Uudistivatko hakkuut metsää Leppäniemellä?

Hoidettua luontoa Kallahdenniemen Leppäniemessä.

Olen tänä kesänä kirjoittanut luonnonhoidosta enemmän kuin olisin halunnut. Totta puhuen olisi parempi, etten olisi käsitellyt luonnonhoitoa kertaakaan, sillä kirjoitan siitä vain silloin, kun asiat eivät suju.

Kun Helsingin kaupungin rakennusviraston metsäsuunnittelija Antti Siuruainen kävi 26.6. katsomassa Ison Kallahden hakkuiden jälkiä, poikkesimme samalla parissa muussakin ongelmakohteessa. Yksi näistä oli Kallahdenniemellä sijaitseva Leppäniemi, jossa keväällä tehtiin käsittämätön aukkohakkuu.

Siuruainen selitteli rajujen toimenpiteiden syyksi mystisesti kuolleet kuuset ja esitteli uudella menetelmällä istutettuja koivuntaimia, joiden avulla hakatun metsälaikun on tarkoitus uudistua. Poikkesin 2.8.2014 kuvaamassa, miten uudistuminen etenee.


Koivuntaimet näyttivät helteen jäljiltä vähintään puolikuolleilta:

Yksi kaupungin istuttamista koivuntaimista.

Maapohja ja aluskasvillisuus eivät ole elpyneet:

Kuivaa ja kuollutta uudistushakkuiden jäljiltä.

Rakennusvirasto on perustellut luonnonhoitoa pihlajoitumisen estämisellä. Viimeksi perustetta käytettiin Helsingin Sanomissa 29.7. julkaistussa kaupungininsinööri Raimo K. Saarisen mielipiteessä. Insinöörikin pystyisi kuitenkin arkikokemuksella huomaamaan, ettei pihlaja valtaa luontaisesti kehittymään jätettyjä metsiä, vaan pihlajoitumista tapahtuu nimenomaan kaupungin hoitamilla alueilla.

Toisin kuin kaupungin istuttamat koivuntaimet, luontaisesti ilmestyneet pihlajat voivat hyvin Leppäniemen aukolla:

Pihlaja valtaa hakkuuaukkoa Leppäniemellä.

Siuruainen kertoi 26.6., että luonnonhoito tulee myöhemmin jatkumaan Leppäniementien toisella puolella. Siltä varalta, että sinnekin ilmestyisi aukkopaikka, jota perusteltaisiin mystisesti sairastuneilla tai kuolleilla puilla, otin valokuvia, jotka osoittavat, että ainakin 2.8.2014 alueen puut voivat hyvin.

Kaikki tekstit tunnisteella rakennusvirasto löytyvät täältä.