Kallahden kainalo, 12/2011, kuva Olli Vento |
Maanantaina 18.3.2013
järjestettiin Laiturilla yleiskaavan teemaseminaari ”Yleiskaavalla kohti
ilmastoystävällistä Helsinkiä”.
Yleiskaavasuunnittelija
Alpo Tanin puheenvuoron aiheena oli
ilmastonmuutoksen yleiskaavoitukselle asettama haaste. Tani oli oikeilla
jäljillä todetessaan, että ilmasto muuttuu joka tapauksessa, jolloin ongelmia
aiheutuu merenpinnan noususta, sadannan lisääntymisestä, hulevesistä ja siitä,
että ilmaston lämpenemisen rajoittaminen enintään kahteen asteeseen ei
mahdollisesti onnistu.
Asiantuntijaksi
tilaisuuteen oli kutsuttu johtaja Mikko
Alestalo Ilmatieteen laitokselta. Hän näytti puheenvuoronsa aluksi 9.1.2005
otettua valokuvaa Kauppatorin rannasta. Tuolloin merivedenpinta saavutti
Helsingissä tähänastisen ennätyskorkeutensa, + 1,51 m.
Alestalo totesikin alustuksellaan olevan kolme teemaa: vesi, vesi ja lumi. Hän mainitsi viheralueet ratkaisuksi vesiongelmaan.
Alestalo
kertoi ilmastonmuutoksen tarkoittavan keskiarvojen hidasta hiipimistä ylöspäin.
Hän muistutti, että eniten ongelmia aiheutuu kuitenkin ääriarvoista – esimerkiksi merivedenpinnan
osalta Ilmatieteen laitoksella puhutaan tällä hetkellä kolmen metrin
ääriarvosta. Aihe sai minut miettimään Helsingin metroa, joka Hakaniemessä avautuu
vain noin kaksi metriä merenpinnan yläpuolella. Veden pääsy tunneliverkostoon
täyttäisi luolaston parissa vuorokaudessa.
Yleisökommentissa
Alestalolta kysyttiin, onko hän tutustunut James
Hansenin ja Makiko Saton viime
joulukuussa julkaisemaan tekstiin, jossa arvioitiin merenpinnan voivan nousta
useammalla metrillä. Alestalo sanoi tietävänsä Hansenin tutkimukset ja
pitävänsä niitä tärkeinä, mutta puhui kuitenkin eri aikaperspektiivistä kuin Hansen ja
Sato, joiden mukaan raju merenpinnan nousu voi satojen vuosien sijaan tapahtua jo muutamassa
kymmenessä vuodessa.
Johtaja Marko Riipinen Helsingin Energiasta
maalaili hiilineutraalia tulevaisuutta. Vaikka hän mainitsikin, että ”isossa
kuvassa energian kulutus tulee pienenemään”, perustui toive
hiilineutraaliudesta lähinnä siirtymiseen kivihiilestä bioenergiaan.
Paikalla
sattui olemaan tiedetoimittaja Pasi
Toiviainen, joka totesi, ettei ymmärrä, miten kaupungista Helsingin
Energian systeemillä saataisiin hiilineutraali. Hän sanoi, että isoin ongelma
on, että puhutaan bioenergian pelastavan. Kuitenkin puuta polttamalla
ilmakehään tuotetaan enemmän hiilidioksidia kuin hiiltä polttamalla. ”Tuudittaudutaan huonoihin ratkaisuihin ja
ollaan niistä ylpeitä,” Toiviainen kiteytti kommenttinsa lopuksi.
Toiviaisen
kommenttiin vastatessaan Riipinen taisi paljastaa, ettei itsekään luota Helsingin
Energian tarjoamaan malliin. ”Johonkin meidän täytyy uskoa. Kun jossain on
päätetty, että puuta polttamalla ei tule hiilidioksidia, niin sen mukaan täytyy
toimia,” hän sanoi.
Jälleen
kerran hyvä muistutus siitä, että jossain on olemassa paikka, jossa päätökset
tehdään.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti
Kommenttisi julkaistaan tarkastuksen jälkeen.