 |
| Meri-Rastilan metsä 19.7.2018 |
Blogissa on tänä vuonna vierailtu eri puolilla Helsinkiä ja jopa Tallinnassa. Pienen apurahan turvin syntyivät kuvareportaasit Pihlajamäestä, Paljassaaren lintualueelta, Malmin lentokentän ympäristöstä ja Helsingin täyttömäistä. Lisäksi esittelyssä on ollut yleiskaavalta pelastunut Melkin saari, johon oli mahdollista tutustua Helsingin luonnonsuojeluyhdistyksen retkellä 27.6.2018.
Katsauksien kautta pääsin näkemään säilyttämisen arvoista luontoa sellaisissakin paikoissa, joissa en välttämättä ollut aiemmin edes käynyt. Kun perustin blogin huhtikuussa 2012, tarkoitus oli kuitenkin keskittyä yhteen uhanalaiseen kohteeseen eli Meri-Rastilan länsirannan metsään.
Mitä Meri-Rastilan metsälle kuuluu nyt loppukesästä 2018?
Vuonna 1951 perustettu metsäinen ulkoilualue on yhä olemassa sellaisena kuin se oli vuonna 2012. Edelleen se on uhanalainen, sillä Helsingin kaupunginvaltuusto hyväksyi joulukuussa 2013 Meri-Rastilan länsirannan osayleiskaavan. Sen perusteella muinaisrantaa ympäröivään osaan metsästä on mahdollista asemakaavoittaa rakentamista. Asemakaavaa aletaan mahdollisesti käsitellä jo syksyllä 2018.
 |
| Meri-Rastilan metsä 19.7.2018 |
Kaksi aluetta Meri-Rastilan metsästä on päässyt mukaan Helsingin luonnonsuojeluohjelmassa vuosille 2015 – 2024. Olisi tärkeää, että ohjelman mukainen suojelu myös toteutettaisiin.
Toinen Meri-Rastilan metsän mahdollisista suojelukohteista on Litorinameren aikainen muinaisrantakivikko, jonka osayleiskaavan mukainen rakentaminen jättäisi talojen keskelle. Jotta muinaisrannan suojelu toteutuisi muutenkin kuin paperilla, rakentamissunnitelmista tulee luopua.
 |
| Litorinameren muinaisranta Meri-Rastilan metsässä 19.7.2018 |
Luontoarvojen ja luonnon kytkeytyneisyyden pitäisi olla riittävä syy luopua osayleiskaavan mukaisesta rakentamisesta. Myös kaupunkiluonnon terveysvaikutukset tunnetaan, samoin kuin se, että luontoalueiden läheisyys tasaa sosioekonomisten ryhmien välisiä terveyseroja. Metsät ja muut luontaiset alueet siis vähentävät eriarvoistumista pelkällä olemassaolollaan.
 |
| Meri-Rastilan metsä 19.7.2018 |
Täydentäminen tiedettiin kuitenkin jo tuolloin mahdolliseksi ja pian osayleiskaavan hyväksymisen jälkeen kaupunki aloitti Meri-Rastilan täydennysrakentamishankkeen. Lisäksi toisessa vaihtoehtosuunnitelmassa esitetty rakentaminen Rastilan leirintäalueelle on mukana valtuuston 26.10.2016 hyväksymässä yleiskaavassa.
Meri-Rastilan länsirannan metsän tulevaisuus onkin testi virkamiesten ja päättäjien rehellisyydestä. Ymmärretäänkö metsään rakentamisesta luopua nyt, kun jo rakennetun alueen täydentäminen on tunnustettu mahdolliseksi ja leirintäalueellekin on hyväksytty kaavassa rakentamista?
Pelkästään nämä hankkeet riittävät kasvattamaan Rastilan metroaseman ympäristön asukasmäärää ehkä enemmän kuin metron kapasiteetti pystyy kuljettamaan. Yleiskaavassa lähistölle on suunniteltu myös Puotilanrannan asuinalue.
