Itä-Helsingin puhuttavimmat suunnitelmat

Östersundom, kaunista Helsinkiä. Kuva Olli Vento.

Kaupunkisuunnitteluvirasto järjesti torstaina 11.4.2013 Laiturilla tilaisuuden ”Itä-Helsingin puhuttavimmat suunnitelmat”. En ehtinyt tilaisuuden alkuun, mutta paikalla ollut tuttava kertoi, että oli joutunut muistuttamaan suunnittelijalle, joka puhui Kruunuvuorenrannasta luonnonläheisenä, että alueen takia hävitetään 70 hehtaaria metsää.

Arkkitehti Kaisa Karilas esitteli mm. Kontulan suunnitelmia, jotka vaikuttivat aidosti kaupunkirakenteen tiivistämiseltä ja jo olemassa olevan alueen kohentamiselta. Metron toisen haaran varrelle suunnitellaan esimerkiksi kansirakenteita.

Me merirastilalaiset olemme yrittäneet metsän säästämiseksi esittää vastaavaa rakentamista tänne. Vuosaari-projektin jäseniltä olemme saaneet vastaukseksi, että se on joko liian kallista tai (jos vastaaja on ollut rehellinen) että se tulee myöhemmin. Ymmärrämme kyllä yskän, Kontulaan kansirakentaminen ei ole liian kallista, koska siellä ei ole rantoja pilattavaksi.

Ritva Luoto kertoi Vartiosaaren suunnittelusta. Vaikka virasto myöntää saaren merkittävät luonto- ja kulttuuriarvot, tarkastellaan sen osalta kolmea vaihtoehtoa: virkistys-, pientalo- tai kerrostaloalue. Kuvaan piirretyt mittavat siltahankkeet ehkä antavat viitettä siitä, mitä näistä mietitään tosissaan. Vartiosaaresta Ramsinniemen kärkeen suunnitellun sillan sanottiin olevan kevyttä liikennettä varten. Sillalla oli leveyttä kuitenkin kahdeksan metriä, joten melko raskaaseen pyöräliikenteeseen virasto näyttää varautuvan.

Kivinokan osayleiskaavoitusta esitteli maisema-arkkitehti Jouni Heinänen. Kivinokka on arvokas lepakko-, lintu-, ja kasvillisuusalue. Kivinokalla on myös rakennettua kulttuuriperintöä ja Herttoniemen siirtolapuutarha on arvioitu valtakunnallisesti merkittäväksi.

Kivinokan mahdollista rakentamista perustellaan sillä, että sieltä on metroasemalle noin 500 – 1 000 metrin matka. Perusteluissa käytettävä etäisyys valitaan nähtävästi kohdekohtaisesti. Meri-Rastilassa luku oli toinen.

Viraston on tarkoitus suunnitella Kivinokalle 2 – 5 (todennäköisimmin kolme) vaihtoehtoa virkistyskäytöstä asuinrakentamiseen. Vartiosaaren esittelyn jälkeen tämä kuulosti vanhan kertaukselta. Kenties KSV:n tarkoituksena on uhrata toinen alueista.

Vuosaaren suunnitelmia esitteli projektipäällikkö Ilkka Laine asemakaavaosaston Vuosaari-projektista. Hän kertoi, että Vuosaaressa on nyt noin 36 000 asukasta, kun tulevaisuudessa vuosaarelaisia olisi noin 40 000.

Vuosaaren keskustan suunnitelmia esitellessään Laineelta lipsahti sana ”myyntikuva”. Sellainen oli metroaseman ja Urheilutalon väliin esitetty hahmotelma (jälleen kerran) pyramidia muistuttavasta rakennuksesta. Myyntikuvien tarkoituksena lienee yrittää saada rakentaminen näyttämään houkuttelevalta, ei niinkään kertoa siitä, mitä tullaan toteuttamaan.

OURCity, kuva Olli Vento.

