Puut eivät peitä näkymää. Ne ovat osa sitä. - Hanna-Leena Ylinen

keskiviikko 3. syyskuuta 2014

Vierailu Stansvikissa 1.9.2014



Maansiirtotyöt ovat rouhaisseet osan pihasta. 1.9.2014 
Osallistuin vuosi sitten Helsingin luonnonsuojeluyhdistyksen järjestämälle Stansvikin kaavakävelylle, jonka pohjalta kirjoitin kaupunkisuunnitteluvirastolle mielipiteen Stansvikin asemakaavaehdotuksesta. Stansvikilaiset kutsuivat meidät 1.9. katsomaan, mitä alueella sittemmin on tapahtunut.

Vaikka päätöstä Kruunuvuoreen siltaa pitkin tulevasta raitiolinjasta ei vielä ole, rakennetaan Koirasaarentietä jo raitiovaunuja varten ikään kuin päätöksentekoprosessilla mahdollisine valituksineen ei olisi mitään merkitystä. 

Punaisen torpan vieressä oli vuosi sitten metsikkö, jota sammakot (mm. rauhoitettu viitasammakko) käyttivät kulkuväylänään. Nyt metsikkö on mennyttä ja näkymä tällainen: 

Tästä on poistettu puita ja vähän muutakin. 1.9.2014
Sama toisesta suunnasta. 1.9.2014
Traktorin purema. 1.9.2014

Samoin kuin Ison Kallahden puistossa myös Stansvikissä hakkuut olivat olleet kesäkuussa, siis lintujen rauhoitettuna pesimäaikana.

Isäntämme kertoivat myös vesiliskoista, joiden lampi on lähes täytetty louhoksella:

Vähän lampea on jäänyt esiinkin. 1.9.2014
Kallioilla kävellessämme tutkimme niiden laavaraitoja:

Kalliota, taustalla myös entistä kalliota. 1.9.2014
Lampi kallion uomassa. 1.9.2014
Elämä mahtuu joskus pieneen tilaan. Kallioon porattuun reikään on kasvanut kaksikin puun tainta:

Puuntaimet kolossa. 1.9.2014
Jokaisen, joka haluaa, että Helsingin luonnonrannoille rakennetaan, pitäisi tutustua Kruunuvuorenrannan louhoksen lohduttomuuteen:

Läjää. 1.9.2014
Ja sitä riittää. 1.9.2014
Rikotusta maisemasta huolimatta näimme myös paljon kaunista. Stansvikissa on jäljellä vanhaa metsää ja ruovikkoista rantaa, tosin nekin ovat uhattuna. Lahti tarjoaa suojaa sekä linnuille että rauhoittumista kaipaaville ihmisille:

Stansvik 1.9.2014
Stansvik 1.9.2014
Valitettavasti Helsingin kaupunginjohto ja suunnittelijat eivät tämän idyllinen arvoa ymmärrä. He haluavat muuttaa luonnontilaisen rannan painajaismaiseksi hiekkaerämaaksi Aurinkolahden tapaan:

Sama paikka kaupunkisuunnittelijan silmin. Kuvakaappaus KSV:n projektisivulta.
Stansvikin retki havainnollisti Helsingin kaupungin toimintaan liittyviä ongelmia. Positiivista kuitenkin on, että stansvikiläiset aikovat taistella loppuun asti ja paljon olisi vielä pelastettavissakin.


5 kommenttia:

