Helsingin yleiskaavan teemaseminaari ilmastonmuutoksesta 18.3.2013

Kallahden kainalo, 12/2011, kuva Olli Vento

Maanantaina 18.3.2013 järjestettiin Laiturilla yleiskaavan teemaseminaari ”Yleiskaavalla kohti ilmastoystävällistä Helsinkiä”.  

Yleiskaavasuunnittelija Alpo Tanin puheenvuoron aiheena oli ilmastonmuutoksen yleiskaavoitukselle asettama haaste. Tani oli oikeilla jäljillä todetessaan, että ilmasto muuttuu joka tapauksessa, jolloin ongelmia aiheutuu merenpinnan noususta, sadannan lisääntymisestä, hulevesistä ja siitä, että ilmaston lämpenemisen rajoittaminen enintään kahteen asteeseen ei mahdollisesti onnistu.

Asiantuntijaksi tilaisuuteen oli kutsuttu johtaja Mikko Alestalo Ilmatieteen laitokselta. Hän näytti puheenvuoronsa aluksi 9.1.2005 otettua valokuvaa Kauppatorin rannasta. Tuolloin merivedenpinta saavutti Helsingissä tähänastisen ennätyskorkeutensa, + 1,51 m.

Alestalo totesikin alustuksellaan olevan kolme teemaa: vesi, vesi ja lumi. Hän mainitsi viheralueet ratkaisuksi vesiongelmaan.

Alestalo kertoi ilmastonmuutoksen tarkoittavan keskiarvojen hidasta hiipimistä ylöspäin. Hän muistutti, että eniten ongelmia aiheutuu kuitenkin ääriarvoista – esimerkiksi merivedenpinnan osalta Ilmatieteen laitoksella puhutaan tällä hetkellä kolmen metrin ääriarvosta. Aihe sai minut miettimään Helsingin metroa, joka Hakaniemessä avautuu vain noin kaksi metriä merenpinnan yläpuolella. Veden pääsy tunneliverkostoon täyttäisi luolaston parissa vuorokaudessa.

Yleisökommentissa Alestalolta kysyttiin, onko hän tutustunut James Hansenin ja Makiko Saton viime joulukuussa julkaisemaan tekstiin, jossa arvioitiin merenpinnan voivan nousta useammalla metrillä. Alestalo sanoi tietävänsä Hansenin tutkimukset ja pitävänsä niitä tärkeinä, mutta puhui kuitenkin eri aikaperspektiivistä kuin Hansen ja Sato, joiden mukaan raju merenpinnan nousu voi satojen vuosien sijaan tapahtua jo muutamassa kymmenessä vuodessa.

Johtaja Marko Riipinen Helsingin Energiasta maalaili hiilineutraalia tulevaisuutta. Vaikka hän mainitsikin, että ”isossa kuvassa energian kulutus tulee pienenemään”, perustui toive hiilineutraaliudesta lähinnä siirtymiseen kivihiilestä bioenergiaan.

Paikalla sattui olemaan tiedetoimittaja Pasi Toiviainen, joka totesi, ettei ymmärrä, miten kaupungista Helsingin Energian systeemillä saataisiin hiilineutraali. Hän sanoi, että isoin ongelma on, että puhutaan bioenergian pelastavan. Kuitenkin puuta polttamalla ilmakehään tuotetaan enemmän hiilidioksidia kuin hiiltä polttamalla.  ”Tuudittaudutaan huonoihin ratkaisuihin ja ollaan niistä ylpeitä,” Toiviainen kiteytti kommenttinsa lopuksi.

Toiviaisen kommenttiin vastatessaan Riipinen taisi paljastaa, ettei itsekään luota Helsingin Energian tarjoamaan malliin. ”Johonkin meidän täytyy uskoa. Kun jossain on päätetty, että puuta polttamalla ei tule hiilidioksidia, niin sen mukaan täytyy toimia,” hän sanoi.

Jälleen kerran hyvä muistutus siitä, että jossain on olemassa paikka, jossa päätökset tehdään.