Kaupunkimetsät ja viheralueet kunniaan Helsingin yleiskaavassa, tilaisuus Suomen sosiaalifoorumissa 20.4.2013

Puheenjohtaja avasi tilaisuuden.

Luontoalueiden turvaamiselle kaavoituksessa löytyisi perusteita niin lainsäädännöstä, tavoiteohjelmista kuin tuoreista tieteellisistä tutkimuksistakin. Hyvistä strategioista ja tutkimustiedosta on hyötyä vain, jos ne ohjaavat kaavoituksen käytäntöjä. Siksi osallisen tehtävänä onkin muistuttaa kaavoittajaa ja päättäjiä osin kaupungin itsensä asettamista tavoitteista.

Tältä pohjalta Suomen luonnonsuojeluliiton Uudenmaan piiri, Helsingin luonnonsuojeluyhdistys ja Kaupunkimetsäliike järjestivät Suomen sosiaalifoorumissa 20.4.2013 keskustelutilaisuuden otsikolla Kaupunkimetsät ja viheralueet kunniaan Helsingin yleiskaavassa. Tilaisuuden puheenjohtajana toimi Siboné Oroza kaupunkimetsäliikkeestä ja puhujina olivat professori Tari Haahtela ja OTK Olli Vento.

Avaussanoissaan Oroza kertoi asukkaiden ryhtyneen puolustamaan kaupunkimetsiä vastalauseena edelliseen yleiskaavaan, jota kutsuttiin ”verikaavaksi”. Oroza sanoi metsien nakertamisen olevan ongelma sekä sosiaalisen oikeudenmukaisuuden että luonnon kestävyyden kannalta. Kaupunkimetsiä yritetään muuttaa asuinalueeksi eniten Itä-Helsingissä, vaikka juuri siellä luonnon sosiaalinen merkitys on suurin.

Haahtela puhui luonnon terveysvaikutuksista.

Haahtela aloitti puheenvuoronsa toteamalla, että olemme täydellisesti riippuvaisia luonnosta. Hän on yhdessä ekologi, professori Ilkka Hanskin kanssa tutkinut, ovatko kaksi megatrendiä – biodiversiteetin väheneminen (kuudes sukupuuttoaalto) ja inflammatoristen sairauksien lisääntyminen – yhteydessä toisiinsa.

Luonto parantaa, se on tiedetty aina. Sen sijaan ei ole tiedetty, mistä tämä johtuu. Nyt faktinen mekanismi on kuitenkin Haahtelan mukaan selviämässä. Immunologinen järjestelmämme tarvitsee yhteyttä luontoon oppiakseen erottamaan vaarallisen vaarattomasta. Mikrobeista 99,9 % on ystäviämme. Ongelmia syntyy, jos järjestelmämme erehtyy luulemaan harmitonta mikrobia haitalliseksi.

Rajapintojemme (esimerkiksi iho, limakalvot) mikrobiomit välittävät informaatiota ympäristön ja omien solujemme välillä. Suomessa ja Venäjän Karjalassa teini-ikäisillä tehty tutkimus osoitti, että mitä monimuotoisempi ympäristö, sitä rikkaampi on ihon mikrobiomi, vahvempi immunologia ja terveempi nuori.    

Terveysvaikutusten kannalta on väliä juokseeko lenkkinsä Mannerheimintiellä vai kaupunkimetsässä. ”Ulkoilu kaupunkimetsässä on mikrobiomia vahvistavaa,” Haahtela totesi.

Lainsäädäntö huomioi ympäristönäkökulman.

Puheenvuoronsa aluksi Olli Vento kertoi käyneensä Helsingin yleiskaavatilaisuuksissa eikä luonnon monimuotoisuus ole ollut niissä esillä. Hän totesi, että kaavoituksen osalta on olemassa kaksi tahtotilaa: virallinen, joka ilmenee laeissa sekä käytännön, joka ilmenee itse kaavoituksessa. Vaikka ympäristönäkökulma ei näy käytännön valmistelutyössä, lainsäädännössä se on silti isossa roolissa.

Kaavoitusmenettelylle asetettuihin tavoitteisiin kuuluvat avoin tiedottaminen, suunnittelun laatu ja vuorovaikutteisuus, asiantuntemuksen monipuolisuus sekä jokaisen mahdollisuus osallistua valmisteluun. Usein mahdollisuus on kuitenkin vain teknisesti olemassa. Osallisten näkemys syrjäytetään helposti leimaamalla heidät nimbyiksi.

Vento piti pulmana, että kaavoituksessa asumisen tarpeita ja luontoa kilpailutetaan keskenään. Näin ei kuitenkaan tarvitsisi olla, sillä uusi asuminen on mahdollista ohjata jo rakennetuille alueille. Esimerkiksi muuttamalla Helsingin sisääntuloväylät kaupunkibulevardeiksi olisi mahdollista vastata lähes koko suunnittelijoiden esittämään valtavaan väestönkasvutavoitteeseen.

Vento totesi, että kuudessa yleiskaavoituksen yhdeksästä sisältövaatimuksesta on ympäristönäkökulma selkeästi mukana. Hän muistutti myös Helsingin luonnon monimuotoisuuden turvaamisen toimintaohjelmasta, jossa luvataan turvata kaavoituksen keinoin laajat ja yhtenäiset viheraluekokonaisuudet ja niiden väliset ekologiset yhteydet. Kaavoituksessa tulisi lisäksi huomioida tuore Suomen luonnon monimuotoisuuden suojelun ja kestävän käytön strategia vuosiksi 2012 -2020.

Lopuksi Vento viittasi Haahtelan esitykseen ja totesi, että lainsäädäntö olisi valmis terveysnäkökulman huomioimiseen kaavoituksessa. Samalla hän muistutti, että uusin tieto pitäisi saada nopeasti mukaan, koska kaavoitusprosessiin sisältyy ajallinen ansa: nyt suunnitellaan sellaista, mikä toteutetaan vasta tulevaisuudessa.