Puut eivät peitä näkymää. Ne ovat osa sitä. - Hanna-Leena Ylinen

tiistai 18. maaliskuuta 2014

Ramsinniementien työmaa 18.3.2014

Kymmenen päivää sitten kuvasin kallion muuttumista louhikoksi. Nyt louhikko puolestaan on lähes hävinnyt ja tilalla on kuoppa:

Kiviainesta on kuljetettu pois.
Kiviä viedään pois ainakin kahden kuorma-auton voimin:



Kaksi kuorma-autoa tulossa hakemaan kiviä.
Paikoin on jo melko tyhjää:

Maa on autio ja tyhjä.
Vaikka olen seurannut lähiseutujen rakentamista jo noin kymmenen vuotta, hämmästyn edelleen, kun näen työkoneissa yritysten tarroja. Kallioperän tuhoaminen on ammattilaisista ilmeisesti niin hyväksyttävää, että sitä ei tarvitse sen kummemmin peitellä:

Täällä tehdään laatutyötä.
Kallioporaan ja punaisiin tötteröihin on vaikea tottua. Tästä räjähtää kohta:

Tuhon välineitä.

2 kommenttia:

  1. En tiedä, että onko talvimasennus napannut yliotteen, mutta jotenkin tulee mieleen, että kuvissasi on pienoiskoossa se, mitä tällä pallolla tapahtuu suuressa kuvassa. Yhtä lailla tulee mieleen, että vaikka pallolle ihmisiä sopii, niin sopiiko ihmisen sentään valloittaa itselleen koko palloa?

    Muutama kymmenen asuntoa tuottaa jo tuollaista jälkeä ja nyt puhutaan jo kymmenistä tuhansista, ja siihen vielä päälle ne alueet joilta resurssit tuodaan. Kun satama-alueet on rakennettu, niin sitten sitä vasta alkaa metsää kaatumaan, kun seuraavat kymmenet ja tuhannet tulevat. Turha kai luulla, että yksikään poliitikko lopulta katkaisisi kasvua, kun taloutta pitää saada nousuun vielä nousun päältäkin. Olisi hauska joskus lyödä samanlaiset kuvat jonkun poliitikon eteen ja kysellä, että tätäkö aikoo jatkaa siihen asti kunnes mitään muuta ei enää ole? Ainakaan pelkin sanoin viesti ei ole mennyt perille. Sanovat ymmärtävänsä maailman olevan rajallinen, mutta vielä ei näköjään ole rajat tarpeeksi lähellä. Vielä on liian moni laji katoamatta ja liikaa erämaata valloittamatta. Ahdistavaa olla sillä puolella jolta tila katoaa ja huomata, että päättäjät ovat toisella puolella, eikä päättämäänkään pääse, jos ei ole valmis jatkamaan tätä menoa. Yhtä ahdistavaa on lukea vanhoista kirjoista muiden kysyneen nuo samat kysymykset jo aikoja sitten, ja huomata, että hirvittävän paljon on asioita kadonnut heidän ajoistaan.

    Turha kai se on yrityksiä tai ainakaan työntekijöitä syyttää, jos jotakin pitää syyttää, niin päättäjiä, jotka eivät suostu näkemään tässä järjestelmässä muuta vikaa kuin sen, että se kulkee liian hiljaa. Hehän nuo koneet ovat tuonnekin päästäneet. Itse ymmärtäisin, että ihminen tarvitsee ruokaa, lämpöä ja sosiaalisuutta, ja että voisihan nuo hankkia muutenkin kuin jatkamalla tätä tuhoamista, mutta hölmöläiseksihän sitä on vain leimannut itsensä, jos tuollaisia on mennyt ehdottelemaan. Omaa järkeä vain alkaa epäilemään, että eikö oikeasti kukaan huomaa samaa kuin itse on huomaavinaan, ja kun vielä poliitikotkin vain haluavat lisää tätä kasvua vaihdellen vain adjektiivia sen edessä, niin tuntee olevansa aika lastuna laineilla.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Olen samaa mieltä, syy ei ole yksittäisten yritysten tai työntekijöiden, vaan järjestelmän, jossa tällaista toimintaa pidetään täysin normaalina ja jopa arvostettavana.

      Ajattelen niin, että myös paikallinen on globaalia. Se, mitä tapahtuu yksittäisellä tontilla Ramsinniementiellä - varsinkin kun se tapahtuu laajasti hyväksyttyjen arvojen mukaisesti - kuvaa maailmaa yleisemminkin. Ei hyvältä näytä.

      Poista

Kommenttisi julkaistaan tarkastuksen jälkeen.