Vartiosaaren osayleiskaava-aineistolla luodaan mielikuvia

Vartiosaaren osayleiskaavaehdotus, osa kaavakartasta.

Vartiosaaren osayleiskaavaehdotus on kaupunkisuunnittelulautakunnan 24.11.2015 kokouksen esityslistalla. Asia pyydetään todennäköisesti pöydälle ja päätös tehdään seuraavassa kokouksessa.

Kaupunkisuunnitteluvirasto on kuitenkin varma kaavan etenemisestä, sillä se kertoo tiedotteessaan: "Kaupunkisuunnittelulautakunnan hyväksynnän jälkeen kaavaehdotuksesta pyydetään lausunnot, ja se tulee nähtäville muistutuksia varten."  Todennäköistä onkin, että lautakunta hyväksyy ehdotuksen, sillä aiemmissa käsittelyissä se on puoltanut Vartiosaaren rakentamista äänin 7 - 2. Saaren säilyttämisen puolella ovat olleet Eija Loukoila (vas.) ja Elina Moisio (vihr.).

Vartiosaaren osayleiskaavaehdotuksen aineisto noudattaa tuttua perussääntöä: mitä haitallisempi kaava sitä näyttävämpi aineisto. Kaikki keinot ovat käytössä: vedotaan saaren avaamiseen virkistykseen ja paikalliseen energiantuotantoon. Lisäksi on järjestetty arkkitehtuurikilpailu isoin rahapalkinnoin.

Kaupunkisuunnitteluvirastolla on psykologisen viestinnän ja mielikuvamarkkinoinnin osaamista ja ajoittain argumentaatiota ostetaan myös konsulteilta. Kun kaupunki tiukassa taloustilanteessa etsii säästöjä, voisi niitä vaihteeksi löytää toiminnoista, joiden tavoitteena on propagandan keinoin ohjailla mielipiteitä.

Vuorovaikutusraportin kannessa käytetään ehkä voimakkaimmin tunteisiin vetoavaa materiaalia. Kuvista päätellen tarjolla on lasten suunnittelemaa kaupunkia.

Osa vuorovaikutusraportin kannesta.

Vuorovaikutusraportin alussa kerrotaan Vartiosaaressa järjestetystä arkkitehtuurileiristä. Kuka uskaltaisi kyseenalaistaa vuorovaikutuksen aitoutta, kun kaavaa varten on osallistettu jopa lapset? 

Vartiosaaren osayleiskaavan aineisto on mittava. Asukkaille kaavaa yritetään myydä Vartiosaaren virkistys ja maisema -yleissuunnitelman nimellä kulkevalla esitteellä, josta olen poiminut alle leikkeitä.

Vartiosaari kuuluu Laajasalosta alkavaan itäiseen vihersormeen, joka jatkuu Ramsinniemen ja Meri-Rastilan metsän kautta kohti Mustavuorta ja Sipoota. Raportti vähättelee Vartiosaaren osuutta vihersormessa väittämällä meren estävän kytkeytyneisyyttä.

Meren estevaikutus koskee lähinnä joitakin maanisäkkäitä. Lintujen ja lepakkojen reviirejä ei rantaviiva rajaa. Kasvillisuus jopa hyötyy merestä, sillä kasvit pystyvät levittäytyessään käyttämään hyväkseen vettä ja tuulta. Jos meri olisi kasveille este, olisivat saaret kaikkialla paljasta kalliota.

Kaupunkimetsien merkitykseen hiilinieluina on viime aikoina havahduttu, mutta teot metsien säilyttämiseksi ovat ainakin Helsingissä jääneet vähäisiksi. Vartiosaaren osayleiskaava yritetään saada näyttämään hiilinieluystävälliseltä kertomalla, että saaressa pyritään säilyttämään mahdollisimman paljon nykyistä puustoa.  

Vartiosaarelaisten tulisi olla erityisen huolissaan maininnasta, että metsäalueiden valmentaminen tulisi aloittaa vuosia ennen rakentamista. Tämä tarkoittaa, että kaupunki on todennäköisesti aikeissa tehdä Vartiosaaressa mittavaa luonnonhoitoa. Hoito heikentäisi saaren luontoarvoja, jonka jälkeen osayleiskaavan vastustaminen niihin vedoten menettäisi osan merkityksestään. (Lukijan pyynnöstä tarkennus: luonnonhoito = hakkuut.)

