Puut eivät peitä näkymää. Ne ovat osa sitä. - Hanna-Leena Ylinen

perjantai 15. kesäkuuta 2018

Metrolla metsään

Metrolla metsään -kirja kuvattuna Ramsinniemessä 13.6.2018
Pari viikkoa sitten kohtasin kirjakaupassa yllättävän näyn. Kassajonon tuntumassa sijaitsi pöytä, joka oli täynnä Elli Keisteri-Sipilän Metrolla metsään -kirjoja (Metsäkustannus, 2018).

Yllättävintä oli, että kirjan kannessa metron taustalla näkyi lähimetsäni Meri-Rastilassa. Luonnoltaan monipuolinen Meri-Rastilan metsä puuttui vuosien ajan lähes jokaisesta Helsingin virkistysaluelistauksesta. Metsää ei mainittu esimerkiksi Matti Niemisen ja Eero Haapasen toimittamassa kirjasessa Retkiopas Helsingin luontoon (Helsingin kaupungin ympäristökeskus, 2000). Laiminlyönnille on vaikea keksiä muuta selitystä kuin kaavoitusintressien ennakointi.

Metrolla metsään -kirjassa vieraillaan paitsi Meri-Rastilassa ja Ramsinniemessä myös monissa muissa helposti saavutettavissa retkikohteissa. Jokaisen metroaseman tuntumasta on löydetty jotain kiinnostavaa. Kamppia ja Tapiolaa lukuunottamatta kohteet ovat vähintään puistotasoisia.

Kirja sopii helppoja retkikohteita etsiville. Yksityiskohtaisia luontotietoja kirja ei sisällä, vaan antaa yleiskuvan paikan luonteesta ja kertoo, mistä löytyy uimarantoja tai hiihtolatuja. Metron varrella on myös useita sienimetsiä sekä esteettömään ulkoiluun sopivia kohteita.

Miikka Nevalaisen ja Hanna Nikulan kirjaa varten ottamat valokuvat ansaitsevat erityismaininnan. Tässä pari esimerkkiaukeamaa:

 

Metrolla metsään esittelee retkikohteensa sellaisina kuin ne nyt ovat. Kirja ei ota kantaa metsiin ja puistoihin mahdollisesti liittyviin hankkeisiin. Pettymyksiä voikin tulla erityisesti tulevien metroasemien tuntumassa sijaitsevien alueiden suhteen. Niiden luonnontila todennäköisesti heikkenee jo ennen länsimetron jatkeen valmistumista.

Rinnalla kannattaa lukea Antti Kolin kirjaa Helsingin muuttuva luonto (Metsäkustannus, 2017), joka muistuttaa kaupungin luonto- ja viheralueisiin kohdistuvista uhkista. 

5 kommenttia:

  1. Joka vanhoja muistelee..

    Kaupunkisuunnitteluvirasto on tarkastellut Rastila keskustaa yksisilmäisesti, vain radan eteläpuolelta. Kuitenkin jalankulkuetäisyys ulottuu metrolta joka ilmansuuntaan.

    KSV:n asukastavoite on metron ympäristöön on 2000 asukasta. Suurin osa kortteleista on sijoitettu Meri-Rastilan rantametsään. Alue on korkea kallioharjanne, jossa sijaitsee mm. Litorinameren rantamuodostelma, ns. pirunpelto. Metsässä on asukkaiden ahkerasti käyttämiä ulkoilureittejä ja hiihtolatuja.

    Suunnitelmat perustuvat vanhentuneeseen 2002 yleiskaavaan ja tuhoaisivat rantametsän pohjoisosan kallioineen ja rantoineen. Vuosaaren asukkaat vastustavat yksissä tuumin metsän hävittämistä, se olisi myös täysin vastoin ilmastopolitiikan tavoitteita.

    Metroaseman ympäristön tiivistäminen on sinänsä perusteltua ja kestävän kehittämisen mukaista, se koskee kaikkia vanhoja asemia Mellunmäestä Kulosaareen. Rastilassa sen voi kuitenkin tehdä kaatamatta montaakaan puuta, suuri osa asuinkortteleista on mahdollista sijoittaa nykyisen asuntovaunualueen paikalle. Rastilan kartano ympäristöineen ja rantametsä voidaan ja tulee toki säilyttää. Asuntovaunualue on asfaltoitua aluetta eikä siellä ole luontoarvoja.

    Leirintä on mahdollisimman tehotonta maankäyttöä metroaseman vieressä tehottomampaa olisi vain golfkenttä. Alueella on varsinaista toimintaa muutamana kesäkuukautena, suurimman osan vuotta se palvelee asuntovaunujen talvisäilytystä. Leirintäalueen nykysijainti on epätarkoituksenmukainen, alue on jäänyt korkean Rastilankallion korttelin ja raskaasti liikennöidyn Vuotien väliin. Vuosaaren asukkaat eivät itse hyödy aidatusta leirintäalueesta millään tavalla.

