Lausunto maakuntakaavasta

Kivinokan luontoa, kuva Olli Vento

Lähetin kesäkuussa 2012 Uudenmaan liitolle muistutuksen maakuntakaavaehdotuksesta, jossa puutuin Kivinokan ja Meri-Rastilan kaavamerkintöjen heikennykseen. Tällä viikolla sain liitolta vastauksen, joka noudatti jo tutuksi käynyttä viranomaislinjaa: asukkaiden perustellut kommentit sivuutetaan taitavaa retoriikkaa käyttäen.

Alla on kirjoittamani lausunto, jonka väleissä kursiivilla lainauksia liiton vastineesta (UL) sekä omia kommenttejani niihin (HLY).

LAUSUNTO MAAKUNTAKAAVASTA

Yleisesti Helsingin viheralueista

Uudenmaan maakuntakaavaa on tarkoitus uudistaa vaiheittain. Ensimmäisessä vaiheessa uudistus painottuu esimerkiksi rakennettujen alueiden tiivistämiseen. Vasta myöhäisemmässä vaiheessa uudistus painottuu viheralueisiin. Tämän vuoksi ei olekaan perusteltua, että nyt esillä olevassa ehdotuksessa voimassa olevan maakuntakaavan viheraluemerkintöjä on Helsingissä muutettu taajamatoimintojen alueiksi yksittäisinä muutoksina.

UL: "Kaavaehdotuksen ratkaisulla on pääkaupunkiseudulla mahdollistettu uuden asumisen suunnittelu tiheän vuorotarjonnan joukkoliikenteen varaan muun muassa muuttamalla eräät virkistysalueet taajamatoimintojen alueeksi sekä viheryhteystarvemerkinnöiksi. Kaavaa laadittaessa on alueiden eri käyttötarpeita sovitettu yhteen."

HLY: Meri-Rastilan osalta on olemassa vaihtoehtosuunnitelma, joka osoittaa, että asukasmäärää Rastilan aseman läheisyydessä on mahdollista lisätä koskematta luontoalueeseen. Vaihtoehtosuunnitelma on sopusoinnussa varovaisuusperiaatteen kanssa. Metron osalta tulisi huomioida lisäksi, että metro on jo nyt kapasiteettinsa rajoilla eikä Rastilan asemalta nouseville ole aamuruuhkan aikaan tarjolla istumapaikkoja. Metron automatisointi lisää kapasiteettia vain vähän. Metrolinjan pidentäminen, runsas uuden asutuksen rakentaminen sen varrelle sekä junien lyhentäminen on yhtälö, jota ei enää pysty ratkaisemaan vuorovälien pienentämisellä. Uudenmaan liiton tiloissa 14.5.2012 pidetyssä esittelytilaisuudessa kävi ilmi, että maakuntakaavan suunnittelijoiden tietämys metron toimivuudesta perustui lähinnä Helsingin Sanomien lukemiseen.  

Helsingin viheralueista muodostuu maakunnallisesti merkittävä verkosto, jonka tuntumassa asuu Uudenmaan mittakaavassa paljon väkeä. Näin ollen mm. Kivinokka ja Meri-Rastilan virkistysalue on syytä säilyttää nykyisessä laajuudessaan viheralueina, jotka ovat keskeisiä osia laajemmista vihersormista.

UL: "Kaavaratkaisu mahdollistaa siten edelleen alueiden toimimisen virkistysalueina, mutta niiden merkitys on paikallinen."

HLY: Tämä on selkeä heikennys, sillä Suomen luonnonsuojeluliiton Uudenmaan piirin Meri-Rastilasta antaman lausunnon mukaan alueella on maakunnallisestikin tärkeitä luontoarvoja. 

Perustuslain mukaan vastuu luonnosta ja sen monimuotoisuudesta kuuluu kaikille. Lisäksi perustuslain 20 §:ssä tuodaan esille, että julkisen vallan on pyrittävä turvaamaan jokaiselle oikeus terveelliseen ympäristöön. Myös kaavoitusta koskevien normien tulkinnassa perustuslain linjausten on hyvä korostua.

