Puut eivät peitä näkymää. Ne ovat osa sitä. - Hanna-Leena Ylinen

sunnuntai 30. syyskuuta 2012

Osallistavan kaupunkisuunnittelun alkeita demareille

Arkkitehti Tristan Hughes Vuotalolla 27.9.2012


Demarit ovat olleet ongelma meille Meri-Rastilan metsän puolustajille. Kaupunkisuunnittelulautakunnassa SDP:n edustajat liittoutuivat Kokoomuksen kanssa ja Kaupunkisuunnitteluvirasto sai luvan jatkaa Meri-Rastilan metsäalueelle suunnittelemista äänin 5 – 4. Metsän säilyttävän OURCity-vaihtoehtokaavan puolella olivat vihreiden, Vasemmistoliiton ja RKP:n edustajat. 

Kun Matti Niemi, toinen kaupunkisuunnittelulautakunnan demarijäsenistä, lupasi tulla keskustelemaan asukkaiden kanssa, päätimme tarttua tilaisuuteen. Ehkäpä ongelmaamme löytyisi ratkaisu. Sitä paitsi Luonnonsuojelija-lehti oli kysynyt puoluesihteereiltä tärkeimpiä ympäristöpoliittisia linjauksia ja SDP:n vastauksessa oli, että ”kuntalaisilla on oltava riittävästi laadukkaita lähivirkistysalueita retkeilyyn ja luonnossa liikkumiseen”. Äänestäjien kuluttajansuojan kannalta olisi siis ongelmallista, jos demarit vaalien jälkeenkin olisivat tukemassa Meri-Rastilan metsään rakentamista.

Tilaisuus järjestettiin 27.9.2012 Vuotalon kokoushuoneessa Kahvila Pokkarin takana. Alustajaksi oli kutsuttu arkkitehti Tristan Hughes, joka kertoi OURCity-vaihtoehtokaavasta ja siitä, miten Meri-Rastilan suunnittelua voitaisiin jatkaa osallistavan kaupunkisuunnittelun keinoin. Kaupungin asettaman asukastavoitteen vuoksi metsäalueelle ei tarvitsisi rakentaa, sillä OURCity-suunnitelma osoitti, että tavoite on saavutettavissa jo rakennettua aluetta tiivistämällä.

Manchesterista kotoisin oleva Hughes tarkastelee suomalaista kaavoitusprosessia osittain ulkopuolisen silmin. Hän kertoi näkevänsä suomalaisessa käytännössä paljon hyvää, mutta myös aihetta kritiikkiin. Hänen mukaansa prosessin pitäisi olla nykyistä avoimempi ja joustavampi. Usein näyttää käyvän niin, että kymmenen vuoden suunnittelun jälkeen kaava on jo valmistuessaan vanhanaikainen.

Hughes sanoi, ettei kaupunkisuunnittelijoiden pitäisi ottaa työtään niin vakavasti. Nyt suunnittelun pohjaksi valitaan lukuja (”OK, let’s pick a number, because we need to have a number”), joiden perusteella vedetään linjoja (esimerkiksi 600 metrin säteellä metroasemasta), mutta jos suunnittelija jalkautuisi alueelle, hän saattaisi nähdä, onko näissä luvuissa ja linjoissa mitään mieltä.

Matti Niemi kehui OURCity-suunnitelmaa, mutta sanoi, ettei pitänyt sitä vaihtoehtona KSV:n suunnitelmalle, koska koki virkamiesten piirtämän rajan (rakentamista metsään) sitovan lautakuntaa. Sitä hän ei kuitenkaan huomioinut, että KSV:n rajaus on voimassa olevan maakuntakaavan vastainen. Tilaisuuden puheenjohtajana toiminut Olli Vento muistutti muutaman kerran myös maankäyttö- ja rakennuslain kaavoitukselle asettamista edellytyksistä.

Meri-Rastilassa itsekin asuva Jape Lovén totesi alueen maineen olevan stereotypia. Hänen oma käsityksensä Meri-Rastilasta muuttui muuton jälkeen yhdessä yössä. Lovén kertoi, että KSV:n suunnitelmasta rakentaa länsirannan metsään on puhuttu paljon hänen naapurustossaan. Helsinki tulisi hänen mukaansa pitää vihreänä eikä ulkoilualueen tuhoaminen parantaisi Meri-Rastilan tilannetta.

