Psykologista tiedottamista

Tunteisiin vetoavaa kuvamateriaalia "Vartiosaaresta".

Aamulehti kertoi 28.11.2015 valtiovarainministeriön viestintäosaston muistiosta, joka liittyi hallintarekisterihankkeeseen. Pari päivää myöhemmin Helsingin Sanomat kirjoitti "spinnauksesta", jolla tarkoitetaan julkisuuden manipuloimista siten, että ajettavina olevista asioista muodostuisi mahdollisimman myönteinen kuva.

Kaikki tiedottaminen niin julkisella kuin yksityiselläkin puolella tähtää ainakin jossain määrin mielipiteiden muokkaukseen. Ammattilaiset osaavat tekniikoita, joilla voidaan johdatella asiakasta, toimittajaa, päättäjää tai hallintoalamaista. Se, että ohjaava tiedottaminen on yleistä, ei tarkoita, että se olisi ongelmatonta. Propaganda on propagandaa silloinkin, kun sitä kutsutaan vuorovaikutukseksi.

Julkisuuteen ei ole vuotanut Helsingin kaupunkisuunnitteluviraston muistioita tiedotusstrategioista, mutta spinnauksen käyttö on tunnistettavissa useissa kaavahankkeissa. Tässä on lueteltu muutamia käytettyjä taktiikoita:

Annetaan hankkeelle sädekehä

Hankkeen vastustaminen muuttuu hankalammaksi, jos onnistutaan luomaan mielikuva, että hankkeeseen liittyy sellaista, johon monet suhtautuvat myönteisesti. Näin tehdään erityisesti silloin, kun ollaan kaavoittamassa luontoalueille: Vartiosaareen suunnitellaan aurinkoenergiaa ja Östersundomiin kiertotaloutta.

Miksei aurinkopaneeleja tai materiaalikiertoa ole näkynyt Kontulan täydennysrakennussuunnitelmassa tai muissakaan helpommin perusteltavissa olevissa hankkeissa?

Tehdään suunnitelmasta vääjäämätön

Useimmat toimittajat eivät hallitse kaavaprosessien kulkua ja niinpä he saattavat kirjoittaa uutisia, joissa julistavat, että rakentaminen jollekin alueelle on varmaa, vaikka kyse olisi vasta yleiskaavatasoisten visioiden hyväksymisestä. Näin asukkaille syntyy mielikuva ikään kuin vääjäämättä tapahtuvasta asiasta, vaikka visioista toteutukseen on monia vaiheita, joissa kaikissa suunnitelma voi kaatua.

Malmin lentokentän alueelle tehty kaavarunko luo tunteen, että hanke etenee, vaikka kyse on normaaliin suunnitteluun kuulumattomasta vaiheesta. Vääjäämättömyyden tunnetta voidaan ruokkia myös toteuttamalla työpajoja, joissa asukkaat saavat suunnitella aluetta tietyin reunaehdoin. Esimerkiksi Vartiosaaren työpajoissa lähtökohtana oli kuulemani mukaan asuinalueen suunnittelu, virkistysaluevaihtoehtoa ei ollut tarjolla.

Vartiosaareen myös julistettiin arkkitehtuurikilpailu, vaikka osayleiskaavaluonnoksen näytteillä oloaikakin oli vielä kesken.

Myös alan opiskelijoiden sitouttaminen kaavoihin lisää vääjäämättömyyden tunnetta. Yhdyskuntasuunnittelun professori Kimmo Lapintien blogin kommenttikeskustelusta käy ilmi, että Aalto-yliopistossa tehdään Vartiosaaren suunnitteluun liittyviä harjoitustöitä. Aalto-yliopistossa on tehty myös Ramsinniemeen liittyvä opinnäytetyö, jonka aineistoa löytyy yleiskaavamateriaaleista.

Ei ihme, että suunnittelussa tulee ongelmia kaavoituksen reunaehtojen suhteen, jos tulevat arkkitehdit oppivat opinnäytetöitä tehdessään jättämään ohjaavan kaavan huomiotta.

Käytetään inspiroivia kuvia

Kaavaselostuksiin ja muuhun oheismateriaaliin laaditaan kuvia, joiden tarkoitus on rauhoittaa tai innostaa osallisia. Sekä Meri-Rastilan että Vartiosaaren osayleiskaavoissa mahdollista rakentamista on havainnollistettu sijoittamalla talolaatikoita ilmakuviin. Kuvat antavat vaikutelman, että rakentamisesta huolimatta metsä säilyisi. Todellisuudessa taloja ei voi pudottaa ilmasta, vaan ennen niiden rakentamista jouduttaisiin toteuttamaan mittavat hakkuut ja louhintatyöt.