Vartiosaari on kokonaisuudessaan tärkeää lepakkoaluetta. Kaikki Suomessa havaittavat lepakkolajit kuuluvat samaan tiukan suojelun piiriin kuin liito-orava. Tämä ei suunnittelijoita haittaa, sillä he aikovat huomioida lepakot antamalla suosituksia haitallisten vaikutusten lieventämiseksi.

 

Luontoalueille rakentamisesta keskusteltaessa eräs suunnittelijoiden usein käyttämä argumentti on, että virkistysalueita pitäisi olla tasapuolisesti eri puolilla Helsinkiä. Myös Vartiosaaren osalta yritetään esittää, että sen vaikutusalueella on virkistyspinta-alaa enemmän kuin kaupungissa keskimäärin.

Argumentti on huono, sillä keskiarvoon vaikuttavat myös ne alueet, joiden vetovoima perustuu muuhun kuin viherpinta-alaan. Kantakaupunkiin muutetaan palveluiden vuoksi, mutta Helsingin laitamilla metsät ja luonnonrannat ovat keskeinen viihtyisyystekijä. Lähiöissä kuuluukin olla enemmän viherpinta-alaa kuin kantakaupungissa, koska niissä on vähemmän oopperaa, teatteria, näyttelyitä, konsertteja ja elokuvia.

Kun vuosaarelaiset Tehtaanpuiston koululla 5.2.2015 järjestetyssä yleiskaavaillassa ilmaisivat huolensa Vartiosaaren ja Ramsinniemen yhdistävästä sillasta ja sitä kautta kulkevasta "saaristoraitiotiestä", rauhoitteli yleiskaava-arkkitehti Marja Piimies kaavan vain mahdollistavan ne, mutta antoi ymmärtää, ettei niiden toteutuminen ainakaan lähivuosina olisi kovin todennäköistä.

Vartiosaaren osayleiskaava-aineiston perusteella näyttää siltä, että Ramsinniemeen menevä silta kuuluu tiivisti suunnitelmiin.

Asukkaiden hyväksyntää Vartiosaaren osayleiskaavalle haetaan esittämällä sen tarjoavan erilaisia harrastusmahdollisuuksia. Kartasta löytyy niin yleisiä saunoja, uimarantoja, "pyöräilyn laatukäytävä", hiihtolatuja, talviuintikeskus kuin puutarhapalstojakin.

Puutarhapalstojen määrän kerrotaan nousevan nykyisestä viidestäkymmenestä noin 150:een. Raportti viittaa pulaan palsta-alueista. Todellisuudessa palstoista tulee aina olemaan pulaa, sillä Helsingissä ei ole mahdollisuutta järjestää kaikille kotitalouksille omaa viljelymaata. Se ei ole järkevääkään, sillä jokainen palsta yksityistää osan kaikille yhteisestä tilasta. Kaupunkiviljelyn mahdollisuuksia tulisikin erillisten palsta-alueiden sijaan edistää pihoilla, parvekkeilla ja rakennusten katoilla.

Uudenmaan liitto antoi 16.3.2015 Helsingin yleiskaavaluonnoksesta lausunnon, jonka perusteella Vartiosaarella on paitsi maakunnallista myös valtakunnallista kulttuurimerkitystä. Helsingin kaupungin suunnittelijat tuntuvat uskovan osayleiskaavan niin vaalivan kuin parantavankin Vartiosaaren kulttuuriarvoja.

Kokemus on osoittanut, ettei kulttuurihistoriallisten ympäristöjen lähelle rakentaminen säilytä kulttuuriarvoja. Tämän voi käydä toteamassa Meri-Rastilan Ramsinrannassa, josta iso osa on Yleiskaava 2002:ssa  on merkitty kulttuurihistoriallisesti, rakennustaiteellisesti ja maisemakulttuurin kannalta merkittäväksi alueeksi. Vaikka alueen huviloiden päärakennukset ovatkin jäljellä, niiden piharakennukset ja -miljöö ovat hävinneet.

Ramsinrantaa voi myös käyttää esimerkkinä siitä, etteivät suunnitelmat ja toteutus aina vastaa toisiaan. Vartiosaaren osalta kannattaa olla tarkkana ja tunnistaa kuvaukset säilyvästä puustosta ja kulttuuriarvoista sekä paranevista virkistysmahdollisuuksista myyntipuheeksi, jonka tarkoitus on avata tietä kaivinkoneille.

Vartiosaaren suunnittelun uutiskirje