Puut eivät peitä näkymää. Ne ovat osa sitä. - Hanna-Leena Ylinen

perjantai 11. joulukuuta 2015

Psykologista tiedottamista

Tunteisiin vetoavaa kuvamateriaalia "Vartiosaaresta".
Aamulehti kertoi 28.11.2015 valtiovarainministeriön viestintäosaston muistiosta, joka liittyi hallintarekisterihankkeeseen. Pari päivää myöhemmin Helsingin Sanomat kirjoitti "spinnauksesta", jolla tarkoitetaan julkisuuden manipuloimista siten, että ajettavina olevista asioista muodostuisi mahdollisimman myönteinen kuva.

Kaikki tiedottaminen niin julkisella kuin yksityiselläkin puolella tähtää ainakin jossain määrin mielipiteiden muokkaukseen. Ammattilaiset osaavat tekniikoita, joilla voidaan johdatella asiakasta, toimittajaa, päättäjää tai hallintoalamaista. Se, että ohjaava tiedottaminen on yleistä, ei tarkoita, että se olisi ongelmatonta. Propaganda on propagandaa silloinkin, kun sitä kutsutaan vuorovaikutukseksi.

Julkisuuteen ei ole vuotanut Helsingin kaupunkisuunnitteluviraston muistioita tiedotusstrategioista, mutta spinnauksen käyttö on tunnistettavissa useissa kaavahankkeissa. Tässä on lueteltu muutamia käytettyjä taktiikoita:

Annetaan hankkeelle sädekehä

Hankkeen vastustaminen muuttuu hankalammaksi, jos onnistutaan luomaan mielikuva, että hankkeeseen liittyy sellaista, johon monet suhtautuvat myönteisesti. Näin tehdään erityisesti silloin, kun ollaan kaavoittamassa luontoalueille: Vartiosaareen suunnitellaan aurinkoenergiaa ja Östersundomiin kiertotaloutta.

Miksei aurinkopaneeleja tai materiaalikiertoa ole näkynyt Kontulan täydennysrakennussuunnitelmassa tai muissakaan helpommin perusteltavissa olevissa hankkeissa?

Tehdään suunnitelmasta vääjäämätön

Useimmat toimittajat eivät hallitse kaavaprosessien kulkua ja niinpä he saattavat kirjoittaa uutisia, joissa julistavat, että rakentaminen jollekin alueelle on varmaa, vaikka kyse olisi vasta yleiskaavatasoisten visioiden hyväksymisestä. Näin asukkaille syntyy mielikuva ikään kuin vääjäämättä tapahtuvasta asiasta, vaikka visioista toteutukseen on monia vaiheita, joissa kaikissa suunnitelma voi kaatua.

Malmin lentokentän alueelle tehty kaavarunko luo tunteen, että hanke etenee, vaikka kyse on normaaliin suunnitteluun kuulumattomasta vaiheesta. Vääjäämättömyyden tunnetta voidaan ruokkia myös toteuttamalla työpajoja, joissa asukkaat saavat suunnitella aluetta tietyin reunaehdoin. Esimerkiksi Vartiosaaren työpajoissa lähtökohtana oli kuulemani mukaan asuinalueen suunnittelu, virkistysaluevaihtoehtoa ei ollut tarjolla.

Vartiosaareen myös julistettiin arkkitehtuurikilpailu, vaikka osayleiskaavaluonnoksen näytteillä oloaikakin oli vielä kesken.

Myös alan opiskelijoiden sitouttaminen kaavoihin lisää vääjäämättömyyden tunnetta. Yhdyskuntasuunnittelun professori Kimmo Lapintien blogin kommenttikeskustelusta käy ilmi, että Aalto-yliopistossa tehdään Vartiosaaren suunnitteluun liittyviä harjoitustöitä. Aalto-yliopistossa on tehty myös Ramsinniemeen liittyvä opinnäytetyö, jonka aineistoa löytyy yleiskaavamateriaaleista.

