Avoin kirje ympäristölautakunnalle

Metso-kartta, Meri-Rastila

Alla on ympäristölautakunnalle lähettämäni viesti Meri-Rastilan osayleiskaavoitukseen liittyen. Jos teksti vaikuttaa tutulta, se johtuu siitä, että muokkasin sen blogistani Mihin tarvitaan ympäristökeskusta? Toisin kuin blogitekstissäni, en viestissä kuitenkaan ehdottanut ympäristökeskuksen lakkauttamista.

Lisäsin viestiin muutamia blogista puuttuvia huomioita esimerkiksi pienhiukkasongelmaan ja Helsingin Sanomissa 18.2. julkaistuun analyysiin ELY-keskuksista liittyen.





Huomioita ympäristölautakunnalle Meri-Rastilan osayleiskaavaehdotukseen liittyen

Katsoin esityslistalta, millaista muotoilua ympäristökeskus ehdottaa lautakunnalle Meri-Rastilan osayleiskaavaan liittyen ja järkytyin. Teksti on niin tarkoitushakuinen ja harhaanjohtava, etten voi kuin ihmetellä, millaiselle luontoalueelle kohdistuvalle kaavasuunnitelmalle ympäristökeskus ylipäätään olisi valmis näyttämään punaista valoa. Teksti myös sivuuttaa täysin ympäristökeskuksen omista arkistoista löytyvät (ja niihin lähes haudatut) METSO-selvitykset.

Helsingin luonnonsuojeluyhdistys (Helsy) viittaa selvityksiin muistutuksessaan:

”Helsyn mielestä on vähintäänkin outoa, että alueen huomattavista luonto- ja lajistoarvoista vuonna 2011 saatuja uusia tietoja (METSO-selvitys, kääpäselvitys) on tarkoituksellisesti tulkittu kaava-aineistoissa väärin.

METSO-selvityksen merkittävin havainto kaava-alueen osalta on se, että siellä sijaitsee Helsingin mittakaavassa huomattavan laaja ja luonnonsuojelubiologisesti arvokkaista kangas-, kallio-, lehto- ja korpimetsistä koostuva kokonaisuus. Alue on kokonaisuutena arvokas, mikä johtuu suurelta osin sen laajuudesta. Kaavaehdotuksen mukaisen rakentamisen supistava ja luontoarvoja heikentävä vaikutus tällaiseen, maakunnallisesti arvokkaaseen luontoalueeseen on huomattava.

Helsy huomauttaa, että edellä mainittuja vaikutuksia ei ole asiallisesti arvioitu kaavaselostuksessa. Sen sijaan kaavaselostuksen arviointi keskittyy lähinnä selvitysten painoarvon vähättelyyn sekä kaupungin luonnonhoitokäytäntöjen ylistämiseen.”

Ympäristölautakunnalle esiteltävässä lausuntoehdotuksessa todetaan, että ympäristökeskuksen biologian ja geologian asiantuntijat ovat osallistuneet luontoalueiden ja muinaisrannan rajaamiseen. Ihmettelen, millaisessa paineessa biologit ovat työtään tehneet, jos eivät ole tulleet huomauttaneeksi, että mitä pienemmäksi luontoalue kutistuu, sitä huonommat mahdollisuudet sillä on säilyä monimuotoisena. Huomauttamatta on jäänyt myös siitä, että nykytekniikalla toteutetun rakentamisen vaikutukset ulottuvat varsinaista rakennusaluetta laajemmalle.

Helsingin Sanomissa oli 18.2.2013 toimittaja Samuli Laidan analyysi ELY-keskuksista, jossa pohdittiin keskusten ympäristöpuolen mahdollista taipumista elinkeinoelämän intresseihin. Näen analyysissä yhteneväisyyttä myös Helsingin kaupungin ympäristökeskuksen toimintaan Meri-Rastilan osayleiskaavoituksessa.

Luontovaikutusten sivuuttamisen lisäksi ihmettelen, miksi lausunnossa on käsitelty pienhiukkasongelmaa vain mahdollisen uudisrakennuksen näkökulmasta. Metsä toimii melun ja pienhiukkasten suodattajana myös nykyiselle Meri-Rastilan tien asutukselle.

Toivottavasti ympäristölautakunnalta löytyy ryhtiä muuttaa sille tarjottua tekstiä. Edellinen ympäristölautakunta korjasi toukokuussa 2013 maakuntakaavaehdotusta koskevan lausunnon äänin 5 - 2 Meri-Rastilan länsirannan ja Kivinokan alueiden säilyttämistä puoltavaksi.

Helsyn muistutuksen lisäksi voitte tutustua ainakin seuraaviin asiakirjoihin:

Luonto-Liiton ja Tringan tekemä suojeluesitys

Tringan muistutus

Kallioperän ja maaperän arvokkaat luontokohteet Helsingissä

Meri-Rastilan ala-asteen koulumetsäkilpailutyö on löydettävissä täältä.

Oma muistutukseni kaupunkisuunnittelulautakunnalle

Terveisin

Hanna-Leena Ylinen, Meri-Rastila