Meri-Rastilan metsä 25.3.2014

Tänä talvena en ole kävellyt jäätä pitkin Meri-Rastilan ja Ramsinniemen ympäri. Nyt se on myöhäistä, sillä rannat ovat lähes kaikkialla auki:

Meri-Rastila 25.3.2014

 Kaatunut kelo heijastuu rantavedestä:

Kalliota, vettä ja jäätä.

Yksi Vartiosaaren nähtävyyksistä on maata pitkin kasvava kuusi eli Tapion pöytä. Myös Meri-Rastilasta löytyy sellainen:

Meri-Rastilan Tapion pöytä

Koko 50 hehtaarin metsä on täynnä kiviä. Rannan tuntumassa osa niistä louhittuja. Vanhat menetelmät eivät kuitenkaan ole tuottaneet niin lohdutonta jälkeä kuin nykyiset kallion räjäytykset. Aika on tehnyt joistain ihmisen käsittelemistäkin kivistä ilmeikkäitä:

Porattu ja haljennut kivi.

Yksityiskohta samasta kivestä.

Olen jo aiemmin kirjoittanut urista rantakalliossa. Pitemmät yhdensuuntaiset urat ovat jääkauden muovaamia. Lyhyemmille ei geologikaan keksinyt selitystä, mutta todennäköisesti ne ovat peräisin ihmistoiminnasta. Tänään palasin katsomaan kalliota:

Kahdenlaisia uria kalliossa.

Ihmisten kodit rakennetaan kestämään muutamia kymmeniä vuosia. Sitä ennen niiden tieltä on räjäytetty tuhansia vuosia vanhat kalliot. Lintujenkaan kodit eivät kestä ikuisesti, mutta ne eivät sentään uhkaa kallioita:

Romahtanut koti.

Runko pyllistää meille ihmisille ja toisen juurakko muodostaa tähden:

Notkea puunrunko.

Juurakko haaroo joka suuntaan.

Kiipesin ylös katsomaan neliskulmaista kiveä ja sen lähellä kasvoi tämä vahvajuurinen puu:

Lujasti kiinni maassa.

Kivikuutio.

Tämä hahmo löytyi rannan tuntumasta:

Ilmeikäs runko.

Rannan tuntumasta löytyi jälleen kerran myös palloja, peräti neljä kappaletta. Koiratko niitä hukkaavat?

Kaksi palloista.