 |
| KKP-ainesta: Meri-Rastilan metsä ja taustalla Ramsinniemi 21.10.2018 |
Yleensä asukaskeskustelut kaupungin alustoilla ovat avoinna joitakin viikkoja. Jostain syystä keskustelulle kansallisesta kaupunkipuistosta ei haluttu antaa aikaa. Kommentteja sai kirjoittaa 22.10. - 26.10.2018, siis vain viitenä päivänä. Lisäksi osallistumisen
kynnys oli nostettuin korkeaksi vaatimalla keskustelijoita joko rekisteröitymään tai
tunnistautumaan. Aiheesta olisi todennäköisesti syntynyt huomattavasti runsaammin keskustelua, jos aikaa olisi annettu enemmän ja osallistuminen olisi
ollut helpompaa.
Kaupunkipuistolle oli keskustelun pohjaksi annettu kolme erilaista vaihtoehtoa sekä neljäs vaihtoehto, joka oli, ettei hanketta jatkettaisi esiselvitystyötä pitemmälle.
Ainoastaan vaihtoehto 1 eli laaja kansallinen kaupunkipuisto on sellainen, että sen toteutuminen turvaisi kaupunkiluontoa tasapuolisesti Helsingin eri osissa. Tämän vaihtoehdon valitsemalla Helsingin kaupunki osoittaisi kantavansa vastuunsa luonnon monimuotoisuuden säilymisestä ja ilmastonmuutoksen hillinnästä. Oheishyötynä tulisivat luonnon terveysvaikutukset.
Vaikka laaja vaihtoehto olisi nykyisessä maailmantilanteessa hyvinkin perusteltu, ei Helsingin kaupunki tunnu suhtautuvan siihen myötämielisesti. Näin kaupunki kommentoi laajaa vaihtoehtoa:
"Kaavalliset edellytykset puiston perustamiseksi puuttuvat kuitenkin monilta osin, valmistelu tulee kestämään pitkään ja vaatimaan paljon resursseja, ja puisto tulisi toteuttaa mahdollisesti vaiheittain. Yleiskaavan tulee olla lainvoimainen ennen kuin monille alueille voidaan laatia asemakaavoja, joissa puistoon osoitettavat alueet määritellään. Tällaisia asemakaavoja jouduttaisiin laatimaan arviolta kymmeniä ja se veisi yli 10 vuotta. Kaavamuutosten lisäksi kaupunkipuiston alueelle tulee laatia hoito- ja käyttösuunnitelma."
On mielenkiintoista, että resurssikysymys nostetaan esille yleensä silloin, kun kyse on säilyttävästä toiminnasta. Laajan kansallisen kaupunkipuiston lisäksi muistan kaupungin vedonneen resurssien niukkuuteen myös luonnonsuojelualueiden perustamisessa. Silloin, kun kyse on isoja taloudellisia panostuksia vaativista muokkaavista hankkeista kuten metron laajentamisesta tai Tallinna-tunnelin rakentamisesta, resursseja ei nähdä samalla tavalla kynnyskysymyksenä.
Keskustelunavauksista päätellen kaupungille mieluisin vaihtoehto olisi joko äärimmäisen suppea kansallisen kaupunkipuiston merellinen rajaus tai hankkeesta luopuminen kokonaan. Merellinen tarkastelualue (vaihtoehto 3) ei käytännössä turvaisi lainkaan kaupunkiluontoa, vaan "puisto" koostuisi lähinnä vedestä ja Helsingin keskustan julkisista alueista.
Näin kaupunki kuvaa merellistä vaihtoehtoa:
"Mukana olisivat Helsingin edustan merimaisema, keskustan merkittävät julkiset alueet, Kruunuvuorenselkä, Tullisaari ja Stansvik sekä Vanhankaupunginlahti. Tiiviissä, merellisessä ja keskeisessä kansallisessa kaupunkipuistossa nähdään mahdollisuuksia etenkin kaupungin vetovoiman kannalta."
Näin tiukkaa kkp-rajausta voi tuskin pitää edes parempana kuin hankkeesta kokonaan luopumista. Tähän vaihtoehtoon päätyminen olisi kaupungin taholta jonkinlaista käsienpesua: perustettaisiin kansallinen kaupunkipuisto, jota ei oikein voisi edes puistoksi kutsua.
Huolimatta keskustelun tiukasta aikarajasta ja tunnistautumispakosta, useat kaupunkilaiset kertoivat mielipiteensä kansallisesta kaupunkipuistosta ja kannatusta oli nimenomaan sen laajalla vaihtoehdolla.
Toivotaan, että päättäjiltä löytyy rohkeutta tarttua laajaan vaihtoehtoon, jolla Helsingin kaupunki omalta osaltaan vastaisi biodiversiteettiä ja ilmastoa koskeviin haasteisiin.
Kaupunkipuistolle oli keskustelun pohjaksi annettu kolme erilaista vaihtoehtoa sekä neljäs vaihtoehto, joka oli, ettei hanketta jatkettaisi esiselvitystyötä pitemmälle.
Ainoastaan vaihtoehto 1 eli laaja kansallinen kaupunkipuisto on sellainen, että sen toteutuminen turvaisi kaupunkiluontoa tasapuolisesti Helsingin eri osissa. Tämän vaihtoehdon valitsemalla Helsingin kaupunki osoittaisi kantavansa vastuunsa luonnon monimuotoisuuden säilymisestä ja ilmastonmuutoksen hillinnästä. Oheishyötynä tulisivat luonnon terveysvaikutukset.
 |
| Vaihtoehto 1 eli laaja kansallinen kaupunkipuisto. |
"Kaavalliset edellytykset puiston perustamiseksi puuttuvat kuitenkin monilta osin, valmistelu tulee kestämään pitkään ja vaatimaan paljon resursseja, ja puisto tulisi toteuttaa mahdollisesti vaiheittain. Yleiskaavan tulee olla lainvoimainen ennen kuin monille alueille voidaan laatia asemakaavoja, joissa puistoon osoitettavat alueet määritellään. Tällaisia asemakaavoja jouduttaisiin laatimaan arviolta kymmeniä ja se veisi yli 10 vuotta. Kaavamuutosten lisäksi kaupunkipuiston alueelle tulee laatia hoito- ja käyttösuunnitelma."
