Puut eivät peitä näkymää. Ne ovat osa sitä. - Hanna-Leena Ylinen

maanantai 25. heinäkuuta 2016

Rantametsät ovat itähelsinkiläisten Keskuspuisto

Ramsinniemi 24.7.2016
Kaupunkisuunnittelulautakunta hyväksyi kokouksessaan 14.6.2016 yksimielisesti yleiskaavaehdotuksen, jossa esitetään runsaasti rakentamista Helsingin luontoalueille. Vähän aiemmin yli puolet kaupunginvaltuutetuista oli allekirjoittanut aloitteen kansallisen kaupunkipuiston perustamisesta Helsinkiin.

Olivatko päättäjät siis ehtineet muutamassa viikossa muuttaa mieltään, kun niin monet heistä olivat ensin kannattaneet luontoalueita turvaavaa kaupunkipuistoa ja sen jälkeen viiden puolueen edustajat yksimielisesti hyväksyivät kaavan, jonka perusteella olisi mahdollista sijoittaa massiivista rakentamista mm. Itä-Helsingin merellisille luontoalueille?

Kyse taitaa pikemminkin olla poliittisesta taktikoinnista ja viherpesusta. Kaupunkipuistoaloite on silmänkääntötemppu, jolla äänestäjän huomio vaalien lähestyessä pyritään kiinnittämään johonkin muuhun kuin ikävään yleiskaavaan. Kansallinen kaupunkipuisto on rajattavissa yleiskaavan kanssa yhteensopivasti niin, että puisto käsittäisi vain joitakin aiemminkin kohtalaisen hyvin turvattuja alueita. Samalla kaupunkipuistoa voitaisiin käyttää perusteena paineille rakentaa rajauksen ulkopuolelle jääville viheralueille.

Tällaisia rajauksen ulkopuolelle jääviä alueita olisivat todennäköisimmin rakennusliikkeiden tavoittelemat merelliset kohteet kuten Vartiosaari ja Ramsinniemi. Yleiskaavakäsittelyssä yksikään ryhmä ei ottanut kantaa Ramsinniemen puolesta. Hiukan aiemmin käsitellystä Vartiosaaren osayleiskaavasta kaksi kaupunkisuunnittelulautakunnan jäsentä sentään jättivät eriävän mielipiteen.

Pekka Buttler (vas.) kirjoitti Vartiosaaresta myös blogin, jossa oli paljon hyvää. Tekstin loppupuolella hän valitettavasti päätyi kuitenkin pohtimaan, että saaristoraitiotie voitaisiin toteuttaa ilman asuinrakentamistakin. Hän siis näytti omaksuneen sen aiemmin lähinnä vihreiden ylläpitämän harhan, että raideliikenne olisi luontoystävällistä silloinkin, kun sillä pirstotaan metsäalueita. Samalla logiikalla sademetsiä voitaisiin suojella raivaamalla niitä kiskojen alta.

Kaavoitus on tulevaisuuteen tähtäävää toimintaa ja siksi parhaan tietämyksen näköpiirissä olevista riskeistä tulisi ohjata sitä. Tällä hetkellä suurimmat tunnistetut riskit ovat luonnon monimuotoisuuden väheneminen ja ilmastonmuutos. Kaavoituksessa näiden huomioiminen tarkoittaisi mm. hiilinielujen säilyttämistä sekä pyrkimystä turvata vihersormien laajamittaisuus ja kytkeytyneisyys. Jos vihersormesta katkaistaan merkittävä osa, mikä on uhkana esim. jos Vartiosaareen ja/tai Ramsinniemeen rakennettaisiin, tarkoittaisi se heikennystä vihersormen muillekin osille. Koska luonto ei säily tilkkuina, nostaa vihersormien kytkeytyneisyys myös niihin kuuluvien yksittäisten alueiden merkitystä.

Globaalien riskien lisäksi kaavoituksessa tulisi huomioida paikallisemmat ongelmat kuten Itämeren tila. Ranta-alueiden tuntumaan rakentaminen on monin tavoin pulmallista. Viime aikoina julkisuuteen on noussut Helsingin rakennustyömailta Itämereen päätynyt muoviryönä.
      