Kaikki nämä suunnitelmat lisäävät tarvetta säilyttää Meri-Rastilan länsirannan metsän ja Pohjavedenpuiston kaltaiset luontaiset alueet, sillä kasvavalle väestölle on oltava riittävästi virkistysalueita.
Jos lisäasukkaille vielä rakennetun alueen täydentämisenkin jälkeen olisi tarvetta, taskusta voitaisiin kaivaa jokerikortti: metroradan kattaminen niin, että Rastila ja Meri-Rastila saataisiin yhdistettyä. Kattaminen lisäisi viihtyisyyttä ja sen myötä syntyisi laajempi palvelualue.
 |
| Meri-Rastilan metsä 19.7.2018 |
 |
| Meri-Rastilan metsä 19.7.2018 |
 |
| Meri-Rastilan metsä 19.7.2018 |
Vastuu luonnon monimuotoisuuden säilyttämisestä kuuluu kaikille – myös
Helsingin kaupungille. Kaupunkimetsiä voi erehtyä pitämään
vähäpätöisinä, mutta Helsingin metsät ovat merkittäviä Etelä-Suomen
metsäluonnon monimuotoisuudelle. Monet vanhojen metsien lajit ovat
löytäneet turvapaikan Helsingistä. Esimerkiksi aiemmin kaupunkeja kartellut korppi on parin viime
vuoden aikana muuttunut yleiseksi Meri-Rastilan metsässä ja
Ramsinniemellä.
Helsingin kaupunki on vastuussa myös kaupunkimetsiensä hiilinieluista. Helsinki on muutaman muun kaupungin ohella ollut mukana hankkeessa, jossa arvioitiin kaupunkiluonnon merkitystä ilmastonmuutoksen hillinnälle. Tässä on
lainaus yleiskaavan ilmastovaikutusten arviointiraportista:
”ILKKA-hankkeessa arvioitiin Helsingin hiilivaraston olevan vähän yli 1 250 tuhatta tonnia ja vuotuisen muutoksen noin 35 tuhatta tonnia (Helsingin ympäristökeskus 2014). Tämä vuotuinen hiilinielu vastaa 130 tuhannen 14 tonnin hiilidioksidipäästöjä. Hiilinielut osaltaan perustelevat viheralueiden olemassa olon tärkeyttä ja rakentamispaineen suuntaamista jo valmiiksi rakennettuihin ympäristöihin näitä tiivistäen.”
Helsingin kaupunki on siis tietoinen, että rakentaminen tulisi luonnon sijaan suunnata jo rakennettuihin ympäristöihin. On tullut aika siirtyä sanoista tekoihin.
Julkaisun kolme ensimmäistä kuvaa ovat osayleiskaava-alueelta. Loput kuvista ovat metsän muista osista. Osayleiskaava-alueen säilyminen luontaisena on kuitenkin olennaista myös muiden osien säilymiselle ja vihersormen kytkeytyneisyydelle.
Kiitos, Hanna-Leena!
VastaaPoistaOlenkin miettinyt missä vaiheessa ollaan tässä asiassa. Kiitos hienosta tekstistä!
VastaaPoistaKummasti se on maailma vienyt Sinnemäkeäkin, joka muistaakseni tuolloin oli suht voimakkaastikin rakentamista vastaan. Nyt sitten hakee oikeudesta asti lupaa, että saa rakentaa pitkin luontoa. Vaarallista tuollainen urakehitys herrahisseineen, kun näyttää siltä että herrojen mielistely oman uran tähden menee naisillakin muun edelle. Ei se taida maailma muuttua sillä, että pistetään naiset päättämään, vaikka aina niin väitetään. Katselin tuossa eilen Haaganpuron maisemia ja aikamoinen älykääpiö saa olla että väittää rakentamissuunnitelmien olevan jotenkin kestävää kehitystä. Jopa Soininvaarakin jo epäilee noita bulevardeja, vaikka toki sen urbaanin pöhinän eikä luonnon takia. Kovasti ensin talkoillaan ja käytetään kaupunginkin varoja jotta saadaan puroa kuntoon, ja nyt sitten tulee vihreä johtaja ja sanoo että tuohon rakennetaan. Ja samalla tietysti kuivataan koko ekosysteemi. On tämä melkoista tuulimyllyjä vastaan taistelemista, kun vihreissäkin on tällä hetkellä vain Stranius joka vastusti luontoon rakentamista. Ja hänkin tuntuu vaihtaneen kiinnostuksen kohteitaan. Sitten ihmettelävät että kannatus katoaa, kun ajavat tämmöistä ja sen päälle hiljentävät vielä keskustelun.