Maakuntakaavan merkitys yleiskaavoituksen ohjaamisessa on tärkeä. Keskeistä on, että viheralueita koskevat ratkaisut perustuvat luontoselvityksiin ja kokonaisuuden arviointiin maakuntakaavan sisältövaatimusten näkökulmasta.

Kivinokan alueesta

Kivinokka sijaitsee lähellä Vanhankaupunginlahden suojattua Ramsar-aluetta ja muodostaa suojavyöhykkeen kosteikolle. Arvokas lintualue jatkuu Kivinokalle. Kivinokan metsässä on vanhalle metsälle tyypillistä, osin harvinaista, lajistoa.

Meri-Rastilan virkistysalueesta ja kaavoitusprosessista

Maakuntakaavaehdotuksen esittelytilaisuudessa (14.5.2012 Uudenmaan liiton tiloissa) kaavan virkistysalueita koskevan heikennyksen todettiin antavan kaupungille ”pelivaraa”. Helsingin kaupunki on toimillaan kuitenkin osoittanut erityistä halukkuutta rakentaa esimerkiksi juuri Meri-Rastilan virkistysalueelle. Maakuntakaavan tulisi ohjata kaupunkia rakentamaan sinne, missä luonnon monimuotoisuudelle aiheutuva haitta on vähäisempi.

Metsä tarjoaa kaikenikäisille asukkaille mahdollisuuden rauhoittumiseen ja monipuoliseen liikuntaan. Koulut käyttävät sitä suunnistus-, hiihto- ja retkeilymaastona. Kallahden peruskoulun luonto- ja tiedepainotteisilla luokilla on metsässä myös lukuaineiden oppitunteja. Meri-Rastilan metsä arvioitiin vuonna 2009 Taloustutkimuksen rakennusvirastolle tekemässä käyttäjäkyselyssä Etelä-Vuosaaren luonnonarvoiltaan, historialtaan ja maisemiltaan arvostetuimmaksi alueeksi.  

SLL:n Uudenmaan piiri ja Helsingin luonnonsuojeluyhdistys ottivat 7.5.2012 kantaa Meri-Rastilan rakennussuunnitelmaan:

http://www.sll.fi/uusimaa/kannanotot/Ks-lautak-Meri-Rastilasta-070512

Luonto-Liitto ry ja Helsingin Seudun Lintutieteellinen Yhdistys Tringa ry ovat esittäneet Meri-Rastilan metsäalueen suojelua luonnonsuojelulain mukaisena suojelualueena:

http://www.luontoliitto.fi/metsa/ajankohtaista/2012/03/suojeluesitys_meri-rastila/

Meri-Rastilan rantametsällä on huomattavaa geologista merkitystä. Rakennettavaksi suunnitellulla alueella on iso siirtolohkare. Siellä on myös Helsingin todennäköisesti laajin Litorina-meren aikainen muinaisranta, jolla on luonnonsuojelullista, opetuksellista ja tieteellistä arvoa:

http://www.fokka.hai.fi/meri_rastilan_aluefoorumi/lansiranta/muinaisrantakivikko.pdf

Vaiheittain tarkentuvan kaavoituksen periaatteen mukaan yleiskaavaa laadittaessa tulee ottaa huomioon maakuntakaava ja asemakaavaa laadittaessa tulee ottaa huomioon yleiskaava ja ellei sitä ole, maakuntakaava. Osallisena koen hämmentävänä sen, että yleiskaavoituksessa lähdetty tekemään ennakoivia ratkaisuja kuten nykyisen maakuntakaavan kanssa ristiriidassa oleva Meri-Rastilan osayleiskaavaluonnos osoittaa.

UL:"Yleis- ja maakuntakaavojen laadintaprosessit ja niihin kuuluva päätöksenteko on ajoitettu ja sovitettu yhteen siten, että maakuntakaavan tehtävä ohjata kuntakaavoitusta toteutuu."

HLY: Jep, jep, olen moneen kertaan kuullut, että osayleiskaavoituksen käsittelyt on ajoitettu niin, että se olisi sopusoinnussa voimassa olevan maakuntakaavan kanssa. Se ei silti tee toiminnasta vähemmän kyseenalaista ja olen ihmetellyt mm. joidenkin toimijoiden kaksoisrooleja maakuntakaavoitukseen liittyen. Hallinto-oikeuden professori Olli Mäenpää arvosteli helmikuussa Helsingin menettelytapaa kaupunginjohtajien palkankorotusten osalta todeten, että "on tärkeää miltä asia näyttää". Kaavoitusprosesseista voisi sanoa samaa ja lisäisin vielä, että jos asia näyttää epäilyttävältä, se yleensä myös on sitä.  