Lovén sanoi, että Helsinkiin tarvitaan lisää asuntoja, mutta Meri-Rastilan osalta ne on mahdollista toteuttaa vaihtoehtoisen suunnitelman pohjalta. Hän huomautti, että lähes kaikki OURCity-suunnitelmassa olevat kohteet sijaitsevat kaupungin omistamalla maalla, mikä helpottaisi suunnitelman toteuttamista. Kritiikkiä hän antoi vain siitä, että suunnitelmassa mainitaan omistusasuntojen osuudeksi 80 prosenttia. Hän muistutti, että Helsingissä on pulaa ennen kaikkea vuokra-asunnoista.  

Suojeltu Rastilanneva olisi tarvinnut ympärilleen suojavyöhykkeen
 


















Lovén kertoi seuranneensa huolestuneena Rastilannevaa, jonka tuntumaan rakennettiin muutama vuosi sitten. Neva olisi tarvinnut isomman suojavyöhykkeen ympärilleen. Nyt se on rakentamisen aiheuttamien muutosten vuoksi lähes kuivunut. Lovén muistutti, että rakentamisen seurannaisvaikutukset tulisivat näkymään myös Meri-Rastilan länsirannan metsässä, jos KSV:n suunnitelma toteutettaisiin.

Vuosaaren demarien puheenjohtaja Ville Jalovaara pohti, kuinka paljon Vuosaareen ylipäätään kannattaa pakata väkeä. Hän näki pääkaupunkiseudun hajanaisen kuntarakenteen ongelmaksi. ”Jos metropolihallinto saataisiin kehitettyä ja toimimaan, ei Helsingissä tarvitsisi jokaista metsälämpärettä rakentaa,” hän sanoi. Vaihtoehdoksi Jalovaara tarjosi korkeaa rakentamista ja ihmetteli, miksei 26-kerroksisen Cirruksen viereen oltu rakennettu useampaa samankorkuista taloa. Eero Hildén huomautti, että lähempää Helsingin keskustaa löytyisi metroasemia, joiden tuntumassa asutusta voisi tiivistää.

Yleisöpuheenvuoron käytti mm. Kimmo Seppinen, joka kertoi tehneensä kotiläksyt ja huomanneensa, että Matti Niemi on aiemmin esiintynyt kaupunkimetsien ystävänä. Äänestäjien kuluttajansuojaa koeteltiin siis viime kunnallisvaaleissakin.

Aikapulan vuoksi en ehtinyt esittää omaa kysymystäni. Kaikki vuosaarelaisehdokkaat tuntuivat puheenvuorojensa perusteella olevan metsän säilyttämisen puolella. On kuitenkin eri asia sanoa se mielipiteenä kuin aidosti toimia asian puolesta. Olisin halunnut tietää, kuinka moni ehdokkaista olisi ryhmäpaineessakin valmis puolustamaan metsää. Ainakaan kaikkien paikalla olleiden osalta en pitäisi tätä uskottavana.

Poistuessamme tilaisuudesta Niemi sanoi, että toivottavasti en uskonut Yrjö Hakasen Stadin rantaryhmän vaalitilaisuudessa esittämää kommenttia ja viittasi kirjoittamaani blogiin. Hakasen ajatus ei kuitenkaan ollut minulle uusi, sillä olen pitkään ihmetellyt, miksi osa lautakunnasta säännönmukaisesti sivuuttaa asukkaiden erittäin hyvin perustellut argumentit. Piirit ovat Helsingissä pienet ja olen pohtinut muitakin kaupunkisuunnitteluun liittyviä kummallisuuksia.

Matti Niemi lähti Vuosaaresta samalla metrolla kuin Tristan Hughes. Toivottavasti Hughes onnistui matkalla vakuuttamaan Niemen siitä, että Helsingin kaupunkisuunnitteluun tarvittaisiin vihdoinkin uudenlaista ajattelua.

Lisäys 4.8.2013: Tekstissä mainittu Stadin rantaryhmän vaalitilaisuudesta kirjoittamani blogi on toistaiseksi tallessa henkilökohtaisessa arkistossani. Palautin sen ja kaksi muuta kunnallisvaaleihin liittyvää tekstiä tänään luonnoksiksi, koska lähes vuosi sitten olleet vaalit olivat mielestäni liian vahvasti edustettuna luetuimpien tekstieni listalla. Tämän tekstin päätin ainakin toistaiseksi antaa olla, koska vaalien lisäksi tässä käsitellään osallistavaa kaupunkisuunnittelua. 
  