Myyntikuvien välityksellä asukkaiden annetaan ymmärtää, että suunnitteilla on jotain erikoista. Sama pyramidimainen rakennus on piirretty havainnollistamaan niin Meri-Rastilan osayleiskaavaa kuin Vuosaaren keskustan suunnitelmia.

Havainnekuvissa on paitsi hymyileviä ihmisiä, myös puita, lintuja ja vesielementtejä enemmän kuin todellisuudessa.

Vaikutetaan sanoilla

Jos on osallistunut useamman kaavan vuorovaikutustilaisuuksiin, oppii huomaamaan, että tietyt positiivisilta kuulostavat sanat toistuvat. Suunnitelmissa avataan, parannetaan ja mahdollistetaan. Jos asukkaat ymmärtäisivät, että avaamisella tarkoitetaan puuston poistoa eli suomeksi sanottuna hakkuita, he useimmiten vastustaisivat toimenpidettä. Samaan lopputulokseen päästään "puistojen parantamisella", jolla tarkoitetaan monille tärkeän metsän tunnun heikentämistä. Mahdollistamisesta puhutaan silloin, kun halutaan tuudittaa asukkaat luulemaan, ettei suunnitelmilla todennäköisesti ole mitään vaikutusta ympäristöön – niillä vain mahdollistetaan rakentaminen.

Kaavoituksen viestintästrategia on onnistunut, jos toimittajat asuntojen sijaan kirjoittavat kodeista. Voin vain kuvitella, miten vuorovaikutussuunnittelijat myhäilivät, kun otsikkoon päätyi "mielenosoituksella vastustettiin koteja", vaikka mielenilmaisun perimmäisenä tarkoituksena oli puolustaa monimuotoista luontoa.

Hämätään numeroilla

Kun käytetään numeroita, väitteet tuntuvat ikään kuin faktoilta. Taloustieteen Nobelilla palkittu Daniel Kahneman kuvaa kirjassaan Ajattelu nopeasti ja hitaasti ns. ankkuroitumisvaikutusta, joka tarkoittaa, että tuntemattoman suureen arvoa pohtiessaan ihmisten arvioon vaikuttaa heille heitetty satunnainen lukuarvo. 

Helsingin kaupunkisuunnittelussa tällaista suggestiota on taitavasti käytetty hyväksi valitsemalla yleiskaavasuunnittelun pohjaksi massiivinen ”kasvuennuste”, jonka useimmat näyttävät uskovan lisäkysymyksiä esittämättä. Jokaista yleiskaavan yksityiskohtaa koskevaan kritiikkiin voidaan vastata kasvuprojektioon vetoamalla.

Toinen esimerkki numeroilla hämäämisestä on omien tunnuslukujen kehittäminen. Yksi tällainen näppärä suure on virkistyspinta-ala asukasta kohden. Kaupunkisuunnitteluvirasto on esimerkiksi laskenut, että Vartiosaaren vaikutusalueella on virkistysalueita 190 neliömetriä asukasta kohden, kun koko Helsingin keskiarvo on 106.

Tunnuslukua käytetään yhtenä perusteluna Vartiosaaren rakentamiselle. Argumentti on huono, sillä keskiarvoon vaikuttavat myös ne alueet, joiden vetovoima perustuu muuhun kuin viherpinta-alaan. Kantakaupunkiin muutetaan palveluiden vuoksi, mutta lähiöissä metsät ja luonnonrannat ovat keskeinen viihtyisyystekijä. Keskustan ulkopuolella kuuluukin olla enemmän viherpinta-alaa kuin kantakaupungissa, koska siellä on vähemmän oopperaa, teatteria, näyttelyitä, konsertteja ja elokuvia.

Jos viherpinta-alaa asukasta kohden joillain alueilla kuitenkin haluttaisiin pienentää, se olisi mahdollista tiivistämällä alueen rakennettuja osia. Luvun pienentäminen ei siis edellytä virkistysalueille rakentamista.

Muita keinoja

Tässä lueteltujen menetelmien lisäksi kaavahankkeita on mahdollista edistää esimerkiksi kellokaspoliitikkoja käyttämällä, tarkasti valikoidulla "tutkimustiedolla", upotettuihin kustannuksiin vetoamalla, perustelemalla suunnitelmaa suunnitelmalla itsellään ja konsulttien avulla ("kasvuviestinnän työkalupakki").

Miksi spinnausta käytetään?

Miksi suunnittelijat ja tiedottajat käyttävät suggestiivista viestintää, vaikka moni heistäkin asuu Helsingissä ja hankkeet saattavat olla heille itselleenkin epämieluisia? No, he tekevät työtä käskettyä.

Syytä etsittäessä on katsottava, mitä komentojonon huipulta löytyy.