Ei ihme, että suunnittelussa tulee ongelmia kaavoituksen reunaehtojen suhteen, jos tulevat arkkitehdit oppivat opinnäytetöitä tehdessään jättämään ohjaavan kaavan huomiotta.

Käytetään inspiroivia kuvia

Kaavaselostuksiin ja muuhun oheismateriaaliin laaditaan kuvia, joiden tarkoitus on rauhoittaa tai innostaa osallisia. Sekä Meri-Rastilan että Vartiosaaren osayleiskaavoissa mahdollista rakentamista on havainnollistettu sijoittamalla talolaatikoita ilmakuviin. Kuvat antavat vaikutelman, että rakentamisesta huolimatta metsä säilyisi. Todellisuudessa taloja ei voi pudottaa ilmasta, vaan ennen niiden rakentamista jouduttaisiin toteuttamaan mittavat hakkuut ja louhintatyöt.

Myyntikuvien välityksellä asukkaiden annetaan ymmärtää, että suunnitteilla on jotain erikoista. Sama pyramidimainen rakennus on piirretty havainnollistamaan niin Meri-Rastilan osayleiskaavaa kuin Vuosaaren keskustan suunnitelmia.

Havainnekuvissa on paitsi hymyileviä ihmisiä, myös puita, lintuja ja vesielementtejä enemmän kuin todellisuudessa.

Vaikutetaan sanoilla

Jos on osallistunut useamman kaavan vuorovaikutustilaisuuksiin, oppii huomaamaan, että tietyt positiivisilta kuulostavat sanat toistuvat. Suunnitelmissa avataan, parannetaan ja mahdollistetaan. Jos asukkaat ymmärtäisivät, että avaamisella tarkoitetaan puuston poistoa eli suomeksi sanottuna hakkuita, he useimmiten vastustaisivat toimenpidettä. Samaan lopputulokseen päästään "puistojen parantamisella", jolla tarkoitetaan monille tärkeän metsän tunnun heikentämistä. Mahdollistamisesta puhutaan silloin, kun halutaan tuudittaa asukkaat luulemaan, ettei suunnitelmilla todennäköisesti ole mitään vaikutusta ympäristöön – niillä vain mahdollistetaan rakentaminen.

Kaavoituksen viestintästrategia on onnistunut, jos toimittajat asuntojen sijaan kirjoittavat kodeista. Voin vain kuvitella, miten vuorovaikutussuunnittelijat myhäilivät, kun otsikkoon päätyi "mielenosoituksella vastustettiin koteja", vaikka mielenilmaisun perimmäisenä tarkoituksena oli puolustaa monimuotoista luontoa.

Hämätään numeroilla

Kun käytetään numeroita, väitteet tuntuvat ikään kuin faktoilta. Taloustieteen Nobelilla palkittu Daniel Kahneman kuvaa kirjassaan Ajattelu nopeasti ja hitaasti ns. ankkuroitumisvaikutusta, joka tarkoittaa, että tuntemattoman suureen arvoa pohtiessaan ihmisten arvioon vaikuttaa heille heitetty satunnainen lukuarvo. 

Helsingin kaupunkisuunnittelussa tällaista suggestiota on taitavasti käytetty hyväksi valitsemalla yleiskaavasuunnittelun pohjaksi massiivinen ”kasvuennuste”, jonka useimmat näyttävät uskovan lisäkysymyksiä esittämättä. Jokaista yleiskaavan yksityiskohtaa koskevaan kritiikkiin voidaan vastata kasvuprojektioon vetoamalla.

Toinen esimerkki numeroilla hämäämisestä on omien tunnuslukujen kehittäminen. Yksi tällainen näppärä suure on virkistyspinta-ala asukasta kohden. Kaupunkisuunnitteluvirasto on esimerkiksi laskenut, että Vartiosaaren vaikutusalueella on virkistysalueita 190 neliömetriä asukasta kohden, kun koko Helsingin keskiarvo on 106.