On mielenkiintoista, että resurssikysymys nostetaan esille yleensä silloin, kun kyse on säilyttävästä toiminnasta. Laajan kansallisen kaupunkipuiston lisäksi muistan kaupungin vedonneen resurssien niukkuuteen myös luonnonsuojelualueiden perustamisessa. Silloin, kun kyse on isoja taloudellisia panostuksia vaativista muokkaavista hankkeista kuten metron laajentamisesta tai Tallinna-tunnelin rakentamisesta, resursseja ei nähdä samalla tavalla kynnyskysymyksenä.
Keskustelunavauksista päätellen kaupungille mieluisin vaihtoehto olisi joko äärimmäisen suppea kansallisen kaupunkipuiston merellinen rajaus tai hankkeesta luopuminen kokonaan. Merellinen tarkastelualue (vaihtoehto 3) ei käytännössä turvaisi lainkaan kaupunkiluontoa, vaan "puisto" koostuisi lähinnä vedestä ja Helsingin keskustan julkisista alueista.
 |
| Vaihtoehto 3: merellinen rajaus. |
"Mukana olisivat Helsingin edustan merimaisema, keskustan merkittävät julkiset alueet, Kruunuvuorenselkä, Tullisaari ja Stansvik sekä Vanhankaupunginlahti. Tiiviissä, merellisessä ja keskeisessä kansallisessa kaupunkipuistossa nähdään mahdollisuuksia etenkin kaupungin vetovoiman kannalta."
Näin tiukkaa kkp-rajausta voi tuskin pitää edes parempana kuin hankkeesta kokonaan luopumista. Tähän vaihtoehtoon päätyminen olisi kaupungin taholta jonkinlaista käsienpesua: perustettaisiin kansallinen kaupunkipuisto, jota ei oikein voisi edes puistoksi kutsua.
Huolimatta keskustelun tiukasta aikarajasta ja tunnistautumispakosta, useat kaupunkilaiset kertoivat mielipiteensä kansallisesta kaupunkipuistosta ja kannatusta oli nimenomaan sen laajalla vaihtoehdolla.
Toivotaan, että päättäjiltä löytyy rohkeutta tarttua laajaan vaihtoehtoon, jolla Helsingin kaupunki omalta osaltaan vastaisi biodiversiteettiä ja ilmastoa koskeviin haasteisiin.
Kiitos kirjoituksestasi Hanna-Leena. Olen samaa mieltä kanssasi ja samoin viitataan myös Kansallisen kaupunkipuiston kriteeristössä ympäristöministeriön sivuilla. Siellä todetaan mm näin.
VastaaPoistaLaajuus ja eheys
Kansallisen kaupunkipuiston täytyy olla puisto- ja viherympäristönä riittävän laaja ja häiriötön
viher- ja sinirakenteeltaan niin yhtenäinen, että kaupunkipuistoa pitkin on mahdollisuus siirtyä kaupunginosasta toiseen.
Ekologisuus ja jatkuvuus
Ekologiselta kannalta on tärkeää, että alueelle muodostuu lajiston siirtymisen ja vuorovaikutuksen mahdollistavia ekologisia käytäviä
alue on jatkuva eli liittyy välittömästi ilman selvää rajaa kaupungin ulkopuolisiin luonnonalueisiin tai sitä ympäröivään maaseutuun.
Merellinen vaihtoehto ei täytä näitä kriteerejä joten se ei voi olla kkp:n lähtökohtana.
Kaupunki suhtautuu myönteisesti kansallisen kansallispuiston perustamiseen Helsinkiin, kunhan ensin saadaan toteutettua uusi yleiskaava, jossa suuri osa kaupungin metsistä ja viheralueista on kaavoitettu rakentamiseen.
VastaaPoistaNäyttää tosiaan siltä, että Helsingin kaupunki on kaikin tavoin halunnut vaikeuttaa aiheen kommentointia kaupungin sivuilla.
VastaaPoistaMiksi kommentointi on rajattu vain viiteen päivään ja miksi Kaupunkipuistoa ei ole laitettu kommentoitavaksi kaupungin kerrokantasi-palveluun, jossa kaupungin avoimet kyselyt yleensä ovat? Mistä kukaan tällaisia kyselyitä osaa edes etsiä pitkin kaupungin nettisivuja?
Helppo kuvitella että kun tällainen tuodaan poliitikoilla ja johtaville virkamiehille, niin heidän ensimmäinen ajatus on se, että ei saa vaarantaa tulevaisuuden rakentamismahdollisuuksia. Kun metsuri katsoo metsää, niin hän näkee sen rahana tilillään ja yhtälailla kaupunginpäättäjä näkee metsän tulevana rakennusmaana. Kukaan näistä ei näe sitä kenenkään tai minkään kotina, vaan tyhjänä joutomaana odottamassa käyttöönottoa. Kun ihmiselolla on enää vain taloudellisen kasvun motiivi ja kaikki muu on sen armoilla, niin aika turha odotella jotain suurempaa rauhanaikaa Helsingin luonnossa.
VastaaPoista