Miksei riskejä sitten huomioida kaavoituksessa? Yksi syy on, ettei tietoisuus niistä ole vielä läpäissyt yhteiskuntaamme, vaan tulevaisuuden haasteista ovat toistaiseksi huolestuneet vain tiedemiehet sekä yksittäiset kansalaisryhmät. Niin virkamiehet kuin päättäjätkin elävät kuplassa, jossa isojen riskien minimoimisen sijaan tärkeänä pidetään talouden kasvattamista. Samalla ne, jotka uskaltavat vaatia riskien huomioimista (siis muutosta nykyiseen toimintatapaan), leimataan muutosvastarintaisiksi tai pahimmassa tapauksessa jopa nimbyiksi. Eivätkö muutosvastarintaisia ole pikemminkin ne, jotka eivät ole halukkaita muuttamaan systeemiä?
 
Toinen syy riskien huomiotta jättämiselle, on edustuksellisen demokratian heikkous. Kun valta on keskitetty muutamalle kymmenelle (tai valtakunnan tapauksessa kahdelle sadalle) valitulle, onnistuu riittävän enemmistön lobbaaminen hankkeiden tueksi lapsellisen helposti. Moni on paheksunut kansanäänestyksiä Britannian brexit-äänestykseen liittyen ja esittänyt edustuksellisen päätöksenteon pohjautuvan jotenkin parempaan asiantuntemukseen. Ottamatta kantaa siihen, millainen systeemi voisi tuottaa tulevaisuuden kannalta hyviä tuloksia, niin edustuksellisen demokratian heikkoudet ovat ilmeiset. Se, ettei yksikään kaupunkisuunnittelulautakunnan jäsenistä älähtänyt noin kolmanneksen Helsingin viheralueista nielevästä yleiskaavasta, kertoo lobbarien onnistuneen sitouttamaan viittä eri puoluetta edustavat päättäjät.

Yleiskaava ei ole niin harmiton kuin poliitikot väittävät. Yleiskaavassa Helsinkiin on sijoitettu rakentamista huomattavasti yli tarpeen. On helppo arvata, että jos kaava nykyisessä muodossaan joskus saa lainvoiman, sen pohjalta asemakaavoitetaan ensimmäiseksi kohteet, jotka ovat meren tuntumassa sijaitsevia luontoalueita, koska juuri niille rakennusliikkeet haluavat rakentaa. Yleiskaavan aikaperspektiivi ei myöskään ole niin pitkä kuin on annettu ymmärtää. Vaikka suunnitelman nimi on Yleiskaava 2050, yleiskaavablogissa sen arvioidaan ohjaavan asemakaavoitusta noin vuoteen 2030.

Päättäjät eivät ehkä ymmärrä olla huolissaan luonnosta, mutta ymmärtäisivätkö he huolestua edes vaaleista? Vain yksittäiset poliitikot ovat ottaneet kantaa Itä-Helsingin merellisten alueiden puolesta. On siis aika muistuttaa puolueita siitä, että noin neljännes helsinkiläisistä on itähelsinkiläisiä.

Rantametsät ovat itähelsinkiläisten Keskuspuisto.

9 kommenttia:

  1. Vihersormien pirstominen on huono ratkaisu, kun tiedetään, että maailmassa on liian vähän monimuotoisuutensa vuoksi kestävää luontoa. Sekin kun tiedetään, että pirstottuna luonto kestää huonommin.

    Ramsinniemessä hämmennystä lisää, että vihersormi on vaarassa pirstoutua jo olemassa olevan luonnonsuojelualueen lähellä. Niemen luontoarvot ovat hyvät myös suojellun alueen ulkopuolella.

    Vartiosaaressa taas luonto ja kulttuuri ovat hienosti samaa pakettia.

    Vihersormet pitäisi turvata kunnolla eri puolilla kaupunkia.

    VastaaPoista
  2. Jos viherpikselit joustavat kutistumalla ja rakentamispikselit laajentumalla, voi luonnon kestävyys kärsiä monin paikoin kaupunkia. Jos lisäksi viherpikseleitä puuttuu nykyisille vihersormille olennaisista paikoista, saattaa luonto Helsingissä heikentyä paljon.

    Tukholmassa on tarkoitus säästää luontoa, vaikka asukkaita halutaan reippaasti lisää. Tukholman taktiikka on hyvä.

    Miksi sitten valittaisiin joustopikseli - ellei joustamaan? Mikä olisi joustamisen todennäköinen suunta?