11 kommenttia:

  1. Hanna-Leena,

    Kiitos hyvästä selonteosta! Sen lisäksi, mitä kuvasti, voisi vielä lisätä, että kovan rahan asuntojen rakentamista keskelle Meri-Rastilan metsäaluetta on perusteltu segregaation vähentämisellä. Muusta Meri-Rastilasta erillinen kovan rahan asuntojen saareke ei kuitenkaan juuri lisää sosialista sekoittuneisuutta vaan segregaation vähentämiseksi täydennysrakentaminen olisi paljon parempi vaihtoehto.

    Meri-Rastilan rakentamista tulisi tarkastella lisäksi yhdessä Rastilan leirintäalueen rakentamisen kanssa. Jos jotain pitää Meri-Rastilan ja Rastilan tuntumassa rakentaa, Rastilan leirintäalueen, ja varsinkin sen parkkipaikka-alueen, rakentamiselle tuntuu löytyvän varsin paljon kannatusta vuosaarelaisten keskuudessa. Toki silloinkin on paikallaan suojella Rastilan kartanon välitöntä ympäristöä ja rakentaa kartanon ympärille pieteetillä.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Hienoa, Juhana, että olet muuttanut Meri-Rastilaan. Vallilanlaaksosta saamaasi kokemusta kaupunkiaktivismista tarvitaan täällä.

      Poista
  2. En malta olla kommentoimatta Ville Jalovaaran ajatusta siitä, että tornitalorakentaminen olisi keino yhdyskuntarakenteen hajaantumista vastaan ja samalla tapa suojella lähimetsiä.

    Yksinkertaisella laskutoimituksella jo pääsee jyvälle siitä, kuinka paljon kerroksien lisäys säästää maa-alaa. Jos tarkastellaan ihan talon alle jäävää maata, niin yksikerroksinen talo täyttää sen tietenkin kertaalleen. Toinen kerros kaksinkertaistaa kerrosalan. Kolmas kerros tuo kolmanneksen lisää, ja neljäs kerros vielä neljänneksen. Viides kerros tuo enää vain 20 % lisähyödyn ja sen jälkeen tietenkin jokainen kerros yhä vähemmän ja vähemmän.

    Voikin sanoa, että kerrosten lisäys saattaa vielä viidenteen asti olla maa-alan käytön suhteen hyödyllinen, sen jälkeen puhutaan aivan olemattoman pienistä prosenteista.

    Tornitaloja ei tietenkään voi rakentaa vieri viereen, sillä korkeat talot varjostavat. Pihoista on tehtävä suurempia, jotta asunnoista ei tulisi aivan pimeitä. Tämä syö edelleen tornitalorakentamisen maankäytöllistä hyötyä.

    Tornitaloissa on paljon asuntoja ja ne edellyttävät parkkipaikkoja. Jos tornirakentamisesta haluaa maa-alan säästöä, parkkipaikat on tehtävä maan alle. Maanalaisten parkkipaikkojen rakennuskustannukset ovat noin 50.000-70.000 e/ kpl. Tämä tuo asuntoihin roimasti hintaa, joten vuokra-asunnot täytyy vähintäänkin sulkea pois ja samoin kohtuuhintaiset omistusasunnot.

    Tornitalojen rakentaminen on muutenkin kalliimpaa, sillä niissä pitää olla kaksinkertaiset poistumistiet, sprinklerit yms. Rakenteen on oltava tavallista tukevampi, mikä johtaa suureen runkosyvyyteen. Pienien asuntojen suunnittelu on vaikeaa.

    Ekoarkkitehdit kiinnittävät paljon huomiota talojen passiiviseen aurinkolämmitykseen. Sillä voidaan saavuttaa huomattavia energiansäästöjä. Auringon lämmön talteenotto tietenkin edellyttää sitä, että aurinko pääsee paistamaan vapaasti taloa kohti. Se on mahdollista vain, jos toinen talo ei varjosta. Vierekkäin olevat tornitalot varjostavat toisiaan ja ne ovat myös omiaan luomaan tuulitunneleita. Taloja ympäröivä mikroilmasto voikin olla epämiellyttävä.

