Retki alkoi muinaisrannan tuntumasta, kuva: Olli Vento. |
Laajasalolainen
vaaliehdokas Piia J. Häkkinen
(vihr.) järjesti sunnuntaina 7.10.2012 retken Meri-Rastilan metsään. Oppaina
retkellä olivat Luonto-Liiton metsävastaava Lauri Kajander, biologi Kati
Vierikko ja geologi Antti Salla.
Retki alkoi
muinaisrannan tuntumasta; paikalta, johon kaupunkisuunnitteluvirasto on
kaavoittamassa asuintaloja. Salla kertoi, että Meri-Rastilan 8 000 vuotta
vanha Litorinameren muinaisranta on ensimmäisen luokan geologinen kohde. Hänen
jälkeensä Kajander totesi, että samainen kohta on ensimmäistä luokkaa myös
luonnon monimuotoisuuden osalta, sillä Helsingin kaupungin ympäristökeskuksen
tekemissä kartoituksissa alue täytti METSO I -kriteerit. Kyse on siis monin
tavoin arvokkaasta kohteesta.
Käytimme
tilaisuuden hyväksemme ja esittelimme Sallalle KSV:n suunnittelualueella
sijaitsevan valtavan siirtolohkareen, joka sulautuu maastoon niin hyvin,
etteivät monet paikallisetkaan sitä tiedä. Lohkare oli jäänyt myös Sallalta
aiemmin huomaamatta. Nyt kivi on pääsemässä Helsingin kaupungin
Luontotietojärjestelmään.
Antti Salla ja siirtolohkare, kuva: Olli Vento. |
Parin tunnin
retken aikana keskusteltiin niin kaavoituksesta kuin luonnonhoidostakin.
Esittelimme Pro Meri-Rastilan puolesta vaihtoehtokaavaa,
joka mahdollistaa kaupungin asukastavoitteiden saavuttamisen ilman, että
metsään tarvitsisi koskea. Kajander
kertoi, että oikeilla hoitamattomuuskäytännöillä kaupunkimetsä voi toimia
turvapaikkana sellaisille lajeille, jotka eivät pärjää talousmetsissä. Hän
korosti maapuiden tärkeyttä, sillä ne suojaavat alueita ihmisten kulkemiselta.
Vaikka kaikki eivät pidäkään maapuita kauniina, kyse on pitkälti makuasiasta.
Kaupunkimetsien hallitulla hoitamattomuudella on Kajanderin mukaan
kasvatuksellista merkitystä, sillä ne totuttavat ihmiset näkemään luonnon
monimuotoisuuden esteettisenä.
Retken
lopussa kävimme kallioisella rannalla, jonka tuntumassa oli merkkejä
taannoisesta louhimisesta. Sileältä kalliolta löysimme myös vaakunan muotoisen
kaiverruksen, joka oli tehty ehkä kihlautumisen merkiksi. Kuviossa oli
nimikirjaimet, päivämäärä ja yksi sydän. Jotain oli myöhemmin käyty poistamassa
– ehkä toinen sydän?
Kuvio rantakalliossa, kuva: Olli Vento. |
Rantakalliograffitit eivät ole toivottavia - ei edes kiveen hakattuina.
VastaaPoistaSyylliset ovat todennäköisesti jo kuolleet, sillä kaiverrus on tehty vuonna 1931.
PoistaRantakallioon tehdyt merkinnät ovat kutenkin huomattavasti pienempi paha kuin kallion räjäyttäminen, rannassa tai muuallakaan.
Hyvä muistutus siitä, että kaikki mitä kallioille tehdään, on käytännössä peruuttamatonta ja ikuista.
VastaaPoista