Tunnuslukua käytetään yhtenä perusteluna Vartiosaaren rakentamiselle. Argumentti on huono, sillä keskiarvoon vaikuttavat myös ne alueet, joiden vetovoima perustuu muuhun kuin viherpinta-alaan. Kantakaupunkiin muutetaan palveluiden vuoksi, mutta lähiöissä metsät ja luonnonrannat ovat keskeinen viihtyisyystekijä. Keskustan ulkopuolella kuuluukin olla enemmän viherpinta-alaa kuin kantakaupungissa, koska siellä on vähemmän oopperaa, teatteria, näyttelyitä, konsertteja ja elokuvia.

Jos viherpinta-alaa asukasta kohden joillain alueilla kuitenkin haluttaisiin pienentää, se olisi mahdollista tiivistämällä alueen rakennettuja osia. Luvun pienentäminen ei siis edellytä virkistysalueille rakentamista.

Muita keinoja

Tässä lueteltujen menetelmien lisäksi kaavahankkeita on mahdollista edistää esimerkiksi kellokaspoliitikkoja käyttämällä, tarkasti valikoidulla "tutkimustiedolla", upotettuihin kustannuksiin vetoamalla, perustelemalla suunnitelmaa suunnitelmalla itsellään ja konsulttien avulla ("kasvuviestinnän työkalupakki").

Miksi spinnausta käytetään?

Miksi suunnittelijat ja tiedottajat käyttävät suggestiivista viestintää, vaikka moni heistäkin asuu Helsingissä ja hankkeet saattavat olla heille itselleenkin epämieluisia? No, he tekevät työtä käskettyä.

Syytä etsittäessä on katsottava, mitä komentojonon huipulta löytyy.

     

28 kommenttia:

  1. Moottoriurheilussa spinnaus tarkoittaa, että auto pyörähtää ja menettää siksi aikaa. Näin onnistuminen karkaa kauemmaksi.

    Voisiko ajatella, että tosiasiassa spinnaus viestinnässä johtaa samantapaiseen ongelmaan. Hyvän suunnittelun tavoitteet karkaavat kauemmaksi.

    VastaaPoista
  2. Hämmentävää on, että puistojen parantamisella on perusteltu myös puistoihin rakentamista.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Tällaistakin tosiaan tapahtuu. Meri-Rastilan täydennysrakentamishankkeen kaavakävelyllä suunnittelijat perustelivat Ison Kallahden puiston kallioille rakentamista sillä, että se mahdollistaisi puiston parantamisen. Mitenköhän metsäinen kallio paranisi siitä, että sitä louhittaisiin ja sinne rakennettaisiin?

      Yksi ongelma on, että suunnittelijat etsivät koko ajan muutoskohteita eivätkä pyrikään säilyttämään olemassa olevia vahvuuksia. Samalla he puolustavat omaa tonttiaan, sillä toisin kuin muokkaamiseen, säilyttämiseen ei tarvita suunnittelijoita.

      Poista
  3. Spinnailu vakavilla asioilla harmittaa. Ihmisten ulkoilualueille rakentamista saatetaan perustella segregaation torjumisella. Kuitenkin tiedetään, että lähiulkoilualueet auttavat tavallisia ihmisiä pysymään terveempinä.

    Jos virkistysalueille rakennetaan asuntoja rikkaille, tämä ei auta aikaisempien asukkaiden asemaa ollenkaan. Virkistysalueiden menettäminen pikemminkin haittaa hyvinvointia.

    Spinnattu segregaation torjuminen voi lisätä eriarvoistumista.

    VastaaPoista
  4. Tuskin kaavoitusta ohjaavissa normeissa on tarkoitettu vuorovaikutuksella spinnausta.