  1. Kuvissa esiintyvä punainen torppa on yksi Helsingin vanhimmista rakennuksista. Se rakennettiin nykyisin luonnonsuojelualueeksi määritellyllä kallioalueella toimineelle kaivoksen työnjohtajalle työsuhdeasunnoksi 1700-luvun lopulla. Sen vintillä on tiettävästi jo ainakin 60 vuotta viihtyneet myös lepakot ja luontodirektiivin mukaisen tiukan suojelun piirissä olevan lepakkojen lisääntymispaikan viereinen tietyömaa edellytti ELYn poikkeuslupaa. Sen saatuaan kaupunki kaatoi varmuuden vuoksi metsän 19.3.2014 päivää ennen kuin Helsingin hallinto-oikeus ratkaisi asiasta tehdyn toimenpidekieltohakemuksen. ELYn lupa on edelleen hallinto-oikeuden puitavana. Outoa asiassa on sekin, että poikkeusluvassa oli määritelty kesä-elokuu ajaksi, jolloin Kaivoshuvilan läheisyydessä ei saa tehdä meluavaa työtä. Metsän kaadon jälkeen rauhaan jätetyn alueen mylläys jatkui kuitenkin elokuun alussa. ELY ei asiaan mitenkään puuttunut, koska kuuulema lepakot lentelee öisin eikä päiväaikainen remontointi ole kuulema poikkeusluvan vastaista. Kellonaikaa luvassa ei ollut mainittu ja 100 desibelin lisäksi päiväaikainen rakentaminen tuottaa runsaasti pölyä.

    Lepakoiden lisäksi vähintäänkin pölystä kärsii viereinen luonnonsuojelualue. Tien asemakaavassa ei ole lainkaan arvioitu vaikutuksia lähialueisiin vaikka lain mukaan pitäisi. Toisella puolella on vesilain mukaan suojeltu luontotyyppi Tahvonlahden pohjukka, joka on geologisesti ja linnustollisesti arvokas alue ja viitasammakon lisääntymispaikka. Tahvonlahden pohjukan luonnontilaa muokkaa mm. rakenteilla oleva hulevesioja, jolle ELY ei katso olevan edes poikkeusluvan tarvetta. Viitasammakoiden elinoloja rakentaminen ja tuleva tie heikentää vesistön luonnontilan muutoksen kautta, mutta ei siihenkään ELYn mukaan lupia tarvita.

    Kaupungin suunnitelmissa on vielä kaataa Tahvonlahden jalopuuvaltaista rantametsää parkkipaikan, viljelypalstan ja huoltotien tieltä. Rakentaa viitasammakoiden elinalueille ja silokallioille siltoja, geologisesti arvokkaalle harjulle saunakylä ja linnustollisesti arvokkaan luodon edustalle melontakeskus. Tiestön lisääntymisen vuoksi Helsingin suurin mantereella oleva hiljainen alue on kohta muisto vain. Samaan aikaan toisaalla hiljaisuutta markkinoidaan turisteille http://www.hs.fi/kotimaa/Suomen+hiljaisuutta+markkinoidaan+Aasiaan/a1409638346835

    VastaaPoista
  2. Samoilla paikoilla kävin minäkin ihmettelemässä kuinka metrin päästä luonnonsuojelualueen kyltistä oli jo luonto kadonnut. On tosiaan todella upeat kalliot rannassa ja myös kauempana metsän suojassa. Taitaa tuollakin jäädä suojelualueista jäljelle vain rakentamisen saartamia saarekkeita, eli monelta lajilta katoaa kulkuväylät muualle. Sitten rakentaminenkin tuntuu olevan aika tehotonta, eli paitsi että luontoa tuhotaan, niin tehottomuudella varmistetaan että muualla joudutaan ottamaan luontoa rakentamiseen entistä nopeammin.

    Tuo kysymys siitä, että vastustaako rakentamista ylipäätään vai haluaako vain että se saataisiin pienemmälle alalle on minusta mielenkiintoinen. Siis missä vaiheessa pitää laittaa stoppi välillä tämä hetki ja se hetki jolloin on rakennettu Helsinki umpeen. Sillä eikö ole niin, että jos joka vuosi rakentaa jonkun alan, niin jossain vaiheessahan on sitten rakennettu kaikki, jos rakentamista ei lopeta. Talouskasvu vaatii lisää väestöä ja työvoimaa, mutta jos talouskasvun päässä odottaa lopulta luonnon katoaminen, niin mitäs järkeä sillä talouskasvulla sitten on? Kun katselee noitakin kuvia, niin en minä ainakaan haluaisi lisää tuollaista tuhoa, mutta kun politikkaa seuraa, niin ei siellä taida olla yhtäkään sellaista joka ei tuota lisää lupaisi. Lisää ja nopeammin taitaa olla jokaisen motto.

