Meri-Rastilan länsirannalta. Kuva Olli Vento. |
KSV ei
oikeastaan enää pysty yllättämään. Kun yleiskaavoitusta vetävä virkamies sanoo:
”Me teemme sen yhdessä!”, jokainen viraston käytäntöjä tunteva tietää, että
suunnitelmat ovat jo olemassa – on tullut vuorovaikutusnäytöksen aika. Ja millaisia näytöksiä tämä 2000-luvun
mini-Kreml järjestääkään: syksyn alkupamausta seurasi teemaseminaarien sarja,
joka huipentui 22.5.2013 pidettyyn kaavakahvilaan.
Vielä joitakin
vuosia sitten jaksoin ihmetellä viraston oikkuja. Kun kuulin suunnitelmista
rakentaa Meri-Rastilan länsirannan metsään, olin varma, että kyseessä oli
erehdys, joka korjattaisiin, kunhan virkamiehet ehtisivät perehtyä asiaan.
Mahdollisuuksia erehdyksen korjaamiseen on ollut runsaasti, mutta virasto
jatkaa menoaan kuin juna, jolta puuttuvat jarrut ja joka pysähtyy vasta, kun
törmää riittävän paksuun seinään. Kyse ei siis ehkä olekaan vahingosta, vaan
yksi Helsingin hienoimmista luontoalueista halutaan tuhota vakain aikein ja
seurauksista välittämättä.
Totta puhuen jo muutama vuosi sitten minusta tuntui kummalliselta, että Meri-Rastilan vuonna 1950 perustettu 51 hehtaarin kokoinen ulkoilupuisto oli pudotettu monista kaupungin luontoalueita koskevista listauksista. Näin siitä huolimatta, että vuonna 2009 se arvioitiin Taloustutkimuksen rakennusvirastolle tekemässä käyttäjäkyselyssä Etelä-Vuosaaren luonnonarvoiltaan, historialtaan ja maisemiltaan arvostetuimmaksi alueeksi.
Ihmettelin
myös, miksi kaupunki ei kirkuen tarttunut OURCityyn, joka tarjosi
mahdollisuuden Meri-Rastilalle esitetyn asukastavoitteen toteutumiseen, mutta
säästäisi metsän. Kyseessä piti olla win-win -tilanne, sillä OURCityn pohjalta
tehty kaava olisi välttänyt valitukset, joita niin luontojärjestöt kuin monet
asukkaatkin tulevat tekemään, jos KSV:n osayleiskaavaehdotus etenee. OURCityssä ei sitä paitsi ollut kyse mistään asukkaiden puuhastelusta, vaan ammattilaisten johdolla toteutetusta suunnitelmasta, joka todettiin osayleiskaavaehdotusta paremmaksi myös Sitran rahoittamassa FCG-tutkimuksessa.
Yleiskaavakahvilassa
esitetyt visiot selittivät osaltaan Meri-Rastilan osayleiskaavoituksen
puuttuvaa vuorovaikutusta. Vaikka yleiskaavoituksen viheraluevisiossa puhutaan kauniisti
ekologisesta ja sosiaalisesta kestävyydestä, todellisuus paljastuu karttaa katsomalla.
Itä-Helsingin keskeisin vihersormi, Meri-Rastilan 51 hehtaarin kokoinen luontoalue, on pyyhkäisty kokonaan pois. Vuorovaikutuksen
kannalta onkin melko ikävää, että virasto poimii muistutuksissa ja
kommenttikeskusteluissa käytettyä sanastoa omaan käyttöönsä ja
luo näin illuusion asioiden huomioon ottamisesta.
Yleiskaavakahvilassa oli esillä myös liikennevisio, jonka kartalta pystyi bongaamaan
Vartiosaaresta Ramsinniemeen menevän pikaraitiotieyhteyden. Tämä kertoo
olennaisen kaupungin johdon aivoituksista Vartiosaaren ja Meri-Rastilan
suhteen: ratikka tuskin kulkisi virkistysalueiden tuntumassa. Mieleen nouseekin
ylikapellimestari Pajusen hokema ”uusista merellisistä kaupunginosista”. Hänen
kuvitelmissaan ehkä siintää Laajasalosta Vartiosaareen ja sieltä Meri-Rastilan
läpi kulkeva kultahammasrannikko.
Kultahammasrannikko
tuskin toteuttaisi edes tahtipuikon heiluttajan omaa haavetta. Jos kaupunkia
suunnitellaan ”hyvien veronmaksajien” ehdoilla, lähtevät muut jossain vaiheessa liikkeelle ja
seurauksena voi olla kohtalaisten veronmaksajien joukkopako. Kaupungin toimivuudelle nämä kohtalaiset veronmaksajat ovat kuitenkin tärkeitä. Kuka hoitaa ja opettaa kultahammasrannikon
lapsia tai huolehtii heidän hemmoteltujen vanhempiensa viihtyisyydestä? On sitä
paitsi mahdollista, että kaikkien näiden suunnitelmien lopputuloksena onkin
tekohammasrannikko, jossa kysyntää olisikin lähinnä hard core -tasoisille hoivapalveluille ja niiden tuottajille.
Eikä
poissuljettua ole sekään, että lähiömellakat rantautuisivat Helsinkiin uudenlaisella
kaavalla. Jos merenrannoille asettuneiden kultapossujen piirittämään lähiöghettoon jäisivät vain ne, joilla
ei ole mahdollisuutta sieltä paeta, saattaisi syntynyt eriarvoistuminen ennen pitkää laueta
ennalta arvaamattomalla tavalla.
Olen kuullut
Helsingin edellistä yleiskaavaa kutsuttavan kaupunkimetsäliikkeessä verikaavaksi. Nyt kaupunki tuntuu pyrkivän aiempaa pitemmälle – valmisteilla näyttäisi olevan suorastaan veret
seisauttava kaava.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti
Kommenttisi julkaistaan tarkastuksen jälkeen.