    Kun lainsäädäntöä joskus kehitetään, on kiinnitettävä erityistä huomiota siihen, etteivät vuorovaikutukselle asetetut tavoitteet ole toteutuneet.

    VastaaPoista
  5. Onhan Brasiliakin upottamassa hiiltä sitovat ja elämää kuhisevat sademetsät vesivoima-altaiden alle aiheuttaen valtavat metaanipäästöt puhumattakaan luonnon katoamisesta - ja tämä siis torjuakseen ilmastonmuutosta. Onpahan meillä Helsingissäkin maa-ja metsätieteellinen, joka on täysin metsäfirmojen hallussa ja tuottaa "tutkimusta" joka tähtää vain noiden firmojen taloudelliseen hyötyyn. Kaiken tämän hevonpaskan kritisoiminen kuuluisi valtamedialle, mutta nekin ovat yhtälailla firmojen edun asialla. Tällainen ansiokas kansalais- ja järjestötoiminta pitäisi jotenkin saada kasvamaan, mutta kun valtamedia on näin mätä, niin perusteltukin kansalaiskritiikki tuntuu asioihin tutustumattomille sitten yliampuvalta, kun kritiikkiä ei ole aiemmin näkynyt.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Media ei todellakaan tee työtään. Muutaman kerran olen antanut Hesarille Helsingin kaavoitukseen liittyvän juttuvinkin, mutta jo viestiä lähettäessäni olen ollut varma, että vinkkiin ei tartuta.

      Tutkivan journalismin katvealueet paljastavat, missä kaikessa media itse on mukana.

      Poista
    2. Kiinnostava tuo näkemys valtamediasta ikään kuin mittatikkuna.

      Näkökulma on perusteltu. Yleiseen kuvaan ihmiset helposti vertaavat.

      Poista
  6. Samaa kieroa vuorovaikutussuunnittelua ovat myös kaikenlaiset karttakyselyt, joissa ihmisiä houkutellaan merkitsemään kartalle viheralueita, minne voisi rakentaa asuntoja ja tuulivoimaloita tai harjoittaa täydennysrakentamista. Tällaisia kyselyjä voidaan sitten käyttää perusteluina viraston hankkeiden edistämisessä.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Totta. Ylipäätään asukasmielipiteitä pystytään käyttämään johdattelevasti "vuorovaikutuksessa". Jos isosta määrästä asukasmielipiteitä yksikin on hanketta puoltava, tätä mielipidettä on mahdollista nostaa erityisesti esille vuorovaikutusraportissa.

      Päättäjät perehtyvät aineistoihin summittaisesti. Tuskinpa he lukevat jokaista lausuntoa, mielipidettä tai muistutusta, vaan tyytyvät selailemaan vuorovaikutusraportin. Raportin laatija pystyy siis vaikuttamaan siihen, millaisena kokonaisuus päättäjille hahmottuu.

      Heikkoon perehtymiseen vaikuttavat myös esityslistat, joille on ahdettu asioita niin paljon, että niihin tutustuminen on käytännössä mahdotonta.

      Poista
  7. Tuli mieleen vielä yksi asia, johon meidät yritetään saada uskomaan. Yleiskaavasuunnittelun yhteydessä on moneen kertaan painotettu, ettei yleiskaavasta vielä seuraa rakentamista, vaan asukkaiden tulisi huolestua vasta asemakaavavaiheessa.

    Yleiskaava kuitenkin ohjaa asemakaavoitusta ja jos rakentaminen on siinä "mahdollistettu", on kaavoitukseen puuttuminen haastavaa.

    Tällä hetkellä on meneillään yleiskaavaehdotuksen muistutusaika. Muistutuksia voi jättää 29.1.2016 mennessä. Tarkemmat ohjeet löytyvät esim. täältä:

    http://www.yleiskaava.fi/2015/yleiskaavaehdotus-nahtavilla-29-1-2016-asti/

    VastaaPoista
  8. Oivallinen kirjoitus. Malmin lentokentän ja sen virkistys- ja luontoarvojen hävittämistä perustellaan iskusanalla "tonttipula" - todellinen tilanne Helsingissä ja seudulla käy vastaansanomattomasti ilmi videolta http://bit.ly/tonttikatsaus-2015 .

