Puut eivät peitä näkymää. Ne ovat osa sitä. - Hanna-Leena Ylinen

perjantai 26. huhtikuuta 2013

Vuosi blogistina

Kuvauskävelyllä 2.9.2012, kuva Olli Vento.
Blogini täyttää 30.4.2013 vuoden. Aloittaessani minulla ei ollut tarkkaa käsitystä, mitä tulisin julkaisemaan. Jottei arkisto olisi näyttänyt tyhjältä, julkaisin ensimmäisinä viikkoina myös vanhoja tekstejäni – lähinnä kirja-arvioita. Osan näistä olen sittemmin poistanut, mutta arviot Nassim Nicholas Talebin kirjoista päätin säilyttää, koska blogiini löydetään silloin tällöin juuri näillä hakusanoilla.

Tulin perustaneeksi sivuston kirjoitettuani avoimen kirjeen Helsingin Sanomille. Olin harmistunut, kun Helsingin Sanomat oli uutisoinut Meri-Rastilan osayleiskaavoituksesta suoraan viraston tiedotteeseen tukeutuen ja saanut metsään rakentamisen kuulostamaan lähes metsän suojelulta. ”Uutinen” oli niin harhaanjohtava, että sen pohjalta metsän puolustajia jopa onniteltiin tavoitteen saavuttamisesta.

Sen lisäksi, että Helsingin Sanomat julkaisi KSV:n tiedotteen uutisena, se jätti aktiivisesti huomioimatta metsän säästävän OURCity-suunnitelman. Silloinkin, kun lehti viittasi suunnitelmaan, se mainittiin asukkaiden ja opiskelijoiden hankkeena, vaikka ryhmään kuului useita arkkitehtejä.

Ensimmäistä blogitekstiä kirjoittaessani olin erityisen vihainen Helsingin Sanomille. OURCity-suunnitelman A3-kirja oli valmistunut ja päätimme lahjoittaa yhden kappaleen Helsingin Sanomien kaupunkitoimitukselle. Lähetin toimitukselle viestin, jossa kerroin, että käymme 19.4.2012 Kaupunkisuunnitteluvirastossa tapaamassa viraston silloista päällikköä Tuomas Rajajärveä ja voisimme samalla tuoda kirjan Sanomataloon. Kysyin, jätämmekö sen vahtimestarille vai haluaisiko joku toimituksesta ottaa kirjan vastaan. Kaupunkitoimituksen silloinen varaesimies Kalle Silfverberg vastasi noutavansa kirjan meiltä.

Lähestyimme Sanomataloa sekavissa tunnelmissa. Olimme olleet toiveikkaita saatuamme kutsun virastoon, mutta tapaaminen tuntui olleen vain jonkinlainen näytös. Rajajärvi kehui OURCity-suunnitelmaa, mutta käytti meille varattua aikaa myös jutusteluun toisesta kotikaupungistaan Berliinistä. Tapaamisen loppupuolella OURCity-arkkitehti Tristan Hughes halusi ottaa valokuvan blogiaan varten. Rajajärvi silmin nähden hermostui ja sanoi, ettei halua kuvaan ja poistui neuvotteluhuoneesta sinne enää palaamatta.

Sanomatalossa kerroin vahtimestarille sovitusta tapaamisesta Silfverbergin kanssa. Vahtimestari tarttui puhelimeen, selitti jotain vieraista ja oli sen jälkeen kuulolla. Hämmentyneen näköisenä hän kertoi, että Silfverberg oli kotona sairaan lapsen kanssa. Jätimme kirjan vahtimestarille ja pyysimme, että se lähetettäisiin kaupunkitoimitukseen. Viestiä toimituksesta ei tullut, joten en tiedä, menikö lähetys perille. Oletettavasti näin kuitenkin tapahtui.

Vaikka blogia perustaessani en tiennyt, jatkanko tänne kirjoittamista, on postauksia kertynyt melko paljon. Alun perin kuvittelin kirjoittavani monista aiheista, mutta olosuhteiden pakosta olen jäänyt jumiin Meri-Rastilaan.

Meri-Rastilan osayleiskaavoitusta voi tarkastella paitsi paikallisena ilmiönä, myös esimerkkinä, joka on yleistettävissä koko Helsingin kaupunkiin tai Suomeen laajemminkin. Kun 2.4.2013 luin Helsingin Sanomien selvitystä, jossa kerrottiin maa- ja metsätalousministeriön valikoineen mieleistään tutkimustietoa, en hämmästynyt. Helsingin kaupunkisuunnittelu toimii täsmälleen samoin enkä yllättyisi, vaikka kyseessä olisi laajemminkin ”kaupungin tapa”.

Journalismissa ehkä kaikkein olennaisinta on se, mikä jätetään kirjoittamatta. Jos Helsingin Sanomat käsittelisi Helsingin kaupunkia yhtä tutkivalla otteella kuin maa- ja metsätalousministeriötä, saisimme ehkä lukea jotain todella kiinnostavaa. Koska tätä tuskin tapahtuu, on toivottava, että jostain muualta löytyisi sinnikäs toimittaja, joka uskaltaisi tarttua aiheeseen.

Vähän ennen blogini perustamista olin siis käynyt tapaamassa kaupunkisuunnitteluviraston päällikköä. Nyt kun sivustoni täyttää vuoden, olen taas käynyt KSV:ssä kylässä – tällä kertaa tapaamassa Rajajärven seuraajaa Mikko Ahoa. Tapaaminen ei ollut viimevuotista miellyttävämpi. Blogille on siis tarvetta jatkossakin.


2 kommenttia:

  1. Onnittelut 1-vuotiaalle, toivottavasti jatkoa sauraa.
    Mitäs Mikko Aho...?

    terv. Seppo

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitokset onnitteluista!

      Vierailu herätti niin paljon ajatuksia, että saatan kirjoittaa aiheesta tekstin "Epäreilua peliä, osa II".

      Poista

Kommenttisi julkaistaan tarkastuksen jälkeen.