedemiehelle – eikä kenellekään!” hän toteaa. Meklareiden menestyksen hän kokee hyvin sattumanvaraiseksi. Talous on kaoottinen järjestelmä ja siksi sen tulevia tapahtumia on mahdoton ennustaa menneisyyden pohjalta. Tämän vuoksi taloustiede on ”tiedettä” vain lainausmerkeissä. Oikeiden tiedemiesten eli luonnontieteilijöiden ongelmaksi Taleb näkee inhimillisen ominaisuuden mieltyä alkuperäisiin ajatuksiin, jolloin uudet ja odottamattomat todisteet jätetään huomiotta.

Myös journalistit saavat perustellusti osansa Talebin kritiikistä. Journalismia hän pitää kenties suurimpana nykymaailman vitsauksista. Kun maailma muuttuu yhä monimutkaisemmaksi, kouluttaa media ajatteluamme odottamaan yhä yksinkertaisempaa. ”Huono informaatio on huonompaa kuin ei minkäänlainen informaatio,” hän huomauttaa ja kertoo samalla, että pyrkii välttelemään lehtien tai television seuraamista.

Kirjan prologissa Taleb toteaa: ”Tämän kirjan ajatukset putoavat tukevasti luokkaan Traaginen: olemme epätäydellisiä eikä ole tarpeen vaivautua korjaamaan vikaamme.”

Suosittelen kirjaa kaikille, jotka (vielä) erehtyvät suhtautumaan itseensä vakavasti.

Julkaistu aiemmin osoitteessa http://elonkeha.fi/jutut/tarkeinta-se-mita-emme-tieda

Kaikku tekstit tunnisteella Nassim Nicholas Taleb