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiinnostava video, mutta lähtökohtaisesti en suhtautisi yläilmoista näkyviin vihreisiin alueisiin tonttimaana.

      Videolta näkyy myös Helsingin eräs piirre: kaupunki on tiheimmin rakennetuiltakin osiltaan litteä kuin pannukakku. Kaupunkia maltillisestikin korottamalla ja rakennettuja alueita täydentämällä saataisiin riittävästi tilaa uusille asukkaille, esim. näin:

      http://www.hs.fi/kaupunki/a1448517022156

      Poista
    2. Vartiosaaren ja Ramsinniemen rakentamista pohtivien kannattaa kiinnittää huomiota videon loppupuolella olevaan Kruunuvuorenrannan näkymään. Siinä näkyy, millaisen kuolleen kanjonin saaristoraitiotien rakentaminen muodostaisi myös näillekin alueille.

      Poista
  9. Hei Hanna-Leena

    Kiitos tästä blogistasi, sitä on ollut kiinnostavaa seurata.

    Kommentoin lyhyesti liittyen Vartiosaaren suunnitteluun, jossa olen itse ollut vuorovaikutus-suunnittelijana mukana: Osayleiskaava-prosessi on ollut pitkä ja alkoi jo tammikuussa 2012. Kaavatyössä prosessin seuraava vaihe pohjautuu aina edellisen vaiheen tuloksiin. Niinpä Vartiosaaressakin vuosina 2012 - 2013 mukana tarkastelussa oli vielä virkistysvaihtoehto. Tuolloin järjestettiin mm. verkkokeskustelu, esittelytilaisuus ja maastokäynti/kaavakävely, jolla esiteltiin kaikki laaditut vaihtoehdot. Kun kaupunkisuunnittelulautakunta sitten teki päätöksen marraskuussa 2013, että suunnittelua jatketaan tiiviimmän asumisvaihtoehdon pohjalta, on se otettu jatkosuunnittelussa, ja suunnittelun osana järjestetyssä vuorovaikutuksessa, lähtökoh-daksi. Vartiosaaren, kuten muidenkin kaavahankkeiden prosessia voi seurata karttapalvelusta kartta.hel.fi/suunnitelmat. Vartiosaaren kohdalta löytyvät suunnitteluun ja vuorovaikutukseen liittyvät dokumentit aikajärjestyksessä.

    Moniin kaavahankkeisiin liittyy vahvasti arvot ja kaavoitukseen liittyvän vuorovaikutuksen tar-koituksena on tuoda nuo eri arvot esiin. Usein ei päästä ratkaisuun, jossa kaikki osapuolet voi-sivat olla tyytyväisiä lopputulokseen. Me kuitenkin yritämme tuoda suunnittelualueeseen liitty-vät arvot ja toiveet tasapuolisesti päätöksentekijöiden tietoon. Kaavaprosessin vuorovaikutuk-sen tavoitteena ei ole "äänestää" suunnittelun lopputuloksesta vaan päätöksenteko on päättä-jien, kuten kaupunkisuunnittelulautakunnan ja lopulta kaupunginvaltuuston tehtävä.

    Kuulisin kuitenkin mielelläni millaisia vuorovaikutuksen tapoja kaavatyön eri vaiheisiin tässä-kin blogissa ehdotetaan. Olemme kaupunkisuunnitteluvirastossa valmiita kokeilemaan uusia menettelytapoja - resurssien puitteissa. Yritämme oppia aiemmin tapahtuneista virheistä ja katsoa eteenpäin.