    Tuossa tuoreemmassa kirjoituksessasi on aivan oikein listattu miten saisi asuntoja lisää ja samalla säästäisi luontoa, mutta kun noitakin ohjeita seuraa tarpeeksi kauan, niin tulee rakentaneeksi lopulta luonnon pois. Yhtälailla alkaa tuntua, että siirtyminen palvelutalouteen on samanlainen parempi vaihtoehto entiseen, mutta silti vie samaan synkkään lopputulemaan, mutta ehkä hitaammin. En tahtoisi synkistellä, mutta kuten kuvistasi usein näkee; luontoa joko on tai sitä ei ole. Ei ole paljoa väliä ovatko tulevat talot mainoksissa ekologisia, jos noin paljon ekologiaa katoaa niiden tieltä.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Näinhän se on. On turha puhua ekologisesta rakentamisesta, jos jälki on kuin sotatantereella.

      Tuoreemman kirjoituksen taustalla on osittain ajatus, että kaavoitus ja rakentaminen eivät ole yksi yhteen eli vain osa kaavoista toteutuu käytännössä. Kaikki poliittiset ryhmät Helsingissä ovat sitoutuneet isoon kaavoitusta ohjaavaan väestönkasvutavoitteeseen. Tämän vuoksi on tärkeää pyrkiä huolehtimaan, ettei väestösuunnitetta päästä käyttämään tekosyynä luontoalueille rakentamiseen.

      Jos kaavoitetaan asuntoja sekä olemassa oleville että vielä luonnontilaisille alueille, alkaa kaava ensimmäiseksi toteutua rakennusliikkeiden kannalta kaikkein houkuttelevimmilta paikoilta - yleensä siis rantametsistä ja muilta luontoalueilta. Tällöin Helsingin kaupunkiluonto menetettäisiin muutamassa vuodessa, vaikka väestösuunnite osoittautuisi epärealistiseksikin.

      Jos taas kaavoitus ohjaisi asuinrakentamisen vain jo ennestään rakennetuille alueille, ei rakennusliikkeille tarjoutuisi mahdollisuutta pikavoittojen tavoitteluun houkuttelevimmilla tonteilla. Tällöin väestösuunnitetta ei pystyttäisi käyttämään tekosyynä luontoalueille rakentamiseen.

      Kasvuun perustuvan talouden ongelma on, että siinä taloutta tarkastellaan ikään kuin se olisi irrallaan ympäröivästä maailmasta. Talouskasvun tavoittelu myös edellyttää tyytymättömyyden ylläpitoa, sillä tyytyväisillä ei ole tarvetta kulutukseen.

      Poista
  3. Jos öljysatamalta vapautunut alue olisi suunniteltu tehokkaasti, olisi ympärille jäänyt kunnolla luontoa takaamaan viihtyisyys ja terveellinen ympäristö.

    Ylimitoitetut uimarannat eivät ole tarpeen uimista varten. Veteen pääsee ilman leveää hiekkatannertakin. Jos rantakaista säilyisi enemmän luontaisena, olisi paketti parempi niin ihmisille kuin luonnolle.

    Kun ilmasto lämpenee, tarvitaan kunnon viherverkosto sekä kaupunkia ja kaupunkilaisia auttamaan että toisaalta luonnolle ekologisiksi yhteyksiksi. Rakennettua tilaa on alettava käyttää tehokkaammin. Toisaalta on hyvä tunnistaa muutokset, jotka vapauttavat rakennettua tilaa uudenlaiseen käyttöön.

    Maantuhlailun ajan pitäisi jo olla ohi.

    VastaaPoista
  4. Talouskasvuajattelussa on mukana paljon rajoittuneisuutta. Ikään kuin tärkeät asiat voitaisiin toteuttaa vain, jos numeroiden määrä kasvaa. Jotta ihminen mahtuisi pitkän päälle luonnon raameihin, pitäisi olennaiset asiat pystyä hoitamaan uudella tavalla.

    Ei ole pakko tuottaa turhaa, jotta tarpeelliseen olisi varaa. Oikeastaan asia on päinvastoin. Viime kädessä realiteetit tulevat maapallon rajoista.

    VastaaPoista

Kommenttisi julkaistaan tarkastuksen jälkeen.