Puut eivät peitä näkymää. Ne ovat osa sitä. - Hanna-Leena Ylinen

sunnuntai 21. huhtikuuta 2013

Kaupunkimetsät ja viheralueet kunniaan Helsingin yleiskaavassa, tilaisuus Suomen sosiaalifoorumissa 20.4.2013

Puheenjohtaja avasi tilaisuuden.


Luontoalueiden turvaamiselle kaavoituksessa löytyisi perusteita niin lainsäädännöstä, tavoiteohjelmista kuin tuoreista tieteellisistä tutkimuksistakin. Hyvistä strategioista ja tutkimustiedosta on hyötyä vain, jos ne ohjaavat kaavoituksen käytäntöjä. Siksi osallisen tehtävänä onkin muistuttaa kaavoittajaa ja päättäjiä osin kaupungin itsensä asettamista tavoitteista.

Tältä pohjalta Suomen luonnonsuojeluliiton Uudenmaan piiri, Helsingin luonnonsuojeluyhdistys ja Kaupunkimetsäliike järjestivät Suomen sosiaalifoorumissa 20.4.2013 keskustelutilaisuuden otsikolla Kaupunkimetsät ja viheralueet kunniaan Helsingin yleiskaavassa. Tilaisuuden puheenjohtajana toimi Siboné Oroza kaupunkimetsäliikkeestä ja puhujina olivat professori Tari Haahtela ja OTK Olli Vento.


Avaussanoissaan Oroza kertoi asukkaiden ryhtyneen puolustamaan kaupunkimetsiä vastalauseena edelliseen yleiskaavaan, jota kutsuttiin ”verikaavaksi”. Oroza sanoi metsien nakertamisen olevan ongelma sekä sosiaalisen oikeudenmukaisuuden että luonnon kestävyyden kannalta. Kaupunkimetsiä yritetään muuttaa asuinalueeksi eniten Itä-Helsingissä, vaikka juuri siellä luonnon sosiaalinen merkitys on suurin.

Haahtela puhui luonnon terveysvaikutuksista.

Haahtela aloitti puheenvuoronsa toteamalla, että olemme täydellisesti riippuvaisia luonnosta. Hän on yhdessä ekologi, professori Ilkka Hanskin kanssa tutkinut, ovatko kaksi megatrendiä – biodiversiteetin väheneminen (kuudes sukupuuttoaalto) ja inflammatoristen sairauksien lisääntyminen – yhteydessä toisiinsa.

Luonto parantaa, se on tiedetty aina. Sen sijaan ei ole tiedetty, mistä tämä johtuu. Nyt faktinen mekanismi on kuitenkin Haahtelan mukaan selviämässä. Immunologinen järjestelmämme tarvitsee yhteyttä luontoon oppiakseen erottamaan vaarallisen vaarattomasta. Mikrobeista 99,9 % on ystäviämme. Ongelmia syntyy, jos järjestelmämme erehtyy luulemaan harmitonta mikrobia haitalliseksi.

Rajapintojemme (esimerkiksi iho, limakalvot) mikrobiomit välittävät informaatiota ympäristön ja omien solujemme välillä. Suomessa ja Venäjän Karjalassa teini-ikäisillä tehty tutkimus osoitti, että mitä monimuotoisempi ympäristö, sitä rikkaampi on ihon mikrobiomi, vahvempi immunologia ja terveempi nuori.    

Terveysvaikutusten kannalta on väliä juokseeko lenkkinsä Mannerheimintiellä vai kaupunkimetsässä. ”Ulkoilu kaupunkimetsässä on mikrobiomia vahvistavaa,” Haahtela totesi.

Lainsäädäntö huomioi ympäristönäkökulman.

Puheenvuoronsa aluksi Olli Vento kertoi käyneensä Helsingin yleiskaavatilaisuuksissa eikä luonnon monimuotoisuus ole ollut niissä esillä. Hän totesi, että kaavoituksen osalta on olemassa kaksi tahtotilaa: virallinen, joka ilmenee laeissa sekä käytännön, joka ilmenee itse kaavoituksessa. Vaikka ympäristönäkökulma ei näy käytännön valmistelutyössä, lainsäädännössä se on silti isossa roolissa.

Kaavoitusmenettelylle asetettuihin tavoitteisiin kuuluvat avoin tiedottaminen, suunnittelun laatu ja vuorovaikutteisuus, asiantuntemuksen monipuolisuus sekä jokaisen mahdollisuus osallistua valmisteluun. Usein mahdollisuus on kuitenkin vain teknisesti olemassa. Osallisten näkemys syrjäytetään helposti leimaamalla heidät nimbyiksi.