    Yhteistyöterveisin, Tiina Antila-Lehtonen, vuorovaikutussuunnittelija, Helsingin kaupunkisuunnitteluvirasto

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos, Tiina, kommentistasi. On ymmärrettävää, että kaavasta aiemmin tehdyt päätökset asettavat reunaehtoja niin suunnittelu- kuin vuorovaikutustyöhön.

      Olisi hyvä saada tietää, miten esimerkiksi Vartiosaaren osayleiskaavoitus, on alun perin päässyt lähtemään liikkeelle. Kuka, ketkä tai mikä taho on antanut impulssin, että aluetta alettiin suunnitella? Nykyisessä muodossaan suunnitelma on mm. ristiriidassa maakuntakaavan kanssa. Mistä siis tästä huolimatta tuli käsky ottaa Vartiosaari suunnittelupöydälle?

      Itse koen vuorovaikutuksen suurimmaksi ongelmaksi sen, että asiat vaikuttavat suunnittelun aloittaneen impulssin jälkeen lukituilta ja vaikka (esim. Vartiosaaren osalta) alkutilanteessa on kolme vaihtoehtoa, on jo etukäteen selvää, mikä niistä tulee valituksi.

      Miten siis pystyisi näkemään suunnittelun hämärään alkupisteeseen?

      Poista
    2. Vielä lisäys: huomenna kaupunkisuunnittelulautakunnan käsittelyssä olevaan Lohiniemenrannan asemakaavan muutokseen kaupunginhallitus oli ohjeistanut, ettei suunniteltu rakennus saisi tulla rantaan, mutta esityksessä rakennus on sinne kuitenkin sijoitettu. Eli huonoja ratkaisuja voi olla tarjolla silloinkin, kun taustalla on toisenlainen poliittinen päätös.

      Kiinnostaisi myös tietää, mikä poliittinen päätös on ohjannut yleiskaavasuunnittelussa esittämään rakentamista Ramsinniemeen, joka on maakuntakaavassa kokonaisuudessaan joko virkistys- tai suojelualuetta. En ole sellaiseen törmännyt.

      Poista
  10. Kiitos Tiina Anttila-Lehtonen virallisen osapuolen kommenteista tähän Hanna-Leenan mainioon artikkeliin. Olen toiminut asukasyhdistyksissä ja aktiivisena asukasvaikuttajana useamman vuoden ja päässyt näin tutustumaan vuorovaikutusprosessiin kaupungin ja asukkaiden välillä. En lähtisi kehittämään keinoja joilla vuorovaikutusta lisätään. Pikemminkin lähtisin pohtimaan päätöksentekokulttuuria joka Helsingissä vallitsee. Ei vuorovaikutusta voida lisätä lisäämällä resursseja mekaniikkaan joka ei toimi. Tämä toimimattomuus on se suuri ongelma Helsingissä. Vaikka viestit kerätään, keskustellutetaan, kirjataan vastaanotetuksi niiden näkymättömyys varsinaisessa suunnitteluprosessissa, joskus jopa vastoin kaavoitusperiaatteita on ongelma. Ei vuorovaikutus.

    VastaaPoista
  11. Hei Mika
    Olet oikeassa, vuorovaikutuksen kytkös päätöksentekoon on oleellinen asia kun pohditaan vaikuttavuutta erityisesti ristiriitaisissa suunnittelukohteissa. Helsingin kaupungilla valmistellaan juuri nyt merkittävää johtamisjärjestelmän ja organisaation muutosta. Nyt olisi hyvä mahdollisuus viedä eteenpäin myös kaupunkilaisten osallisuuteen liittyviä asioita.

