 |
| Kaiteet ovat jo hiukan kuluneet. 13.8.2014 |
Kuljen usein aavehotelli Vuorannan ja Rantapuiston välisen laiturin ohi, mutta kuvia siitä olen muistaakseni julkaissut vain kerran. Tällä kertaa sivuutin Vuorannan ja laituri saa olla pääosassa.
Laiturin päästä löytyi pölkkypöytä, joka aiemmassa
kuvakoosteessani oli Vuorannan ja laiturin välisellä ranta-alueella:
 |
| Pölkky laiturin päässä. 13.8.2014 |
Laiturin sivussa on tasanne ilmeisesti veneestä nousemista varten. Uimaan siitä ei voi mennä, sillä portaat mereen puuttuvat:
 |
| Laiturin pää ja tasanne. 13.8.2014 |
 |
| Portaat tasanteelta laiturille. 13.8.2014 |
 |
| Ja toisin päin. 13.8.2014 |
 |
| Yksityiskohta tasanteella. 13.8.2014 |
 |
| Yksityiskohta tasanteella. 13.8.2014 |
Rakennettu ympäristö muuttuu kiinnostavammaksi, kun luonto hiukan koettelee ja parantelee sitä:
 |
| Joskus teräsbetonikin murtuu. 13.8.2014 |
 |
| Jäkäläkasvuston värejä. 13.8.2014 |
 |
| Tarkoituksenmukainen voi olla kaunista. 13.8.2014 |
 |
| Tarkoituksenmukainen voi olla kaunista. 13.8.2014 |
Laiturilta näkee niin Vuorantaan kuin Rantapuistoonkin:
 |
| Näkymä Vuorannan suuntaan. 13.8.2014 |
 |
| Rantapuiston laituri häämöttää. 13.8.2014 |
Laiturilta jatkoin kävelyä Rantapuistoon, jossa kuvasin kiviä. Ensimmäinen nousi päättäväisesti hotellin rannasta.
 |
| Kivi vai kallio?. 13.8.2014 |
Toinen katsoi tyynesti kameraan. Kivi olisi tuonut mieleeni erään taannoisen pääministerin ellei se olisi hymyillyt niin ystävällisesti:
 |
| Ei mikään Paavo Lipponen. 13.8.2014 |
Vanhetessaan laudoitus muuttuu joskus kuin taideteokseksi.
VastaaPoistaTaitaa luonnonkivi virnistellä sitä, että ihmisen tekeleet tapaavat lopulta nahkurin orsilla toisensa, mutta hän vain jatkaa köllöttelyä rannassa, ellei sitten tule taas joku kaupungin elävöittämistirehtööri paikalle ja...
VastaaPoistaLohdullistahan tuo on että kun käyttö loppuu, niin muutamassa vuodessa luonto ottaa omansa. Antaa toivoa, että jos ihminen jostain syystä muuttaisikin suuntaa, niin luonto kyllä osaa hoitaa hommansa, jos saa rauhan tehdä tehtävänsä. Kyllähän se niinkin on, että elämä voi voittaa, kunhan tekee siihen asfalttiin sen ensimmäisen reiän.
Tästä syystä pidän paitsi jutun vanhasta laiturista myös aavehotelli Vuorannasta. Jos hylätylle hotellille pitäisi keksiä jokin uusi käyttötarkoitus, se olisi nykyistä pysähtynyttä tilannetta jatkamalla havainnollistaa, miten luonto lopulta vähitellen valtaa myös rakennetun ympäristön.
Poista