Virhe on oireellinen, sillä näiden kahden välissä on monta mahdollista vaikuttamisen paikkaa eikä asemakaavaa tältä pohjalta välttämättä siis tule myöhemminkään.
Annoin virheestä palautetta ja oikaisu julkaistiin 29.11.2013 lehdessä. Siinä tosin todettiin, että lopullisen päätöksen asuinalueesta tekee kaupunginvaltuusto. Samalla unohdettiin asian juridinen puoli. On varmaa, että jos valtuusto päätyy hyväksymään kaavan, siitä tullaan valittamaan.
Oikaisullakaan ei näyttänyt olevan merkitystä, sillä 30.11. sama virhe löytyi pääkirjoituksesta. Palautteen perusteella oikaisu julkaistiin 1.12. Jälleen tosin väärässä muodossa ja väitteellä, että kaupunginhallitus hyväksyi osayleiskaavan.
Tämä on pientä siihen verrattuna, mihin HS on aiemmin pystynyt. Tässä on klassikko keväältä 2012:
 |
| Helsingin Sanomien juttu 20.4.2012 |
Mikä tekee juuri tästä jutusta niin erityisen? Helsingin Sanomat on langennut tekemään "uutisensa" suoraan kaupunkisuunnitteluviraston tiedotteen pohjalta. Tiedotteessa väitettiin, että vuoden 2012 osayleiskaavaluonnos veisi kolmanneksen vähemmän metsää kuin vuoden 2011 luonnos, vaikka todellisuudessa luonnokset eivät juurikaan poikenneet toisistaan.
Olen käsitellyt vuosien 2011 ja 2012 luonnosten problematiikkaa tarkemmin avoimessa kirjeessäni kaupunkisuunnittelulautakunnalle. Oletan, että sähköpostiviestini on jäänyt lautakunnan jäseniltä joko lukematta tai sitten he eivät ole ymmärtäneet sen sisältöä. Samasta viestistä heidän olisi pitänyt huomata myös, että minulla on luontokartoittajan antama lausunto, jonka mukaan vuorovaikutusraportin arvio kaavan luontovaikutuksista ei pidä paikkaansa.
Hesarin toiminnan osalta vaihtoehtoja on nähdäkseni kaksi. Joko HS ei päivittäin ilmestyvänä lehtenä pysty nykyisillä resursseillaan kunnianhimoiseen journalismiin, vaan sortuu kaavoituksesta kirjoittaessaan maneereihin, joissa keskeisenä "tietolähteenä" on kaupunkisuunnitteluvirasto. Toinen vaihtoehto on, että lehti toimii tietoisesti ja käyttää valta-asemaansa kaavahankkeen ajamiseen.
Ainakin yksi pitkäaikainen lukija sanoi Helsingin Sanomien tilauksen tällä viikolla irti lehden Meri-Rastilaan liittyvän kirjoittelun vuoksi. Itselleni kävi toisin. Vaikka lehti on silmissäni menettänyt uskottavuutensa myös muista asioista uutisoidessaan, päädyin eilen täydentämään kestotilaustani verkkoaineistolla. Ensimmäiseksi etsin arkistoista yllä olevan jutun.
Seuraavaksi aion poimia toisen jutun samalta keväältä.
Olen käsitellyt vuosien 2011 ja 2012 luonnosten problematiikkaa tarkemmin avoimessa kirjeessäni kaupunkisuunnittelulautakunnalle. Oletan, että sähköpostiviestini on jäänyt lautakunnan jäseniltä joko lukematta tai sitten he eivät ole ymmärtäneet sen sisältöä. Samasta viestistä heidän olisi pitänyt huomata myös, että minulla on luontokartoittajan antama lausunto, jonka mukaan vuorovaikutusraportin arvio kaavan luontovaikutuksista ei pidä paikkaansa.
Hesarin toiminnan osalta vaihtoehtoja on nähdäkseni kaksi. Joko HS ei päivittäin ilmestyvänä lehtenä pysty nykyisillä resursseillaan kunnianhimoiseen journalismiin, vaan sortuu kaavoituksesta kirjoittaessaan maneereihin, joissa keskeisenä "tietolähteenä" on kaupunkisuunnitteluvirasto. Toinen vaihtoehto on, että lehti toimii tietoisesti ja käyttää valta-asemaansa kaavahankkeen ajamiseen.
Ainakin yksi pitkäaikainen lukija sanoi Helsingin Sanomien tilauksen tällä viikolla irti lehden Meri-Rastilaan liittyvän kirjoittelun vuoksi. Itselleni kävi toisin. Vaikka lehti on silmissäni menettänyt uskottavuutensa myös muista asioista uutisoidessaan, päädyin eilen täydentämään kestotilaustani verkkoaineistolla. Ensimmäiseksi etsin arkistoista yllä olevan jutun.
Seuraavaksi aion poimia toisen jutun samalta keväältä.
Kannattaa myös katsoa tarkkaan lehtijutun kuvaa. Siinä oleva mittakaava tekee paljain silminkin havaittavaksi sen tosiasian, että muinaisranta ei tulisi kaavalla suojelluksi, sillä se on 400 m leveä.
VastaaPoista