    VastaaPoista
  12. Hei Hanna-Leena
    Vartiosaaren suunnitteluhistoria on pitkä. Sitä on käsitelty tiiviisti Vartiosaaren osayleiskaavan selostuksessa sivulta 12 alkaen. Selostus löytyy: kartta.hel.fi/suunnitelmat -palvelusta Vartiosaaren kohdalta listan loppupuolelta nimellä Osayleiskaavan 12373 selostus 24.11.2015.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Karttapalvelu latautuu ainakin tällaisilla huonommilla yhteyksillä hitaasti, joten laitan tähän linkin kaupunkisuunnittelulautakunnan esityslistaan, josta sama kaavaselostus myös on ladattavissa:

      http://www.hel.fi/www/ksv/fi/paatoksenteko/lautakunnan-paatosasiakirjat/asiakirja?year=2015&ls=11&doc=Ksv_2015-12-01_Kslk_29_El

      Vartiosaaren pitkästä suunnitteluhistoriasta kerrottiin myös Vartiosaari-päivän kävelykierroksella. Historiaa olennaisempaa kuitenkin olisi nykyaika: mikä oli alkuimpulssi tälle nyt käsillä olevalle suunnitelmalle? Koko "saaristoraitiotien" varrelle suunniteltu uusien merellisten kaupunginosien ketju tuntuu asialta, jonka lähtökohdassa olisi selvitettävää.

      Kaavat etenevät poliittisten käsittelyjen kautta, niin kuin kerroit, ja se raamittaa suunnittelijoiden työtä. Mutta jos/kun tämä tarkoittaa, ettei suunnitelmia voi näytteillä olon aikana tulleiden lausuntojen ja muistutusten perusteella ainakaan olennaisesti muuttaa, niin kyllä vuorovaikutus silloin on rikki.

      Meidän osallisten kannalta tilanne on hämmentävä. Virkamiehet kertovat syyn olevan poliitikoissa ja poliitikot puolestaan osoittavat sormella virkamiehiä. Syy on aina jossain muualla eikä lopullista vastuuta suunnitelmista ole kenelläkään.

      Poista
    2. Hei Hanna-Leena
      Yleiskaava 2002:een jäi päätöksenteossa kolme valkoista aluetta, Koivusaari, Kivinokka ja Vartiosaari. Ne oli tarkoitus ratkaista osayleiskaavalla. Nämä kaikki ovat alueita, joihin kohdistuu ristiriitaisia tavoitteita. Ratkaisut on tehty siten, että ksv:ssä on alkanut kunkin alueen osayleiskaavoitus, joka on sitten suunnittelun alkuvaiheessa viety poliittiseen päätöksentekoon. Tuossa suunnitteluperiaatevaiheessa kaupunkisuunnittelulautakunta puolsi Vartiosaaren suunnittelun jatkamista asuinkäyttöön, kun taas Kivinokasta tehtiin päinvastainen päätös.

      Poista
    3. Tämän toki tiesin, mutta edelleen haluaisin selvittää, mikä oli alkuimpulssi Kruunuvuorenrannasta Vartiosaaren ja Ramsinniemen kautta Meri-Rastilaan suunnitellulle uusien merellisten kaupunginosien ketjulle? Koen, että tähän ketjuun tiivistyy kaikki se, mikä Helsingin suunnittelussa on pielessä ja mikä tekee vuorovaikutuksesta näennäistä.

      Yleiskaavamateriaaleissa näistä alueista puhutaan nimenomaan ketjuna, vaikka niiden suunnittelu on hajautettu niin, ettei vaikutuksia luonto- ja kulttuuriympäristöön pysty arvioimaan kokonaisuuden näkökulmasta.

      Miksi perustelluilla näkemyksillä tai tutkimustiedolla ei näytä olevan mitään merkitystä näiden alueiden suunnitteluun? Vuorovaikutusraporteissa on sivuutettu niin viranomaistahojen, luontojärjestöjen kuin asukkaidenkin kannanotot.