Pitkällä tähtäimellä olisi myös Helsingin kaupungin etu, että tärkeä luontoalue jätettäisiin rakentamatta. Kaupunkisuunnitteluviraston Meri-Rastilaan tekemässä suunnitelmassa on kyse lyhyen tähtäimen taloudellisista intresseistä ja sen toteutuminen olisi korjaamaton virhe paitsi alueen asukkaiden myös kaupungin tulevien virkamiesten ja päättäjien näkökulmasta. Arvokkaalle luontoalueelle rakentaminen olisi lisäksi vastoin Helsingin kaupunginhallituksen 8.2.2010 hyväksymiä tavoitteita luonnon monimuotoisuuden turvaamiseksi.

Pitkän I:n muotoisen metropolin suunnittelu pohjautuu virheellisiin tai puutteellisiin laskelmiin

Metrolla ei tulisi perustella laajamuotoista rakentamista sekä länteen että itään. Metro on ruuhka-aikoina jo nyt kapasiteettinsa rajoilla. Selvitykset ovat osoittaneet, että metroon liittyvät suunnitelmat ovat perustuneet ylioptimismiin sekä oletukseen, että yksityisautoilu tulee jatkossakin lisääntymään ja joukkoliikenteen suosio laskemaan. Tämän hetken tiedon valossa metroliikenteen ongelmat todennäköisesti lisääntyvät tulevaisuudessa. Vaikka metro automatisointiin, ei vuoroväliä voida kasvattaa kuin rajallisesti, koska yksittäisellä tunneliosuudella voi kerrallaan olla vain yksi samaan suuntaan kulkeva juna.

Maakuntakaavaprosessissa tulisikin olla erityisen tarkka metroon liittyvien selvitysten suhteen.

UL: "Joukkoliikenteen teknisten ratkaisujen, kuten metron vuorovälin ja kapasiteetin suunnittelu, sekä taajamatoimintojen asukasmäärien mitoitus ovat yksityiskohtaisemman suunnittelun tehtäviä."

HLY: Siksi maakuntakaavan ei tulisi heikentää Kivinokan ja Meri-Rastilan kaltaisia metroradan varrella sijaitsevia merkittäviä luontoalueita, varsinkin kun suunnittelijoiden tiedossa pitäisi olla, että metro jo nykyisellään on kapasiteettinsa rajoilla eikä kapasiteettia pystytä lisäämään kuin hyvin rajallisesti. Tiedossa pitäisi olla myös, että toistaiseksi kaikki metroon liittyvät muutokset ovat toteutuneet suunniteltua huonommin.  

Maakuntakaavaa laadittaessa tulisi kiinnittää huomio luontoarvoihin

Maakuntakaavaa laadittaessa on kiinnitettävä erityistä huomiota luonnonarvojen vaalimiseen. Biodiversiteettisopimus edellyttää, että sellaisten hankkeiden ja suunnitelmien, joilla todennäköisesti on huomattava haitallinen vaikutus luonnon monimuotoisuuteen, luontovaikutukset arvioidaan.

Jos arvioinneista ja selvityksistä huolimatta syntyvistä vaikutuksista ei voida olla varmoja, on noudatettava varovaisuusperiaatetta (engl. precautionary principle). Varovaisuusperiaatteella tarkoitetaan, että vakavan ja palautumattoman haitan ennaltaehkäisemiseksi on ryhdyttävä toimiin, vaikkei sen syntymisestä olisikaan tieteellistä varmuutta. Luonnon monimuotoisuuden väheneminen on juuri tällainen haitta.

Helsingissä 12.6.2012

Hanna-Leena Ylinen

Lähteenä on käytetty Tarja Södermanin kirjoittamaa opasta (Ympäristöopas 109):

http://www.ymparisto.fi/download.asp?contentid=10038&lan=fi