Päätös Meri-Rastilasta tehtiin vaihtoehtoon perehtymättä

KSV:n suunnitelma rakentaa Meri-Rastilan länsirantaan eteni 8.5.2012 Helsingin kaupunkisuunnittelulautakunnassa äänin 5 – 4. Vihreiden Mari Holopainen teki Vasemmistoliiton Silvia Modigin kannattamana palautusesityksen. Palautusesityksellä ei kuitenkaan ollut minkäänlaista mahdollisuutta Kokoomuksen ja demareiden liityttyä yhteen.

Metsään rakentamista puoltaneet ovat tehneet ratkaisunsa asiaan perehtymättä. World Design Capital -vuoden hankkeena tehty vaihtoehtoinen OURCity-suunnitelma tarjosi mahdollisuuden sijoittaa uudisrakentaminen asukkaiden toiveiden mukaisesti metsän sijaan jo rakennetulle alueelle.  Lähetin lautakunnan jäsenille OURCity-suunnittelua vetäneen arkkitehti Tristan Hughesin puolesta kutsun suunnitelman esittelytilaisuuteen. Sain lautakunnan kaikilta kokoomusjäseniltä vastauksen, jossa kieltäydyttiin kutsusta muuhun menoon vedoten. Yksi vastauksista tuli vasta, kun esittelytilaisuudesta oli kulunut yli vuorokausi. Päättelin, ettei kyseinen lautakuntalainen ollut edes vilkaissut kutsussa mainittua ajankohtaa.

Missään ei ole julkaistu metsään rakentamista puoltaneiden nimiä, mutta heidän joukossaan on todennäköisesti myös SDP:n Matti Niemi. Jos näin on, hän paitsi käveli asukkaiden yli, myös asettui omia periaatteitaan vastaan.

                                                                                            

Niemi on kirjoittanut suorasta demokratiasta ja taloudesta Kansan valta -nimiseen pamflettiin (Into Kustannus, 2011). Tässä on lainaus hänen tekstistään: ”Taloudelliset lupaukset hukkuvat viimeistään vaalien jälkeen, kun taloustieteilijät ja virkamiehet esittävät oman versionsa siitä, mitä on "pakko tehdä". Talous on suljettu ulos kansalaiskeskustelusta, eikä todellista päätösvaltaa tunnu olevan edes kansan edustajilla." Niemi on siis ilmeisesti siirtynyt "pakon" kyseenalaistajasta sen toteuttajaksi.

”Pakko” on tällä kertaa esitetty merirastilalaisia loukkaavina eriytymisväitteinä. Mielikuvapeli on ollut niin voimakasta, että Helsingin Sanomien haastattelussa apulaiskaupunginjohtaja Ritva Viljanen (SDP) otti suunnittelun malliksi Vuosaaren Meri-Rastilan: “Alueella oli tapahtumassa voimakas eriytyvä kehitys. Siellä oli Mogadishu Avenuekin, mutta kun sinne rakennettiin rantabulevardit, uimarannat ja hienot kerrostalot merinäkymällä, se käänsi kehityksen suunnan täysin.” Viljanen oli saatu uskomaan KSV:n hankkeeseen niin vahvasti, että hän luuli sen jo toteutuneen. Apulaiskaupunginjohtajalta tulisi voida odottaa enemmän. Korkean virkamiehen ei myöskään pitäisi käyttää leimaavaa kieltä.  

Meri-Rastilassa on sitä paitsi jo nyt esitettyä monipuolisempi asutus. Eriytymisväitteen taustalla on, että on tarkasteltu vain Meri-Rastilan tien seutua, jolla on vuokra- ja hitastaloja. Meri-Rastilaan kuuluu kuitenkin ainakin neljä kovan rahan asuinaluetta, jotka ovat ulkoilupuiston ja Ramsinniementien väliin sijoittuva pientaloalue, Ramsinniemen huvila-alue sekä pientaloalueet Ramsinranta I ja Ramsinranta II. Lisäksi Vuosaaren alueiden välillä ei ole rajoja. Ilman karttaa on vaikea hahmottaa, missä Meri-Rastila loppuu ja Kallahti alkaa.

On mahdollista, että osa lautakuntalaisista on luottanut tai ainakin halunnut luottaa viraston esityksiin. Selvityksistä peräisin olevia tietoja oli esityslistalla taitavasti muokattu sellaiseen kieliasuun, että syntyi kuva asioiden huomioimisesta. Todellisuudessa KSV:n suunnitelman toteutuminen uhkaisi niin vanhan metsän arvoja, tervaleppälehtoa kuin muinaisrantaakin. Sekä arkkitehti Antti Varkemaa että kaupunkisuunnitteluviraston päällikkö Tuomas Rajajärvi ovat suullisesti myöntäneet, etteivät vaikutukset luontoon rajoittuisi virallisesti esitettyyn 15 prosentin alueelle, vaan olisivat selvästi laajemmat.

Vuosaarelaisilla on kokemusta siitä, ettei asioilla ole tapana toteutua esityksiin kirjoitetulla tavalla. Vuosaaren vanhin rakennus, suojeltu Svartvikin Torppa purettiin Aurinkolahden kanavan tieltä tarkoituksena siirtää se toiseen paikkaan. Hirsiä ei sittemmin ole löydetty. Meri-Rastilassa Villa Harbon edessä ollut lepakoiden lisääntymispaikkana käyttämä vaja olisi tullut luonnonsuojelulain 49 §:n mukaan säilyttää, mutta myös se hävitettiin.

Viraston huolella muotoilemat lauseet eivät tule turvaamaan Meri-Rastilan länsirantaa.