Suomalaiselle metsäaktivistille Pohjoismaiden neuvoston luonto- ja ympäristöpalkinto

Pohjoismaiden neuvoston luonto- ja ympäristöpalkinto on tänään 22.5. myönnetty suomalaiselle metsäaktivisti Olli Manniselle. Palkinto myönnetään pohjoismaiselle yritykselle, organisaatiolle tai henkilölle, joka on esikuvallisesti ottanut luonnon ja ympäristön huomioon toiminnassaan tai joka on muutoin antanut merkittävän panoksen luonto- ja ympäristötyöhön. Palkinto on suuruudeltaan 350 000 Tanskan kruunua eli noin 47 000 euroa.

Olli Mannisen (s. 1974) tinkimätön työ metsäluonnon puolesta on jatkunut katkeamatta vuodesta 1998. Ennen kaikkea Manninen on koko ajan keskittynyt suojelemattomien arvokkaiden metsäalueiden luontoarvojen kartoittamiseen ja lajitiedon keräämiseen. Manninen on toiminut vapaaehtoisena useissa luontojärjestöissä.

Mannisen tuottama kartoitustieto on ollut merkittävässä roolissa erityisesti viime vuosien suurissa suojelupäätöksissä Pohjois-Suomessa. Samalla hän on hankkinut vankan osaamisen erityisesti sieni- ja jäkälälajiston tuntijana. Vuodesta 2005 alkaen Manninen on rakentanut yhteistyötä suomalaisten, ruotsalaisten ja norjalaisten luonnonsuojelijoiden välille. Viime vuosina hän on viettänyt vuosittain useita kuukausia Ruotsin ja Norjan suojelemattomia metsiä kartoittaen.

"Haluan nähdä palkinnon kunnianosoituksena koko vapaaehtoiselle luonnonsuojelutyölle, jota ihmiset tekevät järjestöissä ja omatoimisesti. Vapaaehtoistyön merkitys luonnonsuojelun edistämisessä on aina ollut ratkaisevan tärkeä", sanoo maastosta Ruotsin Etelä-Värmlannista tavoitettu Olli Manninen.

"Kesät metsissä ja talvet karttojen, ilmakuvien ja mikroskoopin parissa viettävä Olli on innostanut ja opastanut vuosien mittaan lukemattomia luontoharrastajia toimimaan uhanalaisen metsäluonnon suojelun edistämiseksi", iloitsee Luonto-Liiton metsävastaava Lauri Kajander.

Palkinnon myöntamistä Manniselle ehdottivat Luonto-Liitto ja Suomen luonnonsuojeluliitto. Hän on toiminut Luonto-Liiton metsäryhmän pitkäaikaisena puheenjohtajana ja Suomen luonnonsuojeluliiton luonnonsuojeluvaliokunnan jäsenenä.

Hakemusta tukivat useat eturivin tutkijat ja pohjoismaiset järjestöt, kuten Greenpeace, Natur och Miljö, Norjan luonnonsuojeluliitto ja Ruotsin luonnonsuojeluliitto.

Suomen luonnonsuojeluliiton tiedote, 22.05.2012 

http://www.epressi.com/tiedote/ymparisto-ja-luonto/suomalaiselle-metsaaktivistille-pohjoismaiden-neuvoston-luonto-ja-ymparistopalkinto

Mikä ihmeen metropoli?

Helsinki kärsii samasta ongelmasta kuin monet muutkin pienet pääkaupungit: huonosta itsetunnosta. Kaupunki kuvittelee, että koolla on väliä ja siksi se haluaisi mieluummin olla iso. Kaupungin johto puhuu metropolialueesta uskoen, että pieni muuttuu suureksi puhumalla.

Metropolin halutaan kasvavan – kuinkas muutenkaan – metron varteen. Ilmastonmuutokseen havahtunut kaupunki on huomannut raideliikenteen olevan vähäpäästöistä. Virkamiehiltä ja poliitikoilta on kuitenkin unohtunut, ettei metro muodosta Helsingissä verkostoa. Jos kaupunki yritetään keskittää metron varteen, kasvaa Helsinki pitkän i:n muotoiseksi.

