Kasvuviestinnän työkalupakki

Tämä peliväline löytyi maaliskuussa Uutelan kupeesta.

Yleiskaava-blogia silmäillessäni huomasin linkin tarjouspyyntöön, jolla KSV haki kaupunkisuunnittelun tavoitteita tukevaa "kasvuviestinnän työkalupakkia". Olisin voinut kirjoittaa työkalupakista virastoa käsittelevään Epäreilua peliä -pakinasarjaani (huomautus 22.7.2015: pakinat eivät ole luettavissa, sillä olen ainakin toistaiseksi palauttanut ne luonnoksiksi), mutta silloin joku olisi saattanut kuvitella minun keksineen koko termin.

Tarjouspyyntö liittyy uuden yleiskaavan väestösuunnitteeseen, jonka mukaan Helsinki kasvaisi vuoteen 2050 mennessä noin 250 000 asukkaalla. Kasvuennusteesta on keskusteltu mm. luontojärjestöjen ja vihreiden poliitikkojen piireissä. Koska suunnitetta käytetään perusteena nimenomaan luontoalueille kaavoittamiseen, on ymmärrettävää, että osa luontoaktiiveista on hyökännyt voimakkaastikin ennustetta vastaan.

Vaikka itsekään en pidä ennustetta realistisena, olen tällä hetkellä sitä mieltä, ettei sitä kannata kyseenalaistaa sen nauttiman laajan poliittisen tuen vuoksi. Olennaisempaa olisi pyrkiä ohjaamaan suunnittelua niin, ettei väestöennusteen mukainenkaan kasvu edellyttäisi luontoalueille rakentamista.

Helsingin kasvuviestinnän työkalupakin työohjelma (joka ainakin tätä kirjoitettaessa on ladattavissa tarjouspyynnön kautta) on mielenkiintoista luettavaa. Viraston vuorovaikutussuunnittelijat ovat tähän asti onnistuneet käyttämään psykologisen ohjaamisen keinoja erittäin taitavasti. Nyt usko omiin voimiin näyttää kuitenkin loppuneen, sillä kasvusta viestimiseen haetaan ulkopuolista apua.

Työohjelmassa suunnitelmista kerrotaan ikään kuin valmiiksi päätettyinä ja varmoina. Siinä mm. sanotaan, että "jotkin kaupungin nykyisistä viheralueista tullaan ottamaan rakentamiskäyttöön". Näin siis jo ennen kuin edes kaavaluonnosta on ehditty esitellä poliittisille päättäjille tai asukkaille. Poliitikkojen osalta virasto todennäköisesti luottaa edelleen paitsi Kokoomus-yhteistyöhön myös muita puolueita ajoittain vaivaavaan Tukholman syndroomaan, joka saa monet päättäjistä uskomaan virkamiesten vilpittömyyteen.

Asukkaiden suhteen oletan viraston luottavan perinteisiin vuorovaikutusnäytöksiin, joilla pyritään toteuttamaan maankäyttö- ja rakennuslain minimivaatimukset. Näytösluonteisuudesta kertoo myös työohjelman kuvaus viestinnän tavoitteesta: "Viestinnän keskeinen tavoite on lisätä ymmärrystä tätä muutosta kohtaan, kannustaa ja rohkaista keskusteluun sekä edistää suunnitteluprosessin reiluuden tunnetta." (Lihavointi minun.)

Toteutusaikataulusta työohjelmassa todetaan: "Konseptin suunnittelu tulee tapahtua lokakuun 2014 loppuun mennessä. Tarjouspyynnössä esitettyjen viestinnällisten tuotteiden toteutus tulee tapahtua vuoden 2014 loppuun mennessä."

Aikataulu viitannee siihen, että pakista löytyviä työkaluja tullaan käyttämään ennen ensimmäistä lautakuntakäsittelyä ja sitä seuraavaa näytteille asettamista.

Olen seurannut yleiskaavan suunnitteluprosessia syksyllä 2012 olleesta alkupamauksesta lähtien ja ollut mukana lukuisissa näytöksissä. Helsingin kasvuviestinnän työkalupakin työohjelmaan tutustuminen ei varsinaisesti vähentänyt kokemaani epäreiluuden tunnetta.

Kuvakaappaus: osa tarjouspyynnöstä.