VastaaPoistaMeri-Rastilan metsä on testi vihreille: osayleiskaavavaiheessa he olivat yksimielisesti metsään rakentamista vastaan ja Helsingin yleiskaavan käsittelyn yhteydessä olivat sitä mieltä, että yleiskaavoituksen uhkaamat luontoalueet pelastetaan asemakaavavaiheessa.
PoistaJos vihreät jossain vaiheessa tulevassa Meri-Rastilan asemakaavakäsittelyssä päätyvät kannattamaan metsään rakentamista, he olisivat pettäneet kaksi lupaustaan. Heidän äänestyskäyttäytymisellään on merkitystä vaaleissa, sillä metsän puolustaminen on nostanut vihreät jo kaksissa kunnallisvaaleissa Meri-Rastilan suurimmaksi puolueeksi ohi aiemmin ykkösenä olleista demareista.
Saavathan he kuvitella mitä vain, mutta nyt näyttää siltä että autopuolueella on selvä enemmistö valtuustossa, joten tulevat häviämään nämäkin väännöt, kuten autotunnelissa ja polkupyöräilyssä. Demareissakin nuori polvi Heinäluoman likan johdolla näyttää selvästi pyrkivän kokoomuksen kainaloon ja saman auton kyytiin, joten vihreiden on turha kuvitella tukea sieltä. Yhtälailla Hesari tekee työtä autopuolueelle, jonka siis miellän myös rakennusfirmojen työrukkaseksi. Tekivät siitä pyöräsillastakin laiskojen pyöräilijöiden kalliin rahareiän, mutta 190 miljoonan vaikutuksen tuottava autotunneli, josta ei tule mitään taloudellista hyötyä tai asuntoja, oli heidän mielestä neronleimaus Vapaavuorelta. Toisin sanoen vihreät ovat jo hävinneet pelin ja puolueen nykyinen johto ei herätä luottamusta siihen, että tämä meno muuttuisi. Sinnemäki ei johda mitään Helsingissä ja tulee aina Vapaavuoren perässä, ja Aalto on ollut valtava pettymys joka juoksee vastuuta karkuun. Itse en luota enää siihen, että nämä puolustaisivat sitä mitä on itselleni tärkeää, vaikka aina lupailevat kaikennäköistä. Ja demokratiassa voi hävitä, mutta kun nämä häviävät niin täysin, että eivät edes kykene nostamaan asioita yleiseen keskusteluun ennen kuin ne ovat jo nuijittu. Eikä heistä näytä kukaan nostavan profiiliaan näissäkään kysymyksissä, joten eivät äänestäjätkään tule auttamaan.
VastaaPoistaTaisi se Paloheimo olla oikeassa kaikessa karkeudessaankin siinä, että vihreät ovat epäonnistunut projekti, joka kerää enää niitä jotka haluavat tehdä uraa sen sijaan, että olisivat todellista vastakulttuuria sille valtakulttuurille, joka tuhoaa luonnon niin monella tavalla. Ja aika helppo on toisten syyttää vihreitä kaksinaamaisuudesta, kun vaativat kovasti lisää asuntoja ja maahanmuuttoa, mutta sitten ei saisikaan rakentaa. Itse en ainakaan enää jaksa vihreitä puolustella saati tehdä jotain puolueen hyväksi, vaikka toisaalta tunnustan heti että puolue lienee ainoa mahdollisuus edes vähän vaikuttaa. Vihreä kasvukaan ei ole kestävää, joten miksi työskennellä puolueen eteen, jonka analyysi maailman tilanteesta on toiveajattelua.
Vihreitä on tehty, mutta niitä ei pitäisi tehdä enää lisää.
VastaaPoista