Päätös Meri-Rastilasta tehtiin vaihtoehtoon perehtymättä

KSV:n suunnitelma rakentaa Meri-Rastilan länsirantaan eteni 8.5.2012 Helsingin kaupunkisuunnittelulautakunnassa äänin 5 – 4. Vihreiden Mari Holopainen teki Vasemmistoliiton Silvia Modigin kannattamana palautusesityksen. Palautusesityksellä ei kuitenkaan ollut minkäänlaista mahdollisuutta Kokoomuksen ja demareiden liityttyä yhteen.

Metsään rakentamista puoltaneet ovat tehneet ratkaisunsa asiaan perehtymättä. World Design Capital -vuoden hankkeena tehty vaihtoehtoinen OURCity-suunnitelma tarjosi mahdollisuuden sijoittaa uudisrakentaminen asukkaiden toiveiden mukaisesti metsän sijaan jo rakennetulle alueelle.  Lähetin lautakunnan jäsenille OURCity-suunnittelua vetäneen arkkitehti Tristan Hughesin puolesta kutsun suunnitelman esittelytilaisuuteen. Sain lautakunnan kaikilta kokoomusjäseniltä vastauksen, jossa kieltäydyttiin kutsusta muuhun menoon vedoten. Yksi vastauksista tuli vasta, kun esittelytilaisuudesta oli kulunut yli vuorokausi. Päättelin, ettei kyseinen lautakuntalainen ollut edes vilkaissut kutsussa mainittua ajankohtaa.

Pörssimeklarin vuolaat aforismit

Nassim Nicholas Taleb: The Bed of Procrustes, Penguin Books, 2011

Pidin  matemaatikko, pörssimeklari Nassim Nicholas Talebin kirjoista Musta Joutsen ja Satunnaisuuden hämäämä. Siksi ilahduin, kun huomasin kirjakaupassa Talebilta uuden kirjan. Ostin sen isänpäivälahjaksi miehelle, joka ei ole isäni, mutta jota syystä ja toisestakin olen 90-luvun lopulta lähtien kutsunut isäksi.

Vasta kotona huomasin, että The Bed of Procrustes on aforismikokoelma.  Olen pitänyt Talebista hänen röyhkeytensä ja itsevarmuutensa vuoksi. Nyt röyhkeä ja itsevarma Taleb toteaa olevansa tietoinen tyylinsä aforistisuudesta. Totta puhuen hänen tyylinsä on pikemminkin vuolas kuin aforistisen niukka. Jotta hänen tekstinpätkänsä muuttuisivat aforismeiksi, niitä pitäisi hioa ja taas hioa. Mutta rönsyistään huolimatta Talebilla on hyviä ajatuksia – tässä muutamia, jotka olen vapaasti suomentanut:

Tärkeintä on se, mitä emme tiedä

Nassim Nicholas Taleb: Satunnaisuuden hämäämä, suom. Kimmo Pietiläinen, Terra Cognita 2008

Kun puolisen vuotta sitten aloin lukea matemaatikko ja pörssimeklari Nassim Nicholas Talebin kirjaa Musta joutsen, vierastin aluksi hänen vuolasta tyyliään. Sitten aloin pitää siitä ja lopulta jäin kaipaamaan sitä niin, että halusin tarttua myös tähän vanhempaan teokseen Satunnaisuuden hämäämä. Melkein kaikki käsikirjoituksen lukeneet kustannustoimittajat olisivat halunneet muuttaa tekstiä, mutta Talebin mielestä hänen persoonallisuutensa piti näkyä kirjasta. ”Olen erehtyväinen enkä näe syytä piilotella pieniä puutteitani,” hän perustelee.

Musta joutsen – miksi emme opi, että emme opi?

kirja-arvostelu, Nassim Nicholas Taleb: MUSTA JOUTSEN, erittäin epätodennäköisen vaikutus, suom. Kimmo Pietiläinen, Terra Cognita 2010

Matemaatikko ja optiomeklari Nassim Nicholas Taleb nimittää erittäin epätodennäköisiä tapahtumia mustiksi joutseniksi. Näin siksi, että ennen Australian löytymistä kaikki empiiriset todisteet osoittivat, että joutsenet ovat aina valkoisia. Ensimmäisen mustan joutsenen näkeminen kumosi vuosituhansia kestäneen uskomuksen.