    Sesonkiaikaan leirinalueen kapasiteetti on täynnä eikä laajennusmahdollisuutta ole. Sekä kotimainen, että ulkomainen asuntovaunumatkailu tulee lähivuosina lisääntymään voimakkaasti suurten ikäluokkien jäädessä eläkkeelle. Leirintäalue joudutaan joka tapauksessa joidenkin vuosien päästä siirtämään väljempiin maisemiin.

    Liikuntavirasto saattaa pitää nykyistä sijaintia hyvänä kun kesäturistit pääsevät metrolla keskustaan. Kuitenkin oleellisempaa on tuhannen uuden asukkaan päivittäiset työ- ja asiointimatkat. Paradoksaalisesti juuri metroaseman läheisyys, joka on etu leirintäalueen asiakkaille, on juuri se syy jonka vuoksi se kannattaa siirtää muualle.

    Korvaava tontti on löydettävissä esim. Östersundomin liitosalueelta jonne ollaan suunnittelemassa yleiskaavaa. Rannoilla on Natura-alueita mutta sinne on suunniteltu myös venesatamia, uimarantoja ja rantapuistoja, Talosaaressa sijaitsee ratsutila. Näiden yhteydessä on ihanteellinen paikka leirintäalueelle. Liityntäliikenne Itäkeskukseen on helppo järjestää. Sitä paitsi karavaanarit ja perheet liikkuvat yleensä – autolla!

    Leirintäalueen nykyinen tontti on kaupungin omistuksessa ja toimintaa hoitaa Liikuntavirasto. Siirto on kaupungin omassa päätösvallassa. Maapohjan tuotolla on mahdollista kattaa uuden leirintäalueen perustamiskustannukset..


    Leirintäalueen siirtäminen olisi ns. WIN-WIN-WIN - ratkaisu, jossa kaikki osapuolet hyötysivät; Meri-Rastilan asukkaat saisivat pitää lähimetsänsä, retkeilijät saisivat paremman laajemman merellinen sijainnin ja tarvittava lisäkerrosala voidaan sijoittaa metroaseman viereen .


    Kaikki kolme, leirintäalue, uusi asuinalue ja metsä eivät saman metroaseman viereen mahdu. Jos voi valita uhrataanko metroaseman ympäristön tiivistämiseen asukkaiden lähimetsä Meri-Rastilasta, vai asuntovaunujen parkkipaikka ja muutama lautamökki leirintäalueelta, vastaus pitäisi olla itsestään selvä. Leirintäalueen voi aina siirtää ja perustaa muualle, kerran kaadettua ja rakennettua metsää ei saa koskaan takaisin.

    Johannusterveisin Seppo














    VastaaPoista
  2. Luin tuosta kirjasta esittelyn jostain (HS?) ja vaikutti kyllä mielenkiintoiselta. Hyvä, jos tällä ihmiset innostuu retkeilemään näissä lähimetsissäkin ja lapset pääsevät edes jonkinlaiseen luontoon. Tässä mun lähellä kun on tuo reitti Vanhankaupupungin lahden ympäri niin paljon muuta ei tarvi. Yks ilta ystävän kanssa riipumatoissa makoilimme ja nautimme metsän rauhasta, eväiden kanssa tietysti.
    Oikein hyvää keskikesän juhla-aikaa Sinulle ja perheellesi.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Sitä Vanhankaupunginlahden reittiä minäkin olen ennen paljon kulkenut ja nykyisinkin muutaman kerran vuodessa.

      Kiitos juhlatoivotuksista. Huomasin ne kuukauden myöhässä, sillä olen luottanut bloggerin kommenttien sähköposti-ilmoituksiin ja nyt ne jostain syystä ovat lakanneet tulemasta, vaikka asetukset ovat ennallaan.

      Poista
  3. Merellistä strategiaa11. heinäkuuta 2018 klo 15.19

    Melkin sijaan esimerkiksi Isosaari on uhattuna, kun kaupunki parhaillaan toteuttaa merellisiä strategioitaan. Kaupunki tekee parhaansa tuhotakseen Helsingin edustan saaret kaupunkisuunnitteluviraston suunnittelemilla rantapromenadeilla ja erilaisella uudisrakentamisella.

    VastaaPoista
  4. Hups, jostain syystä en ole saanut sähköpostiini (tai huomannut) tähän ja pariin muuhun juttuun tulleita kommentteja. Pahoittelen, että niiden julkaiseminen viivästyi.

    VastaaPoista

Kommenttisi julkaistaan tarkastuksen jälkeen.