|
Paljassaaren lintualue Tallinnassa 3.1.2018 |
Jos vertaa Tallinnaa ja Helsinkiä, on eteläinen naapurimme kaupunkirakenteeltaan kiinnostavampi, koska sieltä löytyy merkkejä niin keskiajasta kuin Neuvostoliitostakin. Helsingin vahvuus puolestaan on hyvin säilynyt kaupunkiluonto. Luontoon pääsee kuitenkin myös Tallinnassa.
Tallinnan laitamilta Paljassaaresta löytyy alue, joka tuo mieleen ainakin kolme Helsingin luontokeidasta. Paljassaari on kuin isompi versio Vanhankaupunginlahden linturuovikoista, mutta sen penkereillä mutkittelevat polut ja linnoitusrakennelmat saavat ajattelemaan myös Suomenlinnaa. Rakennelmissa on paikoin hyvätasoisia maalauksia, jotka muistuttavat Kruunuvuorenlammen huvila-alueen nyt jo kadonneista graffitien koristamista rakennusten jäännöksistä.
Jos haluaisi ruovikkojen, linnoitusten ja graffitien lisäksi nähdä myös lintuja, kannattaisi Paljassaaressa käydä keväällä, kesällä tai syksyllä.
Tallinna Linnuklubin verkkosivun mukaan alueella on rekisteröity 231 lintulajia. Paljassaaren Natura 2000 -suojelualueen kokonaispinta-ala on 276 hehtaaria, josta 150 mantereella.
Tammikuisella vierailullakin pystyi kuitenkin kuvittelemaan, millainen
sirkutus ja kuhina kosteikoissa ja pensaissa on sesonkiaikaan.
|
Laaja ruovikko Paljassaaren lintualueella 3.1.2018 |
|
Kosteikkoa 3.1.2018 |
|
Osmankäämejä 3.1.2018 |
|
Paljassaaren lintualue Tallinnassa 3.1.2018 |
|
Yksi Paljassaaren lintutorneista 3.1.2018 |
Paljassaaren kävelyteillä ja poluilla on pitkiä suoria:
|
Pitkän matkan tie Paljassaaressa 3.1.2018 |
|
Tie ja säiliö Paljassaaressa 3.1.2018 |
|
Polku ja betonipylväitä 3.1.2018 |
Vaikka polut ovatkin suoria, erityisesti rantapenkereiden tuntumassa kannattaa olla varovainen. Polku saattaa nimittäin yhtäkkiä katketa sortumaan:
|
Näin polku meitä vie. 3.1.2018 |
|
Polku katkeaa. 3.1.2018 |
Paljassaaressa on jäänteitä sekä tsaarinvallan että Neuvostoliiton aikaisista linnoituksista. Luonto on jo ilahduttavasti ottanut niistä tilaa itselleen:
|
Raunioita Paljassaaressa 3.1.2018 |
|
Ulkorakennuksen raunio Paljassaaressa 3.1.2018 |
|
Bunkkeri Paljassaaressa 3.1.2018 |
|
Bunkkeri Paljassaaressa 3.1.2018 |
Reiteillä kulkiessamme ihmettelimme joka puolelta löytyvien betonipylväiden tarkoitusta. Lopulta arvoitus ratkesi. Niiden kautta on kulkenut piikkilanka-aita:
|
Pylväs ja piikkilankaa 3.1.2018 |
Tulenteko on Paljassaaressa kielletty. Tästä huolimatta rannan tuntumasta löytyi nuotiopaikka, jota todennäköisesti käytetään melko säännöllisesti, koska sinne oli grillikivien tuntumaan rakennettu keinu ja puiden lomaan uutta käyttöä odottamaan oli jätetty niin vauvoille tarkoitettu kylpyamme kuin paistinpannukin:
|
Vaaleanpunaisella harsolla koristeltu keinu 3.1.2018 |
|
Muoviamme ja kanisteri 3.1.2018 |
|
Muovipussiin pakattu paistinpannu 3.1.2018 |
Säiliön alareunan graffitinauha näyttää kaukaa katsottuna sotkuiselta. Lähemmin tarkasteltuna siitä löytyy kuitenkin mielenkiintoisia yksityiskohtia:
|
Säiliö Paljassaaressa 3.1.2018 |
|
Hymyilevät ilmapallot 3.1.2018 |
|
Kello ja koira 3.1.2018 |
|
Kannanotto 3.1.2018 |
Tämän rakennuksen graffiteja ovat toiset maalarit kunnioittaneet, sillä ne ovat saaneet olla paikoillaan ainakin puoli vuotta. Näin ne jo ensimmäisellä vierailullani kesäkuussa 2017:
|
Kaksi graffitia 3.1.2018 |
|
Toinen graffiteista 3.1.2018 |
Sivuseinän graffitilla on erityinen sanoma, sillä sen voi tulkita kuvaavan täydellistä riippuvuuttamme pölyttäjistä. Kuvasta poistumassa olevat mehiläiset jättävät taakseen savuavia ja kaatuneita maatalouskoneita:
|
Pölyttäjien puolesta? 3.1.2018 |
|
Mehiläinen poistuu kuvasta 3.1.2018 |
|
Traktorille on käynyt huonosti 3.1.2018 |
|
Havainnekuva suunnitelluista tekosaarista. |
Paljassaareen pääsee Tallinnan rautatieasemalta Balti Jaamilta lähtevällä bussilla numero 59. Perille on helppo löytää, sillä lintualuetta kiertävä reitti alkaa päätepysäkin vierestä.
Tarkempia tietoja Tallinnan julkisesta liikenteestä löytyy
täältä.
Osa 2/4 Alfred Kordelinin säätiön tuella julkaistavasta juttusarjasta.
Jutun lähteenä on tekstistä löytyvien linkkien lisäksi käytetty Kaisa Pajasen, Marjo Soulannon ja Erik Sikkin toimittamaa kirjaa Suomenlahti – alkumerestä
nykymereksi (Sarmala Oy ja Helsingin kaupungin ympäristökeskus 2005). Kirjassa on esitelty myös muita Tallinnan luontokohteita.
Luonto on aina luontoa, mutta katselisin kyllä raunioitakin mieluummin ilman näitä uudemman ajan töherryksiä.
VastaaPoistaOsittain samaa mieltä, jos kyse on pelkästä töherryksestä, joita suurin osa Paljassaaressakin oli. Mutta jos kyseessä on taidokas maalaus (esimerkiksi näiden kuvien lintu- ja mehiläisaiheiset), koen, että graffiti tuo kiinnostavaa ajallista kerrostuneisuutta raunioon.
PoistaSarjan osat kolme ja neljä ilmestyvät näillä näkymin huhti- ja toukokuussa.
VastaaPoista