Ongelmakohdat kannattaisi huomioida jo suunnitteluvaiheessa

Pallo hukassa? Tämä peliväline on kuvattu Kihnun tuntumassa.

Lisäys 11.9.2013: Helsingin Sanomat julkaisi mielipiteeni tänään. Kuten usein käy, otsikko oli ammattilaisen käsittelyssä muuttunut paremmaksi, se oli muodossa "Hankkeiden vastustajilla on usein vaihtoehto". Olisinpa itse keksinyt saman.

Torstaina 5.9.2013 Helsingin Sanomat julkaisi Elina Palmroth-Leinon (kok) otsikolla Valta on siirtynyt yhden asian liikkeille. Hän koki "ei-liikkeiksi" kutsumiensa ryhmien toiminnan hankaloittavan kaupunkisuunnittelulautakunnan työtä.

Koska itse olen törmännyt toisenlaiseen ongelmaan - poliitikkoihin, jotka haluavat sokeasti luottaa virkamiesten esityksiin eivätkä sen vuoksi ole valmiita perehtymään asioihin laajemmin, kirjoitin hänelle vastineen. HS ei ainakaan toistaiseksi ole julkaissut vastinettani, joten julkaisen sen täällä:

Ongelmakohdat kannattaisi huomioida jo suunnitteluvaiheessa

Elina Palmroth-Leino kirjoitti (HS 4.9.) Matti Apusen kolumniin viitaten ei-liikkeistä.

On huolestuttavaa, että kaupunkisuunnittelusta päättävä poliitikko käyttää virkamiesten esityksiin mielipiteensä lausuvista osallisista näin leimaavaa sanaa. Asukkaat ja järjestöt, jotka sanovat "ei" kabineteissa valmistelluille ehdotuksille, sanovat usein "kyllä" jollekin muulle.

Hankkeita vastustavat liikkeet tuskin haluavat pysäyttää kaupungin kehitystä. Niiden näkemys siitä, millainen kehitys on toivottavaa, voi kuitenkin olla toinen kuin esimerkiksi kaupungin virkamiesjohdolla.

Jos suunnitelmia leimaa säädösten ja sopimusten ohittaminen, on hyvä, että asukkaat tai järjestöt reagoivat. Parhaisiin tuloksiin päästäisiin, jos mahdollisiin ongelmakohtiin ymmärrettäisiin perehtyä jo suunnitteluvaiheessa.

Esimerkiksi Helsingin luontoalueiden osalta vastakkainasettelu vältettäisiin, jos suunnitelmat pohjattaisiin kaupunginhallituksen 8.2.2010 hyväksymään Helsingin luonnon monimuotoisuuden turvaamisen toimintaohjelmaan sekä Pääkaupunkiseudun ilmastonmuutokseen sopeutumisen strategiaan, jotka molemmat edellyttävät laajojen ja yhtenäisten viheraluekokonaisuuksien turvaamista.

Hanna-Leena Ylinen, Helsinki