Seurausten sijaan pitäisi puuttua syihin

Vartiosaari: esimerkki kaavasta, jolla olisi aluettaan laajempaa vaikutusta.

Juha Sipilän johtama hallitus haluaa puuttua kaavavalituksiin. Tähän liittyen Matti Vanhasen asuntotyöryhmä kuunteli asiantuntijana Rakennusteollisuutta.

Jos asiantuntijatahon asianosaisuus ei riitä hälytykseksi, viimeistään perustelujen ristiriitaisuuden pitäisi herättää. Valitusoikeus haluttaisiin poistaa ELY-keskuksilta, koska suurin osa niiden valituksista menestyy oikeuskäsittelyssä. Kuntalaisten valitusoikeutta taas haluttaisiin rajoittaa, koska niistä pienempi osa on johtanut muutoksiin – ne ovat siis asianosaistahojen mielestä turhia.

Vaikka vain noin kymmenestä prosentista kaavoja valitetaan hallinto-oikeuteen, synnyttää valitusoikeudesta mediassa käytävä keskustelu mielikuvan massiivisesta ongelmasta. Huomio on lisäksi kiinnittynyt valituksiin, ei niiden syihin. Entä jos tehokkain keino valitusten vähentämiseksi olisikin kaavaviranomaisten kouluttaminen niin, että kaavoissa aidosti huomioitaisiin lain määrittelemät sisältövaatimukset?

Ideaalitilanteessa kaavoitus toimisi itseohjautuvasti eikä tarvetta valituksiin siis olisi. Kaavoittaja huolehtisi selvitysten riittävyydestä ja siitä, että selvityksistä saatu tieto myös päätyisi ohjaamaan kaavoitusta.

Ihannesuunnittelussa vuorovaikutus olisi aitoa eikä haluttua lopputulosta olisi lyöty lukkoon jo ennen osallistumis- ja arviointisuunnitteluvaihetta. Tällä hetkellä vuorovaikutuksen näytösluonteisuus tulee esille jopa tavoissa, joilla suunnitelmien varhaisista visioista puhutaan. Hankkeen arkkitehti saattaa maastokäynnillä ennen alustavia suunnitelmia todeta hämmentyneille osallisille, että tähän tulee sitten raitiotie.

Koska ideaalitilanteeseen on mahdollista päästä vain toiveajattelussa, on kunnallisvalituksen säilyttäminen tärkeää. Jos valitusoikeus poistettaisiin, kaavoituksen itseohjautuvuus vähenisi entisestään. Nyt käydyssä keskustelussa valitukset nähdään jonkinlaisena kiusantekona. Entä jos valitusoikeus ymmärrettäisiin osaksi kaavaprosessin laillisuusvalvontaa?

Kuntalaisen oikeutta vaikuttaa asioihin ei pitäisi rajoittaa asuinpaikan mukaan. Lisäksi hallituksen suunnittelema muutos saattaisi rajoittaa tätäkin enemmän, jos valitusoikeus sidottaisiin esimerkiksi omistamiseen, jolloin pelkkä asuminen ei enää oikeuttaisi edes takapihan puolustamiseen.

Tarpeelle vaikuttaa välitöntä lähiympäristöä laajemmin on useita syitä. Vaikka kaavat tarjoillaan pieninä paloina, ne eivät todellisuudessa ole erillisiä, vaan liittyvät toisiinsa. Esimerkiksi Helsingin suunnitelmat Laajasalossa, Vartiosaaressa, Ramsinniemessä ja Meri-Rastilassa muodostavat kokonaisuuden, vaikka yhteys onkin haluttu häivyttää rikkomalla suunnitelma osiin.

Laajoissa kaavoissa puolestaan on ongelmia, jotka ulottuvat koko kaava-alueelle. Tästä on esimerkkinä Helsingin tekeillä olevaa yleiskaavaa hämärtävä pikseliluonne, joka toteutuessaan uhkaisi eri puolilla kaupunkia sijaitsevia luontoalueita. Tällaisesta pitäisi voida asuinpaikasta riippumatta valittaa koko kaava-aluetta koskien. 

Lue myös: Akatemiaprofessori Kaarlo Tuorin haastattelu

Ympäristöministeriön, Tampereen yliopiston ja Pohjoisen ympäristö- ja vähemmistöoikeuden instituutin raportti Miten ympäristöperusoikeus toteutuu on ladattavissa täältä.