Puut eivät peitä näkymää. Ne ovat osa sitä. - Hanna-Leena Ylinen

tiistai 28. toukokuuta 2013

Paljon melua vuorovaikutuksesta

Meri-Rastilan länsirannalta. Kuva Olli Vento.


KSV ei oikeastaan enää pysty yllättämään. Kun yleiskaavoitusta vetävä virkamies sanoo: ”Me teemme sen yhdessä!”, jokainen viraston käytäntöjä tunteva tietää, että suunnitelmat ovat jo olemassa – on tullut vuorovaikutusnäytöksen aika.  Ja millaisia näytöksiä tämä 2000-luvun mini-Kreml järjestääkään: syksyn alkupamausta seurasi teemaseminaarien sarja, joka huipentui 22.5.2013 pidettyyn kaavakahvilaan.

Vielä joitakin vuosia sitten jaksoin ihmetellä viraston oikkuja. Kun kuulin suunnitelmista rakentaa Meri-Rastilan länsirannan metsään, olin varma, että kyseessä oli erehdys, joka korjattaisiin, kunhan virkamiehet ehtisivät perehtyä asiaan. Mahdollisuuksia erehdyksen korjaamiseen on ollut runsaasti, mutta virasto jatkaa menoaan kuin juna, jolta puuttuvat jarrut ja joka pysähtyy vasta, kun törmää riittävän paksuun seinään. Kyse ei siis ehkä olekaan vahingosta, vaan yksi Helsingin hienoimmista luontoalueista halutaan tuhota vakain aikein ja seurauksista välittämättä.

Totta puhuen jo muutama vuosi sitten minusta tuntui kummalliselta, että Meri-Rastilan vuonna 1950 perustettu 51 hehtaarin kokoinen ulkoilupuisto oli pudotettu monista kaupungin luontoalueita koskevista listauksista. Näin siitä huolimatta, että vuonna 2009 se arvioitiin Taloustutkimuksen rakennusvirastolle tekemässä käyttäjäkyselyssä Etelä-Vuosaaren luonnonarvoiltaan, historialtaan ja maisemiltaan arvostetuimmaksi alueeksi.

Ihmettelin myös, miksi kaupunki ei kirkuen tarttunut OURCityyn, joka tarjosi mahdollisuuden Meri-Rastilalle esitetyn asukastavoitteen toteutumiseen, mutta säästäisi metsän. Kyseessä piti olla win-win -tilanne, sillä OURCityn pohjalta tehty kaava olisi välttänyt valitukset, joita niin luontojärjestöt kuin monet asukkaatkin tulevat tekemään, jos KSV:n osayleiskaavaehdotus etenee. OURCityssä ei sitä paitsi ollut kyse mistään asukkaiden puuhastelusta, vaan ammattilaisten johdolla toteutetusta suunnitelmasta, joka todettiin osayleiskaavaehdotusta paremmaksi myös Sitran rahoittamassa FCG-tutkimuksessa.

Yleiskaavakahvilassa esitetyt visiot selittivät osaltaan Meri-Rastilan osayleiskaavoituksen puuttuvaa vuorovaikutusta. Vaikka yleiskaavoituksen viheraluevisiossa puhutaan kauniisti ekologisesta ja sosiaalisesta kestävyydestä, todellisuus paljastuu karttaa katsomalla. Itä-Helsingin keskeisin vihersormi, Meri-Rastilan 51 hehtaarin kokoinen luontoalue, on pyyhkäisty kokonaan pois. Vuorovaikutuksen kannalta onkin melko ikävää, että virasto poimii muistutuksissa ja kommenttikeskusteluissa käytettyä sanastoa omaan käyttöönsä ja luo näin illuusion asioiden huomioon ottamisesta.

Yleiskaavakahvilassa oli esillä myös liikennevisio, jonka kartalta pystyi bongaamaan Vartiosaaresta Ramsinniemeen menevän pikaraitiotieyhteyden. Tämä kertoo olennaisen kaupungin johdon aivoituksista Vartiosaaren ja Meri-Rastilan suhteen: ratikka tuskin kulkisi virkistysalueiden tuntumassa. Mieleen nouseekin ylikapellimestari Pajusen hokema ”uusista merellisistä kaupunginosista”. Hänen kuvitelmissaan ehkä siintää Laajasalosta Vartiosaareen ja sieltä Meri-Rastilan läpi kulkeva kultahammasrannikko.

Kultahammasrannikko tuskin toteuttaisi edes tahtipuikon heiluttajan omaa haavetta. Jos kaupunkia suunnitellaan ”hyvien veronmaksajien” ehdoilla, lähtevät muut jossain vaiheessa liikkeelle ja seurauksena voi olla kohtalaisten veronmaksajien joukkopako. Kaupungin toimivuudelle nämä kohtalaiset veronmaksajat ovat kuitenkin tärkeitä. Kuka hoitaa ja opettaa kultahammasrannikon lapsia tai huolehtii heidän hemmoteltujen vanhempiensa viihtyisyydestä? On sitä paitsi mahdollista, että kaikkien näiden suunnitelmien lopputuloksena onkin tekohammasrannikko, jossa kysyntää olisikin lähinnä hard core -tasoisille hoivapalveluille ja niiden tuottajille. 

Eikä poissuljettua ole sekään, että lähiömellakat rantautuisivat Helsinkiin uudenlaisella kaavalla. Jos merenrannoille asettuneiden kultapossujen piirittämään lähiöghettoon jäisivät vain ne, joilla ei ole mahdollisuutta sieltä paeta, saattaisi syntynyt eriarvoistuminen ennen pitkää laueta ennalta arvaamattomalla tavalla.

Olen kuullut Helsingin edellistä yleiskaavaa kutsuttavan kaupunkimetsäliikkeessä verikaavaksi. Nyt kaupunki tuntuu pyrkivän aiempaa pitemmälle – valmisteilla näyttäisi olevan suorastaan veret seisauttava kaava.            

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti

Kommenttisi julkaistaan tarkastuksen jälkeen.