Osallistavan kaupunkisuunnittelun alkeita demareille

Arkkitehti Tristan Hughes Vuotalolla 27.9.2012

Demarit ovat olleet ongelma meille Meri-Rastilan metsän puolustajille. Kaupunkisuunnittelulautakunnassa SDP:n edustajat liittoutuivat Kokoomuksen kanssa ja Kaupunkisuunnitteluvirasto sai luvan jatkaa Meri-Rastilan metsäalueelle suunnittelemista äänin 5 – 4. Metsän säilyttävän OURCity-vaihtoehtokaavan puolella olivat vihreiden, Vasemmistoliiton ja RKP:n edustajat. 

Kun Matti Niemi, toinen kaupunkisuunnittelulautakunnan demarijäsenistä, lupasi tulla keskustelemaan asukkaiden kanssa, päätimme tarttua tilaisuuteen. Ehkäpä ongelmaamme löytyisi ratkaisu. Sitä paitsi Luonnonsuojelija-lehti oli kysynyt puoluesihteereiltä tärkeimpiä ympäristöpoliittisia linjauksia ja SDP:n vastauksessa oli, että ”kuntalaisilla on oltava riittävästi laadukkaita lähivirkistysalueita retkeilyyn ja luonnossa liikkumiseen”. Äänestäjien kuluttajansuojan kannalta olisi siis ongelmallista, jos demarit vaalien jälkeenkin olisivat tukemassa Meri-Rastilan metsään rakentamista.

Meri-Rastilaan halutaan osallistavan kaupunkisuunnittelun pilottikohde

Meri-Rastilaa, kuva: Olli Vento

Pro Meri-Rastila on lähettänyt hakemuksen Helsingin kaupungin osallistavan kaupunkisuunnittelun pilottihankkeeksi.

Östersundom - kauneinta Helsinkiä (toistaiseksi)

Östersundom, 15.9.2012, kuva: Olli Vento

Helsingin luonnonsuojeluyhdistys järjesti lauantaina 15.9. geologian päivän syysretken, jolla tutustuttiin Mustavuoren ja Kantarnäsin monimuotoiseen luontoon ja geologisiin kohteisiin. Osa paikoista, joissa kuljimme, oli minulle entuudestaan tuttuja, mutta joissakin kävin ensimmäistä kertaa.

Retken kauneimmalla kohdalla kuulin, että tämä on sitä Östersundomia, jonne halutaan rakentaa. Järkytyin, mutta en yllättynyt. Kokemukseni mukaan kaupunkisuunnittelijat eivät näe luontoa - he näkevät kartalla olevan valkoisen alueen.

Retken jälkeen sain sähköpostiini seuraavat Helsingin rantoihin liittyvää politiikkaa kuvaavat linkit:

http://wadenstrom.blogspot.fi/2012/09/talosaari.html

http://www.mikkoniskasaari.fi/node/144

: 

Meri-Rastilan metsän promootiovideo

Kuluneen vuoden aikana olen huomannut, että Meri-Rastilan metsää puolustavat myös muut kuin merirastilalaiset. Taustalla on monenlaisia toimijoita, jotka tekevät työtä puolestamme, mutta eivät pidä meteliä itsestään. Luonnonsuojelijat ilmestyivät pyytämättä paikalle juuri, kun heitä tarvittiin. Enkä vieläkään tiedä, kuka antoi Yleisradion toimittajalle vinkin, että metsästä kannattaisi tehdä ohjelma. 

Borislav Borisov on yksi metsän puolesta taustalla toimineista. Hän kävi vuoden aikana useita kertoja Meri-Rastilassa kuvaamassa. Sain tiedon hänen aikeistaan koota aineistosta metsälle promootiovideo vasta, kun pari viikkoa sitten päädyin itse mukaan materiaaliin.   

Borislavin koostaman videon voi katsoa täältä.

Vale, emävale, tilasto

Tälle tontille oltiin muutama vuosi sitten aloittamassa rakentamista, Ramsinranta II, Meri-Rastila. Kuva: Olli Vento

Lähetin 3.9.2012 muutamille poliitikoille linkin Meri-Rastilan rakennustyömaista kirjoittamaani blogiin. Saateviestissä kerroin, että toisin kuin KSV väittää, Meri-Rastilan jo rakennetusta tai kaavoitetusta pinta-alasta noin puolet on varattu omistusasunnoille. Yhdessä saamassani vastauksessa minua pyydettiin kertomaan, mitä tarkoitan ilmaisulla ”karttaa katsomalla”. Kyseinen poliitikko viittasi tilastoon, jossa Meri-Rastilan asuntokantaa verrattiin koko Helsingin asuntokantaan.