    VastaaPoista
  3. Itse näen tornitaloissa paljon hyvää, olen kahteen otteeseen asunut Suomen korkeimman asuintalon rakennustyömaan tuntumassa - ensin Kivenlahdessa ja sitten Vuosaaressa. Vierailen myös ajoittain Turussa 50-luvulla rakennetussa 12-kerroksisessa talossa enkä ole huomannut alueen mikroilmastossa sen kummempia ongelmia, vaikka lähistöllä on useita yhtä korkeita taloja.

    Rajallisella maapallollamme on pulaa ennen kaikkea luonnontilaisesta maasta ja matala rakentaminen kuluttaa maa-alaa turhaan.

    VastaaPoista
  4. Lähiluonto tukee tutkitusti asukkaiden terveyttä. Mitä varakkaampi väki on kyseessä, sitä pienemmäksi lähiluonnon suhteellinen osuus terveyskakusta käy. Isossa kuvassa luonnon monimuotoisuuden ylläpito on kuitenkin kaikille merkittävää.

    Lähimetsä tukee asukkaiden terveyttä enemmän kuin hoidettu puisto.

    Tavallisten ihmisten kaupungissa on perusteltua olla lähiluonnon puolella.

    T: Olli

    VastaaPoista
  5. Luin yhteen aikaan suomalaisia arkkitehtuurikirjoituksia. Erityisesti pidin Alvar Aallon kirjoituksista. Niissä tuotiin esille se, että korkeat talot eivät sovi Suomeen, koska maamme sijaitessa niin pohjoisilla leveysasteillä ja varsinkin talvisin korkeat talot luovat todella pitkät varjot. Kun meillä on muutenkin talvisin riittävän pimeää, korkeat talot tekisivät ympäristöstämme entistäkin synkemmän.

    VastaaPoista
  6. Korkeat talot varjostavat paljon ja se on iso ongelma. Ihmiset viihtyvät valoisissa asunnoissa. Oletteko ikinä nähneen asuntoa mainostettavan sillä, että se on pimeä ja että ikkunoista näkyy vain seuraavan talon betoniseinää? Jos näin on, sitä ei mainita. Kotona viihtyvänä ihmisenä pidän hyvin tärkeänä sitä, että ikkunoista näkyy puita ja että aurinko paistaa sisälle. Tällaista asumista suon kaikille muillekin helsinkiläisille. On onni, jos lähiluonnon terveysvaikutukset tulevat sisään ihan ikkunan kautta :)

    Pimeässä tornien varjossa kyhjöttäminen ei ole ekoteko.

    Kun rakennusten energiamääräykset kaiken aikaa tiukentuvat, nousee rakennusmateriaalin merkitys yhä tärkeämmäksi asumisen hiilijalanjäljen pienentäjänä. Rakennusmateriaalien aiheuttamista päästöistä yli 90 % aiheutuu sementin ja teräksen valmistuksesta.

    Jos rakennetaan ekologisia puutaloja, ei voida rakentaa torneja. Suomessa puutalojen sallittu kerroskorkeus on 8. Useimmat puukerrostalot ovat toistaiseksi olleet 4-kerroksisia.

    VastaaPoista
  7. Ekologisten puutalojen ongelma on se, että ne eivät suojaa matkapuhelintukiasemien radiotaajuiselta säteilyltä, joka on jatkuvasti paheneva asumisterveysongelma varsinkin tiheään asutuilla kaupunkialueilla. Arkkitehdit tuskin ovat juuri ajatelleet asiaa, mutta olisi syytä.

    VastaaPoista
  8. http://kaupunkitilassa.blogspot.fi/2012/09/tehokkuutta-torneilla.html Tässä blogissa on hyvin visualisoituna se, miten tornitaloilla ei tosiaankaan voi tehokkaasti saati viihtyisästi tiivistää.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Täällä on visualisoituna, miten paljon tiiviillä kaupunkirakenteella pystyttäisiin säästämään maa-alaa.

      http://www.sarela.fi/kuvitettu-opas-rakennustiheyden-merkitykseen/

      Poista

Kommenttisi julkaistaan tarkastuksen jälkeen.