    VastaaPoista
  3. Ei varmaan tarvitse ketään muistuttaa eduskuntavaaleista ja siitä kuinka nyt hallituksessa olevat laittoivat nimensä yhteen ja toiseen vetoomukseen jonkin puolesta, mutta unohtivat ne heti hallitusta tehdessä. Eikä sitäkään media, tuo vallan vahtikoira, pitänyt minään erikoisena virheenä ja tuskin kukaan edes yritti asiasta ottaa vastuullisia tilille. Valtamedia ja suuret puolueet ovat yhtä ja samaa porukkaa.

    Oikeastaan tässäkin asiassa suurin media taitaa olla tämä blogi. Ainakin jos etsii tutkivaaa journalismia. Mikä on sinänsä kunnioitettavaa, mutta samalla valtavan surullista, koska kyllä demokratiaan tarvittaisiin puolueeton valtamedia, eikä sellaista jonka valtapaikat ovat täysin suurilla puolueilla ja jotka sitten ajavat joidenkin eturyhmien etua surutta, kuten nyt tässä tapauksessa rakennusliikkeiden.

    Mutta eipä muissakaan puolueissakaan ole enää draivia ajaa jotain muuta kuin kasvua kasvun perään. Väestönkasvu, uudet tehtaat ja kauppakeskukset ovat niitä toivottuja, eivät vapaat joet tai rakentamattomat rannat. Jotkut sentään sanovat ymmärtävänsä nykyisiä ja tulevia kasvun tuomia ongelmia, mutta sitten kuin pitäisi siitä kasvusta kieltäytyä, niin ei olekaan selkärankaa. Vai mitä pitäisi ajatella sellaisesta poliitikosta, joka omassa elämässään ajaa pieniä parannuksia ja turhan vähentämistä, mutta sitten valtuutettuna puoltaa uusia mammuttiliikeskuksia? Aika moni saa syödä puuronsa kylmäna, jos aiotaan siten vähentää kulutusta kun Pasila ja Kalasatama tunkee uutta ryönäää ja turhaketta ihmisille.

    VastaaPoista
  4. Itähelsinkiläisille rantametsät ovat asumisviihtyvyyden kannalta erittäin tärkeitä. On suunnattoman yksisilmäistä tuhota virkistysalueita, jotka palvelevat alueen asukkaita tasavertaisesti tilipussiin katsomatta. Luonnonläheisyys lisää täällä elämänlaatua niilläkin, jotka ovat työttömiä tai muuten pienituloisia, ja heitä on paljon. On järjetöntä kaupunkisuunnittelua vähentää hyvinvointia ylläpitäviä tekijöitä. Ja on pitkällä tähtäimellä järjetöntä keskittää asumista ja luoda keskusta-periferia-asetelmaa niin globaalissa, kansallisessa kuin paikallisessa mittakaavassa. Ihmiskunnan tulevaisuuden avain on tasapainottamisessa, ei jakojen syventämisessä. Talouskasvuajattelu on menneen talven lumia. Pienempi on kauniimpaa - ja toimivampaa.

    VastaaPoista
  5. Helsinkiin voisi rakentaa selvästi nykyistä korkeampia taloja moneen paikkaan viheralueiden ulkopuolelle. Tämä olisi aitoa tiivistämistä. Luontoon rakentaminen on maankäytön muutoksen levittämistä.

    VastaaPoista
  6. Luonto auttaa torjumaan sairauksia ja lisää tasa-arvoa. Tasa-arvoiset yhteiskunnat taas voivat paremmin.

    VastaaPoista
  7. Helsinkiin tarvittaisiin keskuspuistojen verkosto. Kunnon vihersormet linkittyisivät toisiinsa. Luonto pärjäisi paremmin ja ihmiset pääsisivät mukavasti kunnon virkistyskierroksille.

    Vihersormien ympärille voisi sitten rakentaa myös selvästi nykyistä korkeampaa kaupunkia.

    VastaaPoista
  8. Vihreät ovat keksineet ovelan keinon hävittää Helsingin viheralueet vetoamalla asuntojen rakentamiseen. Muut puolueet peesaavat, sillä mikä itseään kunnioittava puolue voisikaan nousta vastustamaan asuntojen rakentamista.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Rantametsien rakentaminen on Kokoomuksen idea, jota demarit ovat tukeneet. Valitettavasti myös vihreät ovat ainakin osittain mukana, kuten Soininvaaran ja Särelän käytös Vartiosaaren asiassa on osoittanut.

      Poista

Kommenttisi julkaistaan tarkastuksen jälkeen.