Meri-Rastilan osayleiskaavaehdotuksesta Laine kertoi, että siitä on nyt saatu muistutuksia ja ehdotukseen tehdään joitakin tarkistuksia. Kyse on jälleen todennäköisesti silmänkääntötempusta, jollainen nähtiin jo keväällä 2012. Kaupunkisuunnittelulautakunta oli vuotta aiemmin palauttanut Meri-Rastilan länsirannan osayleiskaavoituksen suunnitteluun ja huhtikuussa 2012 tarjolla oli uusi ”metsää säästävä” suunnitelma. Vaikka niin Helsingin Sanomat kuin valitettavan iso osa päättäjistä halusi uskoa viraston väitettä, ei vuoden 2011 ja 2012 kuvia rinnakkain katsomalla pysty sanomaan, kumpi niistä ”säästää” luontoa. Itse olisin todennäköisesti arvannut väärin.

Täydennysrakentamisen osalta Laine heijasti seinälle OURCity-vaihtoehtokaavan ja sanoi, että suunnittelu sen pohjalta käynnistyy toukokuussa ja samalla olisi tarkoitus testata asukasosallistumista. Yleisöstä todettiin, että OURCityn keskeisenä tarkoituksena oli ohjata rakentaminen metsän ulkopuolelle, sitä ei siis voi toteuttaa osayleiskaavaehdotuksen rinnalla. Samalla Lainetta muistutettiin, että varovaisuusperiaate edellyttäisi toisenlaista lähestymistapaa – siis täydennysrakentaminen tulisi asettaa kaupunkirakenteen levittämisen edelle.

Yleisöstä myös ihmeteltiin prosessia, jossa osayleiskaavaehdotus on voimassa olevan maakuntakaavan vastainen ja sillä ikään kuin ennakoidaan tulevaa maakuntakaavaa. ”Meidän täytyy uskoa meidän työhön niin paljon, että me viedään sitä eteenpäin,” Laine totesi.

Jos Meri-Rastilaan oikeasti toteutettaisiin sekä länsirannan osayleiskaavaehdotus että jo rakennetun alueen täydennysrakentaminen, sijoitettaisiin tänne siis koko Vuosaareen suunniteltu 4 000 ihmisen väestönkasvu. Tätä virasto tuskin voi tarkoittaa ja nyt tulisikin tarttua ainoaan järkevään vaihtoehtoon ja suunnitella Meri-Rastilaa jo rakennettua aluetta täydentämällä.             

Östersundomin suunnittelua esittelemään oli tullut vuosilomansa jälkeen eläkkeelle jäävä projektipäällikkö Matti Visanti. Kuvissa oli mm. aurinkopaneeleita. Kaupunkisuunnitteluvirastoa muutamia vuosia seuranneena olen huomannut, että silloin, kun suunnitelmat ovat pahiten tuhoamassa luontoarvoja, hankkeita yritetään viherpestä puhtaaseen energiaan tai joukkoliikenteeseen vetoamalla. Tämä onkin kätevä keino saada hyväntahtoisia, mutta sinisilmäisiä poliitikkoja kannattamaan suunnitelmia. Jostain syystä päättäjissä on vain vähän niitä, jotka ymmärtäisivät kysyä, miksei aurinkopaneeleja näy Kontulan täydennysrakentamiseen liittyvissä kuvissa.

Visanti ja juontajan tehtäviä hoitanut vuorovaikutussuunnittelija Maija Mattila joutuivat toteamaan, että Östersundomin suunnitelmia on Natura-haasteiden vuoksi vielä hiukan viritettävä. Tätä seurasi terävä kommentti, ettei suunnitelmien pieni virittely nyt riitä ja viraston olisi kannattanut alun alkaen huomioida Natura-alueet.

Kommentti näytti hiukan hermostuttavan illan järjestäjiä. Elämä ei ole helppoa aktivisteille, mutta ei se taida olla sitä kaupunkisuunnittelijoillekaan.