 |
| Metro Rastilan aseman tuntumassa, kuva EV. |
Olen kahteenkin otteeseen kirjoittanut Helsingin metron
haavoittuvuudesta: ensin Elonkehään ja
sitten tähän blogiin.
Kerran keskustellessani metron kapasiteetin riittämättömyydestä, minulle esitettiin
vasta-argumentiksi, ettei kapasiteetti voi loppua kesken, koska metroon mahtuu
paljon Helsinkiä isommissakin kaupungeissa kuten Lontoossa ja New Yorkissa.
Keskustelukumppaniltani oli jäänyt huomaamatta, että toisin kuin Helsingissä, jossa
metro on suunniteltu pitkän i:n muotoiseksi, se isommissa kaupungeissa muodostaa
verkoston.
Keskustelukumppanini olisi todennäköisesti nauranut,
jos olisin huomauttanut hänelle, että metro on hauras myös ilmastonmuutoksen
suhteen. Matalimmissa kohdissa (esimerkiksi Hakaniemessä) asemien sisäänkäynti
on vain noin kaksi metriä merenpinnan yläpuolella. On mahdollista, että
ilmastonmuutos nostaa merenpinnan tasoa muutamalla metrillä jo tällä
vuosisadalla. Useammat samaan suuntaan vaikuttavat tekijät saattavat aiheuttaa äkillisiä heilahteluja veden korkeudessa. Näin tapahtui Helsingissä
tammikuussa 2005, jolloin saavutettiin nykyinen merivedenpinnan ennätys +1,51
m. Kun tiedetään, että veden pääsy tunneliverkostoon täyttää luolaston parissa
vuorokaudessa, pitäisi tunnustaa, että Helsingin metro on riskirajoilla.
Tuttavani käyttämä vertaus New Yorkin metroon voisi olla
toimiva meriveden aiheuttaman uhkan suhteen. Täältä
voi käydä katsomassa, mitä tulvavesi pahimmassa tapauksessa saattaisi
Hakaniemen asemallakin aiheuttaa.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti
Kommenttisi julkaistaan tarkastuksen jälkeen.