Luonnon monimuotoisuus ei tottele äänestyksiä

METSO-kartta, jälleen kerran.

Helsingin kaupungin ympäristökeskuksen ympäristöpäällikkö Päivi Kippo-Edlund vastasi Helsingin Sanomissa 10.3.2013 kirjoitukseeni.

Tekstissään Kippo-Edlund mm. mainitsi, että isoilla viheralueilla voi olla metsäkuvioita, joiden puustorakenne on lähenemässä luonnonmetsää, ja kääpälajisto voi olla huomattavan monimuotoinen. Sitä hän ei maininnut, että Meri-Rastilan länsirannan metsä on juuri tällainen alue eikä sitä, että hän itse on ollut esittelemässä ympäristölautakunnalle päätösehdotusta, jonka tarkoituksena oli tukea KSV:n osayleiskaavaehdotuksen mukaista rakentamista kyseiselle alueelle.

Mielipiteessään Kippo-Edlund myös totesi, että kaavoittajat ovat hänen nähdäkseen suhteellisen tietoisia viheralueiden arvosta ja terveysvaikutuksista yleisellä tasolla.

Mistä hän näin päätteli? Oma käytännön kokemuksiin perustuva käsitykseni on toisenlainen.

Kirjoitin Helsingin Sanomien mielipidesivuille vastauksen Kippo-Edlundille heti samana päivänä. Oletan, ettei Helsingin Sanomat sitä julkaise, sillä lehti vetoaa usein käyttävänsä mielipidekirjoituksissa kuukauden karenssiaikaa. Karenssi näyttää kuitenkin koskevan vain meitä tavallisia lukijoita, esimerkiksi kaupungin virkamiehillä on mahdollisuus saada mielipiteitään julki tiuhempaan. Tämä tekee vuoropuhelusta hallintoalamaisten ja virkakoneiston välillä epäreilua, sillä viimeinen sana jää aina virkamiehille.

Tässä kuitenkin Helsingin Sanomiin 10.3.2013 lähettämäni mielipide:        

Luonnon monimuotoisuus ei tottele äänestyksiä

Päivi Kippo-Edlund vastasi (HS Mielipide 10.3.) kysymykseeni luonnon arvottamisesta. Kippo-Edlundin kirjoituksessa oli paljon hyvää – valitettavasti todellisuus on kuitenkin toisenlainen. Jos sanat ja teot ovat ristiriidassa keskenään, vain teoilla on merkitystä.

Meri-Rastilan länsirannan metsä sopii Kippo-Edlundin kuvaukseen isosta viheralueesta, jonka puustorakenne on lähenemässä luonnonmetsää ja kääpälajisto on huomattavan monimuotoinen. Tästä huolimatta ympäristökeskus ehdotti ympäristölautakunnalle lausuntoa, jossa kääpä- ja METSO- selvityksissä arvokkaaksi havaitulle kohteelle rakentamista pidettiin lähes ympäristötekona.

Asian käsittelyssä lautakunnassa 5.3. oli surkuhupaisia piirteitä. Esittelijä esimerkiksi halusi poistaa lausunnosta mahdollisesti itse kirjoittamansa virkkeen, jossa todettiin ympäristökeskuksen biologian ja geologian asiantuntijoiden osallistuneen luontoalueiden ja muinaisrannan rajaamiseen osayleiskaavaehdotuksessa. Virke olisikin ollut kiusallinen ympäristökeskukselle.

Lautakunnassa myös äänestettiin, aiheuttaako metsään rakentaminen ja asutuksesta seuraava kuluminen haittaa luonnon monimuotoisuudelle ja päädyttiin tasatulokseen, jolloin puheenjohtajan ääni oli ratkaissut, ettei rakentamisesta aiheudu haittaa.

Valitettavasti luonnon monimuotoisuus ei tottele äänestystuloksia.

Hanna-Leena Ylinen, Helsinki