Nassim Nicholas Taleb: Satunnaisuuden
hämäämä, suom. Kimmo Pietiläinen, Terra Cognita 2008
Kun puolisen
vuotta sitten aloin lukea matemaatikko ja pörssimeklari Nassim Nicholas Talebin kirjaa Musta
joutsen, vierastin aluksi hänen vuolasta tyyliään. Sitten aloin pitää siitä
ja lopulta jäin kaipaamaan sitä niin, että halusin tarttua myös tähän
vanhempaan teokseen Satunnaisuuden
hämäämä. Melkein kaikki käsikirjoituksen lukeneet kustannustoimittajat
olisivat halunneet muuttaa tekstiä, mutta Talebin mielestä hänen persoonallisuutensa
piti näkyä kirjasta. ”Olen erehtyväinen enkä näe syytä piilotella pieniä
puutteitani,” hän perustelee.
Taleb
määrittelee tärkeimmäksi tehtäväkseen kiusata niitä, jotka suhtautuvat itseensä
liian vakavasti. ”Jos luulet, että hallitset tunteesi, pohdi sitä, että jotkut
ihmiset uskovat myös hallitsevansa sydämensä sykettä ja hiustensa kasvua,” hän
muistuttaa. Itsekriittisyys on tarpeen, sillä luontoäiti on rakentanut meidät
hämäämään itseämme. Meillä on tapana selittää menestyksemme taidoillamme, mutta
syyttää huonoa onnea takaiskuistamme. Tunteet ohjaavat päätöksentekoamme, koska
jos toimisimme järjellä, emme pystyisi päättämään lainkaan. Kärsimme myös
jälkiviisausharhasta: satunnaiset ja yllättävät tapahtumat näyttävät jälkeenpäin
selkeiltä syy- ja seurausketjuilta.
Taleb
varoittaa meitä siitä, että aliarvioimme satunnaisuuden osuuden miltei
kaikessa. Ilman onnea saavutetut asiat vastustavat hänen mukaansa
satunnaisuutta voimakkaimmin. Onneen ei
kannata luottaa, sillä on samantekevää, miten usein jokin asia onnistuu, jos
epäonnistumisen hinta on kestämätön, kuten venäläisessä ruletissa. Todellisuus
on Talebin mukaan kuitenkin vielä venäläistä rulettiakin julmempi, koska
todellisuuden piippu ei ole näkyvissä. Saatamme siis tietämättämme pelata
venäläistä rulettia.
Muutamat
ammattikunnat tuntuvat olevan Talebin erityisen huomion kohteena. ”Uskollisuus
ajatuksille ei ole hyvä asia meklarille, tiedemiehelle – eikä kenellekään!” hän
toteaa. Meklareiden menestyksen hän kokee hyvin sattumanvaraiseksi. Talous on
kaoottinen järjestelmä ja siksi sen tulevia tapahtumia on mahdoton ennustaa
menneisyyden pohjalta. Tämän vuoksi taloustiede on ”tiedettä” vain
lainausmerkeissä. Oikeiden tiedemiesten eli luonnontieteilijöiden ongelmaksi
Taleb näkee inhimillisen ominaisuuden mieltyä alkuperäisiin ajatuksiin, jolloin
uudet ja odottamattomat todisteet jätetään huomiotta.
Myös
journalistit saavat perustellusti osansa Talebin kritiikistä. Journalismia hän
pitää kenties suurimpana nykymaailman vitsauksista. Kun maailma muuttuu yhä
monimutkaisemmaksi, kouluttaa media ajatteluamme odottamaan yhä
yksinkertaisempaa. ”Huono informaatio on huonompaa kuin ei minkäänlainen
informaatio,” hän huomauttaa ja kertoo samalla, että pyrkii välttelemään lehtien
tai television seuraamista.
Kirjan prologissa Taleb toteaa: ”Tämän kirjan ajatukset
putoavat tukevasti luokkaan Traaginen: olemme epätäydellisiä eikä ole tarpeen
vaivautua korjaamaan vikaamme.”
Suosittelen kirjaa kaikille, jotka (vielä) erehtyvät suhtautumaan
itseensä vakavasti.
Julkaistu aiemmin osoitteessa http://elonkeha.fi/jutut/tarkeinta-se-mita-emme-tieda
Kaikku tekstit tunnisteella Nassim Nicholas Taleb
Kaikku tekstit tunnisteella Nassim Nicholas Taleb