Vento piti pulmana, että kaavoituksessa asumisen tarpeita ja luontoa kilpailutetaan keskenään. Näin ei kuitenkaan tarvitsisi olla, sillä uusi asuminen on mahdollista ohjata jo rakennetuille alueille. Esimerkiksi muuttamalla Helsingin sisääntuloväylät kaupunkibulevardeiksi olisi mahdollista vastata lähes koko suunnittelijoiden esittämään valtavaan väestönkasvutavoitteeseen.

Vento totesi, että kuudessa yleiskaavoituksen yhdeksästä sisältövaatimuksesta on ympäristönäkökulma selkeästi mukana. Hän muistutti myös Helsingin luonnon monimuotoisuuden turvaamisen toimintaohjelmasta, jossa luvataan turvata kaavoituksen keinoin laajat ja yhtenäiset viheraluekokonaisuudet ja niiden väliset ekologiset yhteydet. Kaavoituksessa tulisi lisäksi huomioida tuore Suomen luonnon monimuotoisuuden suojelun ja kestävän käytön strategia vuosiksi 2012 -2020.

Lopuksi Vento viittasi Haahtelan esitykseen ja totesi, että lainsäädäntö olisi valmis terveysnäkökulman huomioimiseen kaavoituksessa. Samalla hän muistutti, että uusin tieto pitäisi saada nopeasti mukaan, koska kaavoitusprosessiin sisältyy ajallinen ansa: nyt suunnitellaan sellaista, mikä toteutetaan vasta tulevaisuudessa.
 

3 kommenttia:

  1. Hyvä juttu! Kiitos yhteenvedosta, se oli hyödyllinen esimerkiksi minulle joka jouduin olemaan SLL:n kevätvaltuustolla Raumalla. Kiitos myös kaikille tilaisuuden järjestelyihin osallistuneille SLL:n Uudenmaan piirin puolesta! Yst. Tapani Veistola

    VastaaPoista
  2. Tilaisuus oli mainio. Haahtelan puheenvuoro oli vaikuttava, koska asialleen omistautunut tiedemies oli selittämässä tutkimuksiaan. Niiden kannalta ihminen on kuin elatusalusta mikrobien universumille. Se on valtava, mutta sekin heikkenee liian tarkan hygienian ansiosta. Oma ruumiimme, erityisesti immuunijärjestelmä, ei voi toimia ilman tuota mikrobiviidakkoa.
    Suomessa kansanterveydestä on pidetty hyvää huolta maailman mitassa. Mutta sen kehittämisessä päästiin alkuun 30-luvulla, natsiaikana. Silloin kuviteltukin puhtaus oli eräs perusarvo, ja kaiken likaisen ja ala-arvoisen torjunta ensisijaista. Terveydenhuoltomme monet asenteet, bisarria kyllä, periytyvät rotuhygienian ajoilta. Ruotsi ei joutunut sotiin mukaan, mutta sama ilmiö esiintyi sielläkin, jopa mentaalihygieniassa. Ruotsissa pyrittiin poikkeavuutta sammuttamaan mm. lobotomioilla vielä kauan sotien jälkeen. Nythän tunnetusti ruotsalaisilla on vaikeuksia pitää kiinni edes mistään peruspohjoismaisista arvoista maahanmuuttonsa edessä. Selvä vastareaktio, heilurin liike toiseen laitaan.
    Puheenjohtaja antoi paljon tilaa keskustelulle, ja se olikin vilkasta. Itse huomautin vihreiden kaupunginvaltuutetulle Emma Karille, että jonkin poliittisen ryhmän pitäisi uskaltaa vastustaa ääneen Helsingin loputtoman ja rajattoman väkimäärälisäyksen ideologiaa. Sillä ideologia se on, eikä luonnonvälttämättömyys.
    Erkki Haapaniemi

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Vaikka Helsinki olisi kasvamassa nyt esitettyjen isojen lukujen mukaisesti, ei jäljellä oleville luontoalueille tulisi rakentaa, vaan etsiä muita vaihtoehtoja. Esimerkiksi yleiskaavoituksen teemaseminaareissa on käynyt ilmi, että sisääntuloväylien bulevardisoinnilla on mahdollista vastata isoonkin väestönkasvuun.

      Samoissa seminaareissa tosin on tullut selväksi myös se, miten hataralla pohjalla ennusteet ovat. On tehty tukku skenaarioita, joista suunnittelun pohjaksi on valittu kaikkein suurimman kasvun visio.

      En tiedä, miten luvuissa on otettu kuolleisuus mukaan. Välillä tuntuu, että kun puhutaan, että nyt syntyvät lapset tarvitsevat aikuistuttuaan asuntoja, unohdetaan, että niitä toisaalta vapautuu väistyviltä sukupolvilta.

      Poista

Kommenttisi julkaistaan tarkastuksen jälkeen.