Seminaari oli ennakko-odotuksia kiinnostavampi. Aluksi käytiin läpi eri virastojen LUMO-tavoitteiden toteutumista ja kas, priimukseksi nousi KSV, joka oli onnistunut toteuttamaan 95 % tavoitteista.
Helsingin luonnon monimuotoisuus ei tästä hyödy, sillä toimenpiteiden valmistumista arvioi virasto itse ja eri toimenpiteille annettiin sama painoarvo.
Luonnon monimuotoisuuden säilymisen huomioivaa kannustinjärjestelmää (joka olisi yksi keskeisimpiä toimenpiteitä), virasto ei ole ottanut käyttöön eikä aio ottaakaan. Kaupunkisuunnitteluviraston edustajalta kysyttiin toimenpidelistassa mainitun luo-merkinnän käyttöönotosta, mutta hän ei ollut kuullutkaan merkinnästä. Olisikin kiinnostavaa tietää, millä laskukaavalla virasto oli 95 %:n toteuttamisasteeseen päätynyt.
Liikuntavirasto ja ympäristökeskus olivat toteuttaneet noin 80 % tavoitteista. Myös liikuntavirastolla oli kannustinjärjestelmä jäänyt tekemättä. Ympäristökeskuksella on vuosina 2014 - 2016 tarkoitus kartoittaa vedenalaista luontoa. Hitusen myöhässä siis siihen nähden, että merellistä luontoa uhkaava yleiskaavaluonnos valmistuu vuodenvaihteessa.
Yleisten tavoitteiden läpikäynnin jälkeen yleisöä kehotettiin taputtamaan hyvälle tulokselle. "Kuin Neuvostoliitossa," totesi vieressäni istunut mieshenkilö.
KSV:n Raisa Kiljunen-Siirola puhui samaa viherpesuliturgiaa, mitä yleiskaavan visioaineisto on pullollaan. Luonnolla ei olisi hätäpäivää, jos KSV:ssa sanoja käytettäisiin samassa merkityksessä kuin mihin luonnonsuojelijat ovat tottuneet. Kiljunen-Siirola sanoi mm. "vihersormet säilytetään" ja "terveysvaikutusnäkökulma on hyvin tiivis". Ehkäpä muutkin näkivät liturgian läpi, sillä Kiljunen-Siirola oli ainoa esiintyjä, joka ei saanut aplodeja.
Ympäristökeskuksen Raimo Pakarinen näytti Keijo Savolan ja Olli Mannisen luontojärjestöille laatimaa arvometsäkarttaa ja kehui, että esityksen taustalla on hyvää dataa. Pakarisen kehuista ei kannata innostua, sillä hän sanoi myös, että "tavoitteet tulee sijoittaa yhteen muiden tavoitteiden kanssa", mikä Helsingin kaupungin retoriikassa tarkoittaa, että luonnon tulisi väistyä.
Jos en olisi nähnyt tämän vuoden hakkuiden jälkiä useammassakin kaupunkimetsässä, olisin pitänyt Tiina Saukkosta ja hänen edustamaansa rakennusvirastoa puheenvuoron perusteella varsinaisina luonnonystävinä. Hän korosti mm. lahopuun merkitystä, vanhan metsän arvoja ja pienten vesien (purot, norot ja lähteet) tunnistamista. Yleisöstä muistutettiin, että todellisuus näyttää toisenlaiselta. Saukkonen ei selvästikään pitänyt kritiikistä.
Erittäin kiinnostavan puheenvuoron piti FCG:n Mattias Järvinen. Konsultit ovat yleensä laittamassa luontoa lihoiksi, koska tietävät, että luonnon hävittämisestä maksetaan, kun taas suojelu kuuluu vapaaehtoistyön piiriin. Järvinen uskalsi kuitenkin sanoa, että kaavoitus on pahin uhka Helsingin luonnolle.
Lisäys 9.6.2014: Seminaariaineistot löytyvät täältä.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti
Kommenttisi julkaistaan tarkastuksen jälkeen.