      Poista
  13. En malta ottamatta esille vielä tuota Vartiosaaren suunnittelun absurdiutta. Olen kohteliaasti tiedustellut useammalta poliitikolta ja kaupunkisuunnittelulta jos saisin perusteluja miksi Vartiosaari olisi rakennettava? En ole vielä saanut yhtään vastausta joka pureutuisi nimenomaan Vartiosaaren kaavoittamiseen. Yleiset vastaukset jotka liittyvät Helsingin kasvuennusteisiin eivät ole riittäviä? Miksi Vartiosaari?
    En ole salaliittoteorioihin uskova, mutta tässä tapauksessa alan kallistua epäilemään että takana on taho joka ajaa rakentamista kovin panoksin (Jussi Pajunen, Risto Rautava ja hänen kabinettinsa). Politiikka on kaupantekoa. Mitä on saatu vastineeksi jos Vartiosaari uhrataan? Keskuspuiston rakentamisen supistaminen, pyöräilyn edistäminen, sosiaalipuolen ja opetussektoreiden leikkausten lieventäminen, yksi kaupunginjohtajan paikka, KSV:n johto, vai kaikki nämä? :D Neuvotteluja on varmasti käyty Kokoomuksen, Demareiden ja Vihreiden välillä. Mitä Demarit ovat saaneet?

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Sitä, mitä eri puolueet ovat sopimalla ehkä saaneet, kannattaa tarkastella pidemmällä aikavälillä. Pöydällä on voinut olla koko "uusien merellisten asuinalueiden ketju", jolloin Vartiosaaren osayleiskaavasta olisi sovittu samaan aikaan kuin Meri-Rastilankin osayleiskaavasta.

      Poista
  14. Muistelen, että vuoden 2012 puolella käynnistyi demokratiapilotti, jolla etsittiin toimintamalleja kaupunkilaisten osallistumisen ja alueellisen vaikuttamisen lisäämiseksi.

    Yksi pilottiehdokkaista oli muistaakseni jonkinlainen kokeilu, jonka avulla olisi kehitetty osallistavaa kaupunkisuunnittelua.

    Muistelemani kokeilu ei tullut valituksi pilotoitavaksi. Jollekin uudenlaiselle voisi kuitenkin olla kysyntää.

    Yksi tärkeä juttu monille tuntuu olevan, että keskeiset säilytettävät viher- ja virkistysalueet tunnistuisivat paremmin. Toki vuorovaikutus on tärkeää muussakin suunnittelussa.

    Ylipäätään seutujen viihtyisyys on hyvinvoinnille iso juttu. Se on keskeistä myös rakennetuilla alueilla.

    Liikenteen turvallisuuden kehittämisessä vuorovaikutus voisi olla suuri apuväline. Miten olisi vaikkapa turvallisen liikenteen kehittämisen vuorovaikutussivusto?

    VastaaPoista
  15. Kaavoista tehtäviin poliittisiin päätöksiin liittyy eräs ongelma, jota harvoin nostetaan esille, nimittäin lautakunnan kokoonpano. Kokoomuksella on kaupunkisuunnittelulautakunnassa huomattavasti kannatustaan isompi edustus, peräti 33,3 prosenttia. Tämä tarkoittaa, että puolue saa useimmiten tahtonsa läpi, koska sille riittää, että se saa joko demarit tai vihreät tuekseen.

    Lisäksi Kokoomuksella on lautakunnan puheenjohtajuus, jolla on merkitystä, sillä äänten mennessä tasan, puheenjohtajan ääni ratkaisee. Tämä ei tietenkään ole tavallista 9-jäsenisessä lautakunnassa, mutta tällainen tilanne voisi syntyä, jos yksi jäsen joko äänestäisi tyhjää tai olisi poissa äänestyksestä.

    VastaaPoista
  16. Yksi suunnittelijoiden toimintaan vaikuttava tekijä on tulospalkkausjärjestelmä. Toivon, että virastosta kerrottaisiin, millaisista asioista suunnittelijoille maksetaan bonusta.

    VastaaPoista

Kommenttisi julkaistaan tarkastuksen jälkeen.