Kopioin tähän hänelle 4.9. lähettämäni vastauksen:

Meri-Rastilassa on useita rakennustyömaita

KSV on perustellut haluaan rakentaa Meri-Rastilan rantametsään sillä, että alueella ei ennestään olisi kovan rahan asuntoja. Karttaa katsomalla kuitenkin huomaa, että Meri-Rastilassa on väitettyä monipuolisempi asutus. Verkkotien seudulla on pientaloja usealta vuosikymmeneltä ja Ramsinniemi on historiallinen huvila-alue. Lisäksi Meri-Rastilaan on 2000-luvulla rakennettu pääasiassa omistusasuntoja. Useita taloyhtiöitä on tälläkin hetkellä rakenteilla.

Meri-Rastilan metsän mysteerikivi

Meri-Rastilan mysteerikivestä on louhittu paloja ja siinä on poran reikiä.

Kesän aikana olen inventoinut Meri-Rastilan metsää ja nähnyt paljon sellaista, mitä en olisi arvannut kotikulmiltani löytyvän. Yksi erikoisista löydöistä on rannan tuntumassa oleva kivi, josta on louhittu paloja ja jossa on poran reikiä. Näyttää siltä, että irrotetuista lohkareista on aikoinaan alettu rakentaa kiven lähistölle pengertä tai kivijalkaa.

Tunnetko kiven tarinan? Jos, niin kerro se osoitteeseen hlylinen(at)gmail.com ja lisään tiedon blogiin.

Lisäys 1.9.2012:

Matti kirjoitti: "Nykyiseltä Meri-Rastilan ulkoilualueelta on louhittu paljonkin kiveä myyntiin ainakin 1890-luvulla ja louhinnasta on yhä runsaasti merkkejä alueella. Myöhemminkin on kiveä lohkottu sokkelitarpeisiin ym."

Lisäys 3.9.2012:

Eero kirjoitti: "Varsinkin Kortlahden (polun vieressä)kallion päällä on paljon louhinta jälkeä. Kiviä on todennäköisesti kuljetettu vesitse keskustan rakennuksiinkin."

Lisäys 28.10.2012

Olen avannut blogiin kommentoinnin, joten voit kirjoittaa tietosi kivestä suoraan kommenttina.

Viherrakentaminen tuottaa huonoa ympäristöä

Rastilan uusittu kuusiaita on esimerkki viherrakentamisen tuottamasta huonosta ympäristöstä.

Viime aikoina olen miettinyt viherrakentamista, joka sanana kuulostaa myönteiseltä, vaikka tosiasiassa kyse on pelkästä bisneksestä. Kaupunkiluonnon ja asukkaiden kannalta paras ratkaisu olisi, että viheralueilla annettaisiin vallita hallittu hoitamattomuus. Tämän luulisi olevan myös kaupungin kannalta järkevin vaihtoehto, koska se ei maksa juuri mitään.

Helsingissä näyttää unohtuvan, että kaupungin kuuluisi olla asukkaitaan varten. Usein tuntuu, että kaupunki kokee tehtäväkseen pikemminkin tuottaa liiketoimintaa yrityksille. Vai miksi kaupunki luonnontilaisten ympäristöjen sijaan näyttäisi suosivan viherrakentamista vaativia puistoja, joita varten tarvitaan konsultteja laatimaan suunnitelmia ja viheralan yrityksiä toteuttamaan ne?

Rastilan leirintäalueen tuntumassa ollut komea kuusiaita on tyypillinen esimerkki viherrakentamisesta. Aita oli merkitty asemakaavaan kaupunkikuvallisesti merkittäväksi ja säilytettäväksi elementiksi. Kaupungin tulkinta säilyttämisestä oli omalaatuinen: puolet hyväkuntoisista vanhoista kuusista kaadettiin vuonna 2009 ja loput 2010. Tilalle istutettiin joulukuusipellolta näyttänyt rivistö serbiankuusia, joista pystyi ilman puutarha-alan koulutustakin arvaamaan, etteivät ne tule pärjäämään.

En ollut vielä alkanut dokumentoida Helsingin kaupungin toimia ennen Rastilan vanhan kuusiaidan kaatamista.  Kuvia aidasta löytyy kuitenkin täältä.